Hyvää mutta tylsää golfia?

Pelasin tänään Lady O:n ja juuri golfin aloittaneen tuttuni kanssa Kirkan. Tiiausaika oli taas huolella sadetutkasta valittu, jopa niin että sade alkoi, kun päästiin klubille kierroksen jälkeen.

Taas kierros, jolla tuntui ettei mikään onnistu normaalisti. Pallot lensivät väärään suuntaan, liian kauas, liian lyhyeen, ohi ja lammikkoon. Sitä huolimatta tein birdien ja kaksi par'ia ja bogeypisteitäkin kertyi kierrokselta 28. Ei siis missään nimessä huonosti vaikkei bufferiin mennytkään.

Toiseksi viimeisenä pelattu A:n kasiväylä meni ainoana ihan oppikirjan mukaan par'iin: hyvä avaus keskelle väylää, kakkoslyönti puukolmosella loistavasti seuraan keskelle väylää sekin ja kolmonen rautaysillä parin metrin päähän lipusta, josta unelmaputti upposi. Olisipa hienoa jos  joka väylä menisikin noin käsikirjoituksen mukaan. Tai olisiko hienoa vai tylsää?

Ehkä hienompaa sittenkin on joutua puun taakse, josta pelastautuu raffiin. Sieltä sitten onnenkantamoinen greenin viereen ja ulkoa haamuputti sisään. Se sössiminen vaan tuntuu turhauttavalta vaikka lopputulos - par - on sama. Pitäisi vain oppia nauttimaan sitä kuin selviytyy erikoistilanteista.

Tuttuni tuoreine green cardeineen väläytteli jo monasti sitä golfaria mikä hönestä tuolla innostuksella golfiin tulee.

Erityisen tyytyväinen tänään olin omassa pelissäni siihen että uskaltauduin lyömään puukolmosella väylältä. Olen pitänyt sitä liian vaikeana muuhun kuin tiin päältä lyötyihin avauksiin esim. pitkillä par-3-väylillä. Tänään sain useamman lyönnin lentämään suoraan ja pitkälle. Huonojakin tuli mutta se kuulunee asiaan.