Lehtikeli upeassa syyssäässä

Pelasin pari Sarasta upeassa kelissä. Syksy on parasta aikaa golfin peluuseen, kentät on hienossa kunnossa. Mutta pallon löytäminen lehtien seasta on lievästi sanottuna hankalaa. Parikin kertaa pallo katosi, kun sen olisi luullut helposti löytyvän.

Mikä olisi paras pallon väri aurinkoisena päivänä lehtikelillä? Shokkipinkin luulisi erottuvan, mutta punaiset pallot tahtovat kadota näkökentästä jo lentäessään. Valkoinen erottuu paljon paremmin sinistä taivasta vasten. Harmaana päivänä voimakkaan värinen pallo voisi olla parempi.

Maahan päästyään lehtien peittämälle ruoholle pallo voi joka tapauksessa päätyä syvään raffiin tai jonkun lehden alle. Mutta jos se on vain lehtien seassa, niin mikä olisikaan hyvä väri pallolle?

Punainen ei välttämättä toimi, eikä keltainenkaan. Valkoinen voisi silloin erottua parhaiten. Entä sininen? En ole kyllä nähnyt koskaan sinisiä palloja. Netistä löytyy jos jonkin väristä, esim Smartgolf.fi (kuva sieltä) myy tällaista pakettia. Mutta ei siinäkään ole sinistä. Sininen ehkä juuri katoaisi näkökentästä lentäessään. Mutta mitä virkaa olisi vihreällä pallolla? En ymmärrä.

Yksi tapaus, jossa olen mielellään käyttänyt värikkäitä palloa on lähipelialue. Jos itse puttailee tai chippailee vaikka viidellä pallolla ja kaveri vieressä samoin, omat väripallot erottuvat helposti.

Netistä voisi löytyä jo myös niitä palloja joita olemme olleet vailla - sellaista jossa olisi äänimerkki ja vilkkuvalo.

Siihen asti taidan pysytellä valkoisissa palloissa. Talvigolfissa se on ehkä huonoin vaihtoehto. Eli jos tulee mieleen lähteä lumelle pelaamaan niin sitten hommaan pari värikästä palloa.

Loivaliikkeisyyttä kentällä

Pelasin viikonloppuna sekä Saraksen että Kirkan. Sää oli luvatusti hieno, mutta ei niin lämmin kuin mitä oli ennusteissa hehkutettu. Nyt on kuitenkin syksy ja lämpimästi pukeutuminen on olennaista. Kaunis sää oli houkutellut kentälle runsaasti väkeä. Tällä kertaa osasin varautua siihen. Toissaviikonlopun aurinkoinen päivä tarkoitti 1,5 tunnin odottelua, eli jouduin lähipelialueelle harjoittelemaan, kauheaa! Nyt olin varannut Saraksen lauantaille jo hyvissä ajoin ja sunnuntaina varasin lähdön Kirkalle ensin ja kävin sitten lounaalla.

Täysi kenttä voi tarkoittaa myös hidasta kierrosta. Tai ainakin hitaalta tuntuvaa kierrosta, vaikkei aikaa kuluisi kovinkaan paljoa enempää kuin tavallisesti. Odottelua, seisoskelua, edellä menijöiden hitauden tuskastelua.

Erään pelikaverin kanssa katselimme edellämenevää porukkaa greenillä. Tuntui, että nelikko puttasi ja puttasi. Eipä siinä mitään, onhan se pallo saatava kuppiin. Ja sitten greeniltä poistuminen ja matkan jatkaminen. Sen voi tehdä hyvinkin loivaliikkeisesti. Eli voi alkaa merkata tulostaan, putsata putteriaan, järjestellä mailoja bägissä, laittaa takkia päälle tai hanskaa käteen, juoda, tehdä mitä vaan siinä greenin reunalla vielä seistessään sen sijaan, että siirtyisi ripeästi kauemmas. Ja yleisesti ottaen kävellä mahdollisimman hitaasti - loivaliikkeisesti. Mitäpä sillä väliä vaikka joku siellä väylällä tekee jo viidettätoista harjoitussvingiään...

Entä jos pelikaveri toteaisikin reiän lähelle pysähtyneestä putista "annettu"? Tai jättäisimme jonkun puttausrutiinimme pois, jos pisteitä ei enää kuitenkaan heru. Ja ainakin kävelisimme ja tekisimme asioita ripeästi eikä kuin hidastetussa filmissä, jolta se siellä takaatulevassa ryhmässä näyttää.

