Ilmoittautuessa saatiin peliohjeet, 2 A4:sta, joita sitten ihmeteltiin aulassa hyvän aikaa. Ei vaikuttanut ihan simppeliltä tämä peli. Pelijoukkueet arvottiin palorännillä (eli pallot pahvilaatikosta nostaen). Sitten saatiin Tangerissa, eli Kirkan ykköstiillä kenttäkartat ja rahat kirkka-valuutassa tasoituksen mukaan porrastettuna.
Ensimmäinen väylä avattiin takatiiltä ja pelattiin kakkosväylän greenille. Kun päästiin lipulle, sai aina ostaa kirkoillaan yhden lyönnin poiston - jos rahaa oli. Sen jälkeen aina nostettiin lipputankoon kiinnitetystä sukasta Afrikan tähti -pelimerkki, josta sitten joko sai lisää rahaa timanttilöydöistä tai menetti rosvon tultua kaiken, ehkä löysi voittoon tarvittavan Afrikan tähden tai hevosenkengän, tai sitten sai tyhjän pelimerkin.
Kakkosväylältä jatkettiin ykkösväylän greenille, lyhyt chippi siis. Kolmantena päästiin todella cross-country golfin makuun, kun avattiin kolmosväylältä nelosväylän ja ojan yli seiskaväylälle ja piti päätyä seiskan greenille.
Seiskan jälkeen mentiin avaamaan vitosväylän junnutiiltä, josta piti loikkia jotain kautta kutosväylän greenille. Se tuntui todella oudolta, kun greeniä lähestyttiin takakautta. Ja etäisyyksiä oli todella vaikea arvioida. Tällä reitillä olisi voinut ostaa lennonkin ja päästä suoraan greenin viereen droppaamaan, mutta ryhmässäni kukaan ei muistanut tätä mahdollisuutta.
Kutosväylän tiiboxista chipattiin lyhyt matka vitosen greenille. Sitten pelattiin nelosväylä ja kasi putkeen, onneksi minulla riitti rahat lentää nelosen greenin yli kasin tiiboxiin, muuten olisi tullut hankaluuksia päästä nelosen greeniltä jatkamaan kasiväylälle. Lopuksi vielä pelattiin ysiväylä junnutiiltä maaliin.
Matkan varrella sain vain kerran lisää rahaa löydettyäni aarrepussista timantin, muut löysivät niitä enemmänkin, mutta heitä myös rosvo vaani. Rahani riittivät ostamaan yhden lyönnin poiston joka väylältä ja lennon neloselta kasille. Mutta maalissa ne olivatkin aika loppu. Olisin voinut osallistua voittokahinoihin, koska löysin hevosenkengän, mutta lyöntejä oli liikaa. Jäljellä olevilla rahoilla olisi ollut merkitystä, jos lyönnit olisivat voittajilla menneet tasan.
Loistava kisa siis, ja todella hauska yllätysmomentteineen, rahoineen, omituisine reitteineen ja hyvässä seurassa tietysti, vaikken kaikkia ryhmässäni olleita ollut ennen tavannutkaan. Kiitokset Äijätoimikunnan jäsenelle, joka tämän hauskuuden oli suunnitellut ja hyvin toteuttanut. Pelissä joutui todella käyttämään aivojaan, kun mikään ei ollutkaan tuttua. Etäisyyksiä oli vaikea arvioida, ja apuvälineitten käyttö oli kiellettyä. Eipä minulla sellaisia olisi ollutkaan.
(Pelilaatikon kuva napattu Wikipediasta, jossa voi käydä lukemassa lisää klassikkopelistä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti