Linna Golf - voittajan on kiva pelata

Olin kerrankin onnekas, ja voitin arvonnassa GoExpossa keväällä. Palkintona oli flight Linna Golfissa! En ollut ennen Linna Golfissa pelannutkaan, joten innolla keräsin porukkaa kasaan ja lähdettiin tutustumaan kenttään, joka on pärjännyt hyvin kenttärankingeissä.

Tarkoitus oli syödä lounasta klubitalolla, mutta pelikaverit saapuivat sen verran myöhässä, että emme olisi ehtineet tehdä oikeutta 16 euron buffetille. Otettiin siis vain pikaiseen voileivät terassilla, jossa olikin mukavat näkymät. 

Caddielle olisi voinut antaa erityiskiitokset hyvästä opastuksesta, sillä hän kertoi oma-aloitteisesti, mistä löytyy vessat, vesipisteet ja ykköstii. Ja että etuysin jälkeen tullaan takaisin klubille pitämään tauko ennen kuin jatketaan takaysille, jonka lähtöpaikkakin tuli selväksi. Hyvää palvelua.

Lähdettiin sitten kiertämään. Kenttä oli loistokunnossa, selkeä ilman sokkoväyliä ja vieraskin löysi helposti seuraavalle tiille, vaikkei opastekylttejä juuri ollutkaan. Reitin löytämisen helppous tuli myös edellä menevästä porukasta, jota odotettiin hartaasti joka väylällä, joten oli helppo seurata katseella suuntaa seuraavalle tiiauspaikalle. Kaipa heidänkin edellään hidasteltiin, takaysillä ainakin.

Ennen klubitalolle paluuta etuysin jälkeen oli mielestäni kentän hienoin näkymä klubitalolle.

Etuysi tuntui hienommalta ja mielenkiintoisemmalta kuin takaysi, joka sekin parani loppua kohden. Kentän kärryt herättivät pelikavereissani jopa hilpeyttä isoine pyörineen. Hyvät nuo kärryt lopulta olivat, vaikka aluksi tuntui, että ne kulkivat pehmeällä väylällä raskaasti. Mutta hieman raskaalta tuntui kulku omalla kolmipyöräisellänikin. Johtuiko sitten pehmeästä alustasta vai kentän lievästä mäkisyydestä. Vaikka Linna Golfia ei nyt ihan mäkiseksikään voinut kutsua, todettiin, että tännekin on läjitetty maata ihan reippaasti rakennusvaiheessa, sen verran kumpuileva profiili kentällä on. 

Linna Golfin erikoisuus on valkoinen hiekka bunkkereissa. Ja bunkkereita riitti ja ne olivat syviä. Vesiesteita sen sijaan oli vähemmän. Pari palloa onnistuin silti lyömään vesiesteeseen.

Sää suosi tutustumiskierrostamme. Aluksi oli vähän aurinkoisempaa mutta sitten pilvistyi. Juuri sopiva 23 asteen lämpötila ja välillä tuulikin. Kaiken kaikkiaan miellyttävä kokemus pelata Linna Golfissa, vaikka oma pelitulokseni oli turhan vaatimaton. Kun ei suju niin ei. Mutta olin päättänyt olla välittämättä ja vain nauttia hienosta kentästä ja kivasta seurasta.

Linna Golfin olisi luullut olevan minulle tutumpikin paikka, sillä Vanajanlinna on suosittu kokouspaikka. Mutta vaikka olen kokoustanut useammankin kerran, en ollut koskaan edes käynyt klubitalolla. Vaikka siinä ihan vieressä se sijaitsee. Hienon näköinen rakennuskompleksi majoitustiloineen ja kuntosaleineen. Tawast Golf sijaitsee 3 km:n päässä, joten tänne voisi joskus ottaa majoitus-greenfee-paketin ja pelata molemmat kentät.

Hellepelailua

Ei saa valittaa, ei, vaikka helle on jatkunut jo viikkoja. Kieltämättä se rajoittaa jo pelaamista. Sadettimen suihkun läpi kävely olisi kiva viilennyshetki.

Olin jo innolla lähdössä kokeilemaan ensimmäistä kertaa Vuosaari Golfia, mutta tuntui tuhlaukselta haaskata "kallis" 39 euron pelilippu uupumalla kesken kierroksen, varsinkin kun kenttä on outo. Joten pistin lipun talteen odottamaan viileämpiä kelejä.

