Mites tätä golfia taas pelattiinkaan?

Parin viikon golf-tauko ja peli on aika totaalisesti hukassa. Tuntui ettei ainoastaan lyönti kadonnut, mutta myös fyysinen kunto. Vaikka golf-tauon aikana olin treenannut muuten. Outo juttu. Alan jo miettiä mitä troppia voisi ottaa. Magneesiumia, B-vitamiinia...? Täytyypä perehtyä asiaan.

Yleensä niin tasaisen varmat avauksenikin olivat ihan sekaisin. Löin monta kertaa kainaloon ja otin jopa muutamat Mulliganit, mitä yleensä en tee. Hybridit ja väyläpuu temppuilivat nekin ja ainoa maila, jolla väylällä tuntui sujuvan, oli rauta-5. Sama se sinällänsä, millä lyö kunhan pääsee eteenpäin. Taaksepäin en sentään mennyt.

Pelattiin Ladyjen F ja O kanssa Kirkkaa perjantaina ja Saras lauantaina. Lauantai-iltana kenttä on lähestulkoon tyhjä, joten peli etenee mukavasti, kun edessä tai takana ei ole ketään. Vaikka on vielä heinäkuu, ja lämpöäkin oli parikymmentä, oli jo jotenkin syksyä ilmassa. Lehdetkin alkavat puissa jo kellastua. Ei kuivuudesta tai kuumuudesta ainakaan.

Teimme harvinaisen kolmois-par'in yhdellä par-3-väylällä ja tarjosin suklaapatukat sen kunniaksi. Mietinkin, että birdie-pullon lisäksi voisi olla muitakin motivaattoreita, kuten par-suklaa, bogey-porkkana jne. Sen mukaan, mikä itseä motivoisi tsemppaamaan. Birdejä ei auta liikaa tehdä, jos palkintona on viinapaukku birkkupullosta, pikkusievässä pallo ei lennä. Kertovat kaverit, itse en ole birkkuja niin paljoa tehnyt. Tänä kesänäkään en muistaakseni yhtäkään.