Pitäisi kehittää edellä hidastelijoille jotain käsimerkkejä, joilla voisi pyytää ohituslupaa tai pyytää lisäämään vauhtia. Vähän niin kuin liikenteessäkin, pitäisi golfissakin muistaa katsoa eteenpäin  - onko siellä tyhjä väylä odottamassa - ja taakse myös - seisooko kenttä? Motoristeillahan (kuva http://www.usabobbers.com/motorcycle-hand-signals.html) ja sukeltajilla ym. näitä käsimerkkejä on, sieltä voisi ottaa mallia, jos käsimerkkejä ei golfissa vielä ole. Mutta sitten pitää muistaa katsoa taakseen, jotta näkee mitä siellä viestitellään...

No, mitäpä niistä. Ainakin ilma oli kaunis ja mitäpä sen parempaa kauniilla ilmalla voisi tehdä kuin olla kentällä! Eikä pelikään sujunut hitaudestaan huolimatta mitenkään huonosti.

GameBook ja muut gadgetit

Aloin käyttää mScorecardin sijaan GameBookia viimeisellä parillä kierroksella. Taidanpa vaihtaa pysyvästi GameBookiin, vaikkei tuossa toisessakaan sinällään mitään erityistä vikaa ole. Syitä vaihtoon on muutama. Ensinnäkin GameBook on suomalainen ja se on aina plussaa. Vaikka eipä tuo sovellus suomea puhu.

Toinen syy vaihtaa on gps-etäisyysmittari, joka tuntuisi olevan GameBookissa parempi eli tarkempi kuin mScorecardissa. Ja kolmas syy, eli karttanäkymä on ehdottomasti parempi. Se olikin syy miksi innostuin ylipäänsä testaamaan GameBookia, kun näin sen jollain pelikaverilla.

Välietapin, esim. bunkkerin, etäisyysmittausta voi itse säätää haluamaansa pisteeseen. Etäisyyden mittaus näytti pääasiassa olevan kuitenkin keltaisilta, eikä muuttunut pelaajan mukaan. Mutta tätä pitää vielä tutkia, sillä välillä näytti siltä että mittaus olikin punaisilta? No, eipä kentän väyläkartoissakaan ilmaista välipisteiden etäisyyksiä yleensä (Keimolassa ainakaan), muuta kuin keltaisilta. Joutuu ihan itse tekemään vähennyslaskuja. Tässä kuva kopsattuna Gamebookin sivuilta. Tuota ympyrän sisällä olevaa pistettä pystyy siirtämään ja etäisyysluvut muuttuvat sen mukaan, kätevää!

Piti ihan ihmetellä miten saan bogeypisteet näkyviin. Tulipa opittua sekin, että kyseessä on Stableford-pelimuoto, kun laskee bogeypisteitä.

Toinen ongelma oli se, että Sarakselle slopeni oli väärin, mutta sen sai käsipelillä korjattua. Kaipa noista voisi ilmoittaa sovelluksen ylläpitäjille. Ei liene mikään ihan pikkujuttu vuosittain ylläpitää tuhansien kenttien slopetaulukoita.

Aika paljon nykyään näkee ihmisillä kelloja ja muita etäisyysmittareita. Itse olen tyytynyt arvioimaan etäisyyksiä keltaisista ja punaisista etäisyysmerkeistä. Ja uskoisin aika hyvin osaavani arvioida 20-40-60 metriä silmämääräisestikin. Ongelmani on enemmänkin se, että lyöntipituudet eri mailoilla eivät eroa toisistaan niin paljoa, että tarkka etäisyysmitta minua paljonkaan auttaisi. Olisihan se hienoa, jos tietäisi tasan tarkkaan kuinka monta metriä milläkin mailalla pallo lentää. Ehkä jonain päivänä. GameBookilla voisi ilmeisesti mitata lyöntiensä pituuksia kierroksella. Täytyypä kokeilla.

Suosittelen tutustumaan: https://golfgamebook.com/app/
Tietysti vain iOS ja Android.

Viimeiset pari kierrosta Saraksella menivät hyvinkin eri lailla, mutta bogeypisteissä eikä lyöntimäärissä ei suurta eroa ollut. Ensin tein kierrokselle 5 par-tulosta ja sen lisäksi paljon sutta ja sekundaa. Sitten tein vain yhden par'in, mutta muuten pelasin paljon tasaisemmin.

Golf-etiketti

Viime päivinä olen pelannut hyvinkin vaihtelevasti, sekä vaihtelevassa seurassa. Pelattiin Lady O:n kanssa Kirkka "sinisiltä" eli 54-tiiltä. Kenttä on hyvin erinäköinen kun peruuttaa muutama kymmenen metriä tai enemmänkin taaksepäin. Erityisesti väylät 3 ja 18 ovat kuin eri kentältä. Aika lailla sateista oli näillä puolikkailla. Asianmukainen varustus oli tarpeen.