Sen sijaan kävin lomareissulla pelaamassa vanhan tutun kentän, eli Rauma Golfin. Osakkaan vieraana pääsin 30 eurolla. Eipä siellä helteessä juuri ketään muita meidän lisäksemme ollutkaan, kunnes saatiin kiinni edellä menevä hitaampi ryhmä. Peli sujui ihan kohtuullisesti, tein "paremman normituloksen", eli 27 bogeypistettä. Se "huonompi normitulos" on 23-24 bp.

Raumallakin greenit olivat nyt jo hyvässä kunnossa. Greenit olivat kärsineet talven aikana katastrofaalisesti ja kaikki greenit olivat aivan pilalla, käytännössä ilman ruohoa. Talvigreenejä vielä pitkälle kesään.

Nyt helteen jatkuessa olen muistellut myös golf-harrastukseni alkuvaiheita. Tuntui että ensimmäisinä kesinä (2007-2010) oli aina helle! Nyt viimeiset pari vuotta on ollut viilempää ja sateisempaa, joten hellekelit ovat jo unohtuneet. Eikä varmaan aina mikään helle ollutkaan, se vain tuntui siltä.

Alkuvaiheista puheenollen, kävin verestämässä vanhoja muistoja niin ikään helteisessä Vihti Golfissa, jossa suoritin green cardin ja pelasin melko paljon ensimmäisinä vuosina. Ihan ensimmäisenä kesänä pelasin erityisesti Vihdin par3-kenttää, joka nyttemmin on hävitetty ja sen tilalla on PuuhaPark. Etu- ja takaysit olivat myös vaihtaneet paikkaa, sillä par-3-kenttä oli rakennettu osaksi etuysiä, joka oli siis nyt entisellä takaysillä, joka on tasaisempi.

Vihdissä peli sujui melko hyvin, Viimeksi kun pelasin Vihdissä, tasoitukseni oli jossain 45 kieppeillä. Oli kiva huomata, että edistystä on todellakin tapahtunut.

Kokeilin Vihdissä sateenvarjon käyttöä aurinkovarjona, kun sen saa näppärästi kärryyn kiinni. Sattui vaan ihanan tuulinen päivä, sillä seurauksella, että oli pakko ottaa varjo pois, koska koko kärry kaatui pari kertaa tuulessa. Vihdissä oli myös joutsenperhe, jossa kaksi poikasta.

Ei kai tässä muu auta kuin varustautua urheilujuomalla ja aurinkorasvalla ja suunnata kentälle.

Pienten sammakoiden invaasio

Olen kyllä pelannut ahkerasti, vaikka blogeja niistä peleistä ei ole syntynyt. Ehkä se, että peli lakkasi välillä sujumasta, on vaikuttanut intoon miettiä golfia. Kivahan se on ollut kävellä kauniilla kentällä, pääasiassa hyvässä säässäkin. Muutaman kerran tuli kastuttua, onneksi on kärryssä sateenvarjon pidin ja ostin GolfSkystä uuden, pidemmän sadesuojan bägillekin. Entinen oli raivostuttava, kun sen huppuosa oli liian lyhyt, joten pitkät mailat eivät mahtuneet huppuun ilman, että kuristusnauha nousi ylös. Jonka jälkeen mailoja ei saanut bägistä pois. Aika monta vuotta tuonkin surkimuksen (liikelahjana saatu) kanssa jaksoin taistella. Nyt silti toivon poutakelejä....

Olen pelannut nyt aika paljon puolikkaita kierroksia iltaisin, kun työnteko häiritsee harrastuksia. Toisaalta puolikas kierros sopii minulle, koko kierroksella tahtoo selkä ja jalat kipeytyä, varsinkin jos meno on kovin hidasta ruuhkaisesta kentästä johtuen.

Ruuhkaisuudesta puheenollen, ihan kuin golf olisi Keimolassa ollut tavattoman suosittua tänä kesänä. Aiempina kesinä iltaisin mahtui hyvin pelaamaan, nyt on joutunut jopa tunnin odottamaan. Ja parkkipaikkaa saa hakea melkein huoltohallin edestä asti. Yläparkkikselta taisi uuden vinoparkkisysteemin myötä kadota muutamia paikkoja tosin.

Eräänä iltana pienet sammakot ei niin kovin lystikkäitä olleet, kun pelkäsin, että astun greenillä päälle. Niitä oli erityisesti Kirkan 7-väylän greenillä, koska vieressä lammikko. Söpöjä ja pieniä ja paljon. Mihin mahtoivat olla matkalla?