Näiden kokeilujen jälkeen pelasin Lady P:n kanssa Kirkka B:n kahden miehen seurassa - entuudestaan tuntemattomia suuruuksia nämä herrat. Sinällään he olivat aivan mukavia, mutta pikkuisen tuntui olevan golf-etiketti hukassa. Erityisesti kiinnitin siihen huomiota viimeisellä väylällä, kun vielä olin puttaamassa 2 bogey-pisteen arvoista lopetusta, niin mitä nämä sankarit tekevät? Kättelevät toisensa ja Lady P:n odottamatta, että palloni on kupissa! Hetken kuluttua oltiin samassa jonossa, he baaritiskille ja minä munkkikahville. En voinut olla sanomatta että nyt ymmärrän kaiken, herroilla olikin kiire kaljalle. En tiedä ymmärsivätkö pikku vinkkini. Teki kyllä mieli vielä vähän "avautua" siinä, mutta annoin sitten olla.

Seuraavaksi sitten varhainen aamukierros Saraksella Lady M:n kanssa. Seurue vaihtui tällä kierroksella moneen kertaan, sillä ensin kanssamme oli eräs mies, sitten nelosväylällä pyysimme takanamme yksin pelaavan naisen liittymään seuraamme. Mies näkikin sitten tutun pelikaverinsa tulevan takanamme yksin ja jäi odottamaan häntä viitosväylän tiiboxiin, kun me 3 naista jatkoimme omana ryhmänämme. Lady M sitten lopetti ysiltä ja jatkoimme kaksistaan tämän mukavan naisgolfarin kanssa loppuun.

Tein ensimmäistä kertaa peräti 5 par-tulosta samalle kierrokselle. Muuten tuli sen verran isoja numeroita, etten päässyt ihan bufferiin asti bogey-pisteissä, mutta lähelle. Avaukset varsinkin lähtivät oikein hyvin, suoraan ja pitkälle, kun aloin tiiata matalammalle. Kaiken kaikkiaan kiva kierros. Toivotaan, että poutaiset syyskelit jatkuvat vielä pitkään.

Otin kokeiluun myös GameBook-sovelluksen aiemmin käyttämäni mScorecardin tilalle tälle kierrokselle. Vähän olin hukassa sen kanssa, kun en tietenkään lukenut mitään ohjeita. Ehkä se on ihan hyvä ja siinä voi olla parempia ominaisuuksia kuin vanhassa tutussa Scorecardissa, mutta täytyy vielä vähän ihmetellä sitä, ennen kuin lopullisesti vaihdan. Jos vaihdan...

Birdieitä ja birdieitä

Teinpä makean birdien Saraksen väylällä 12, eli par-4:llä. Avaus lensi hyvään paikkaan doglegissä olevan bunkkerin alle, siitä löin hybridillä satasen tupsulle väylälle. Rautalyönti näytti hetken siltä, että pallo menee greenibunkkeriin, mutta se kierähti sitten näkymättömiin bunkkerin ja greenin väliseen raffiin. Tai siltä ainakin näytti, mutta kun tultiin greenille, ei palloani näkynyt missään, ei bunkkerissa, raffissa eikä myöskään greenin yli menneenä. Kunnes sitten Lady F meni nostamaan lippua, ja siellä se pallo oli, kupissa odottamassa! En muista että olisin koskaan noin pitkästä lyönnistä saanut palloa kuppiin. Eikä niitä birkkujakaan montaa kesässä tule...

Pelini on alkanut taas vaihteeksi sujua paremmin. Tein jo melkein bufferituloksenkin. Tarkistin tilastovihostani, että edellisen kerran vastaavaa sattui heinäkuun lopulla! Bufferiin olen pelannut varmaan kolme kertaa koko kesänä. Olen nostanut nyt händäriäni jokaisella täydellä kierroksella (kun olen pelannut sääntöjen mukaan, enkä dropannut laittomasti tms.). Tilastoni kertoo, että lähtöjä Keimolassa on ollut 63, joista parikymmentä on ollut 9 reiän kierroksia. Vielä ehtii, vaikka syksy tekeekin jo tosissaan tuloaan.

Joutsenet seikkailevat nyt todella laajalla alueella ja joku oli nähnyt poikastenkin jo harjoittelevan lentämistä. Jokunen päivä sitten ne olivat Saraksen 5 ja 6 väylien välissä ja seurasimme kun yksi perheen poikasista lähti omille teilleen, kun muut vielä jäivät syömään. Emot katselivat poikasen menoa, mutteivat lähteneet sen perään kohti kauempaa lammikkoa. Sen sijaan koko muu perhe siirtyi lähimpänä olevaan lampeen. Vitsailimme, että tuo yksin lähtenyt poikanen haluaa osoittaa olevansa jo rohkea, itsenäinen lintu. Sinnikkäästi se vaan jatkoi omaan lampeensa, ui sen läpi ja lähti sitten vasta kohti muuta perhettä, joka ui jo toisessa lammessa.

Toisena päivänä perhe kylpi Kirkalla, toinen emoista piti vahtia rannalla.