Seuraavaksi on tiedossa Scramble-kisa Hill Side Golfissa. Parinani on pari vuotta sitten golfin aloittanut nainen, joka on saanut tasoituksensa nyt jo samalle tasolle kuin minulla on nyt,. Itseltäni tälle tasolle pääsemiseen taisi mennä 6-7 vuotta on. Jotkut joko ovat lahjakkaita tai viitsivät harjoitella....

Tapiola Golf - Suomen Skotlanti?

Ensimmäistä kertaa Tapiola golfissa. Olin luvannut veljelleni syntymäpäivälahjaksi kierroksen millä tahansa kentällä. Arvoimme mihin aika lyhyellä varoitusajalla pääsisi ja mikä olisi kenttä, jolla kumpikaan meistä ei olisi koskaan käynyt. Päädyimme Tapiolaan, jossa olenkin jo pitempään halunnut käydä kokeilemassa millaiselta tuntuu Mankkaan vanhan kaatopaikan päälle rakennettu links-tyyppinen kenttä. Tulipa kerrankin maksettua 2 täyttä green feetä, kun pelilippuja ei ole olemassakaan. 130 € kirpaisi.

Valitettavasti pelipäiväksi sattui yksi tämän upean helteisen kevään surkeimmista päivistä noin kelin puolesta. Vettä ei sentään satanut, mutta tuuli todella lujaa. Varmastikin pääsi hyvin Skotlannin links-kenttien tunnelmaan, kun tuuli painoi lyönnin sivuun ja pallo oli lähteä kaltevilla greeneillä ennen aikojaan omille teilleen tuulen mukana.

Greenit ovat kyllä aivan huippuluokkaa ja varmasti tuon kentän parasta antia. Isoja ja joka suuntaan kallellaan. Haastavia siis. Bunkkereita on paljon ja ne olivat varsinaisia kraatereita. Harmikseni myös väyläbunkkerit, joiden odotan aina olevan helpompia kuin greenibunkkerit.

Täytyy sanoa, että vaikka kelikin olisi ollut parempi, en ehkä sittenkään olisi kovasti ihastunut Tapiola Golfiin eikä myöskään veljeni sitä hirveästi pitänyt. Me molemmat koimme, että kentän suunnittelussa oli helppous ja selkeys unohtunut. Väyliä oli aika vaikea hahmottaa. Minne päin nyt pitäisi lyödä? Mihin väylä jatkuu? Paljon oli myöskin sokkolyöntejä. Ei pystynyt yhtään arvioimaan minne pallo päätyisi, sillä näin kuivalla kelillä pallo rulli hyvin pitkiä matkoja. Etsiessä aika usein tuli vastaan joku naapuriväylältä harhautunut pallo. Tai pelaaja.

Olin odottanut näkeväni kentällä pitkää heinää, joka ymmärtääkseni olisi links- tyyppiselle kentälle ominaista. Väylää reunustavien pitkien heinien avulla olisi myös väylät voineet hahmottua paremmin, mutta väylät olivat lyhyttä ruohoa, myös raffit.

Kelistä ja kentän saamista moitteistamme huolimatta oli kuitenkin ihan kiva käydä Tapiolassa tsekkaamassa uusi golfkenttä. Klubitalon puitteet ovat hulppeat ja todella viimeisen päälle. Opasteet ykköstiille olivat unohtuneet mutta väylätaulut ovat aivan erinomaiset. Kaikilta tiiauspaikoilta pelaavat on huomioitu etäisyysmerkinnöissä, siitä iso plussa.

Voi olla ettei ihan äkkiä tulee uudestaan Tapiolan kentälle lähdettyä, vaikka se hyvin lähellä kotiani onkin. Ehkä joskus muutaman vuoden päästä kauniina tyynenä kesäpäivänä voisi kokeilla uudestaan.

Ihana toukokuu golfkentällä

Tärkeimmät kevätuutiset Keimolan kentältä ensin: Joutsenet saivat tänä kesänä 6 poikasta, joista ainakin yksi on jo poissa. Toivotaan, että loput selviävät ja ovat taas meidän ilonamme koko kesän.

Melkoinen toukokuu noin ilmojen puolesta. Meteorologitkin todistelivat, että koko viime kesän helteet mahtuivat toukokuun moniin hellepäiviin. Vähän niin kuin koko viime kesän parhaat palat pikakelauksella. Ja enemmänkin, koska tieteellisen tarkan ja luotettavan tilastovihkoni mukaan yhtään ainutta hellepäivää ei osunut 2017 Keimolaan silloin, kun minä olin pelaamassa. Hyvä että yli 20 asteen päästiin koko kesänä.

Ehdin pelata 13 kertaa toukokuun aikana, joista 9 puolikasta ja 4 täyttä kierrosta. Huomasin kyllä, että golfkunto ei ollut talven jäljiltä lainkaan kohdillaan ensimmäisillä kierroksilla, Saraksella varsinkaan. Tuli taas muistutus siitä, että se on mäkinen se kenttä. Onneksi tilanne korjaantui nopeasti, kun vaan maltoin kiertää ysejä, jotta kunto parani.

Jos kunto ei ollut kohdillaan, niin lyönti oli sitäkin paremmin. Lieneekö lämpimät säät syynä vai mikä, mutta varsinkin avaukseni lentävät pidemmälle kuin viime kesänä. Muutenkin peli on pääosin sujunut hyvin, ja pari bufferitulostakin yseiltä ja myös koko kierrokselta olen ehtinyt tehdä. Mutta lähipeli on edelleen ongelma, chipit erityisesti. Yleensä ne menevät kauas yli greenin. Hiekkalyönnit niin ikään ovat olleet todella hakusessa, 4 lyöntiä hiekasta kerrallaan on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus.

Hieno toukokuu kun kääntyi kesäkuuksi, tuntui pelikin kääntyvän huonommaksi. Lady P:n kanssa kierroksella Kirkalla pistin 4 palloa veteen. Tuntui, että A:lla kävin joka ikisessä lammikossa. B:llä, jossa lammikoita on vähemmän, kävin tasapuolisuuden vuoksi kaikissa bunkkereissa. Eipä siitä kesän parasta kierrosta saanut millään. Mutta hieno sää, 26 astetta, puolipilvistä ja tuuli sopivasti.

Kävi ilmi myös mielenkiintoinen seikka Keimolan varausjärjestelmästä: se sallii varata lähdön A:lle ja B:lle ja varmaan myös Sarakselle samoille ihmisille päällekäisinä aikoina. Näin kävi, kun toisista tietämättämme varasimme lähdöt eri yseille. Caddie sanoi, että voi vaikka varata saman ihmisen monta kertaa samaan lähtöön. Pikkufiba ohjelmoinnissa...

Ensi viikolla pääsen testaamaan Tapiola Golfia ensimmäistä kertaa. Odotan mielenkiinnolla!

Kauden aloitus uudella putterilla

Vihdoin golf-kausi 2018 pääsi alkuun. Noin viikkoa myöhemmin kuin parina viime vuonna, joten ehdin kentälle pääsyä jo vähän odotellakin. Kenttä aukesi 27.4. ja heti seuraavana päivänä suuntasimme Lady O:n kanssa Keimolaan. Pakkohan se oli aloittaa kausi munkkikahveilla, vaikka molemmat vannottiin, että tänä kesänä ei syödä munkkeja. Tai no ehkä vaan kerran viikossa.

Kentällä näytti olevan kohtuullisesti porukkaa. Koska kaikki muut innokkaat olivat suunnanneet Sarakselle, lähdettiin heti munkit syötyämme tyhjälle Kirkka A:lle. Kenttä on hyvässä kunnossa, verrattuna viime vuoteen. Vähän märkää oli siellä täällä, muttei todellakaan mikään kumisaapaskeli.

Golf-panda oli käynyt pesukoneessa ja korjailin sitä vähän muutenkin, eihän uskollisesta pelikaverista voi luopua vaikka se on jo reissussa rähjääntynyt. Uutta putteria lukuunottamatta golf-välineeni ovat samat kuin viime kesänäkin. Tarkoitus on alkaa testailla vähän parempia palloja tänä kesänä, mutta näin huhtikuussa mieluummin vielä pelaan vähän halvemmilla palloilla, joiden joutuminen vesiesteeseen ei niin paljon harmita.

Uusi putterini oli ensimmäistä kertaa käytössä ja hyvin se tuntui puttaavan. Vanha putterini olisi ehkä vielä kelvannut, mutta kun lähdin vaihdattamaan siihen uutta grippiä, päädyinkin ostamaan uuden Cleveland-putterin. Sinällään harmitti putterinvaihto, koska juuri viime vuonna lyhennytin vanhaa putteria ja vaihdoin siihen Odyssey-gripin, kivan fuksianvärisen. Grippi kului huonon näköiseksi jo kuukaudessa. Uutta putteria en vielä lyhennyttänyt, vaikka se on hiukan pidempi kuin vanha. Se tuntuu kuitenkin sopivan mittaiselta, 32 tuumaisena.

Peli sujui juuri niin vaihtelevasti kuin kevään ensimmäisellä kierroksenpuolikkaalla voi odottaakin. Palloja katosi vain kaksi. Ja sitten alkoi sataa, kutosväylällä vähän ja seiskalla niin paljon, että kastuttiin ja päätettiin lähteä pois. Ilta kuluikin sitten kamoja kotona kuivatellessa.

Nyt sitten vaan toivomaan kuivaa ja lämmintä kesää. Hyvää golfkautta!

Keimolan uusi reittisuunnitelma

Kirjaanpa minäkin ajatukseni Keimolan suunnitellusta kenttäuudistuksesta. En ole osakas, joten en pääse kuulemaan, mitä asiasta päättävät yhtiökokouksessa miettivät. Näen myös vain otsikot Keimolan verkkosivujen osakkaiden keskustelualueen nostossa etusivulla. Vilkasta keskustelua näytään käyvän otsikolla "Hallituksen ylilyöntejä".

Mistä siis on kyse?

Golfkenttäarkkitehti Tilander on saanut toimeksiannon nykyaikaistaa Keimolan kenttiä, ja hän on laatinut runkosuunnitelman. "Reittisuunnitelma pohjautui molempien kenttien nykyisiin väyliin, mutta arvioi kokonaisuutta pelaamisen turvallisuuden, siirtymien pituuden, yhtiön maa-aluiden käytön, pelaamista haittaavien näköesteiden, pelinopeuden parantamisen, myönteisen pelikokemuksen ja talouden realiteettien näkökulmasta."

Katsoin reittisuunnitelman esittelyn YouTube-videolta, ja täytyy myöntää, että heti aluksi se vähän hätkäytti. Että näin isoja muutoksia! Mutta  mitä pidemmälle videota katsoi, sitä järkevämmiltä uudistukset tuntuivat. Nimenomaan pelattavuuden ja turvallisuuden näkövinkkeleistä. Ja uudistumisen ylipäänsä.

Ensijärkytys oli Kirkan ykkös- ja kakkosväylät. Kakkonenhan häviää kokonaan entiseltä paikaltaan! Mutta entä sitten?

Ykkösväylän ongelmahan on ollut se, että pitkälyöntisillä (ei minulla) on ollut vaarana lyödä harhautunut pallonsa parkkipaikalle. Nyt siis väylä suuntaakin poispäin, entisen kakkosväylän yli. Hyvä uudistus siis turvallisuuden kannalta.

Uusi kakkosväylä poistaakin sokkoväylä kolmosen ongelman, joka on myös ollut punaisilta selvästi liian lyhyt par-4. Nyt siitä tulisi siis aika lyhyt Par-3, etutiiltä 105 metriä. Uusi seiskaväylä näyttää hyvin mielenkiintoiselta. Väylän 15 "ristiinkulkeminen" poistuisi, mikä myös nopeuttaa pelaamista ja lisää turvallisuutta. Jne. Jne.

Käykää itse katsomassa video, jos ette vielä ole sitä nähneet. Siitä saa hyvän käsityksen ehdotetuista uudistuksista. Tässä otos Kirkan 1-7 väylistä.

Saraksella muutoksia olisi vähemmän kuin Kirkalla. Mutta esimerkiksi kakkonen ja kolmonen muuttuvat huomattavasti. Kolmoselle tulee pelottavan näköinen jättivesi.... Samoin uudelle 15-väylälle. Siellä veden yli lyödessä matkaa etutiiltä on 130 metriä, mikä kuulostaa aika haastavalta. Kiertämään tietysti pääsee.

Jonkin verran tuntui, että monella väylällä etutiitä oli tuotu turhan paljon eteenpäin. Mutta toisaalta olen valittanut, että harvoin pääsee kakkosella päälle, jotta pääsisi par'ia tekemään. Onhan tutkittu, että hyvin moni joutuu pelaamaan kenttiä liian pitkinä omille lyöntipituuksilleen. Ja kuka kieltää peruuttamasta taaksepäin tiiaamaan.

Siirtymisiä oltaisiin monessa paikassa lyhentämässä, mikä lienee kaikkien mielestä hyvä ajatus.

Videolla kerrotun mukaan tarkoitus on tehdä nämä muutokset hitaassa tahdissa ilman ylimääräisiä kustannuksia osakkaille. Lähinnä koituu jotain haittaa pelaamiseen tietyillä väylillä vuorotellen, eikä koko kentällä kerrallaan.

Saa nähdä, miten yhtiökokous suhtautuu uudistuksiin. Hiukan skeptinen olen....