Syksy on kyllä ollut golfille otollinen, kun on ollut niin kuivaa. Pallo rullii vielä hyvin, ja nyt pudonneet lehdetkin ovat pääosin poissa häiritsemästä pallonetsintää. Ja kiitos Keimola siitä bajamajasta Saraksella! Eipä tarvitse ladyjen kyykkiä puskissa, varsinkin kun puskia on raivattu niin paljon, ettei näkösuojaa juuri enää ole. Muuten on kiva nähdä miten kenttä paranee monilla uudistuksilla siellä täällä.
Kausi alkaa kuitenkin väistämättä olla lopuillaan, vaikka voisihan sitä vielä käydä pelaamassa niin pitkään kuin kenttä vaan on auki. Eihän se ole kuin pukeutumiskysymys. Mutta into alkaa hiipua, ja ajatukset ovat jo talven harjoituksissa lämpimässä hallissa. Josko ensi talvena ne eivät jäisi suunnitelmiksi. Olinhan viime talvenakin tammi-helmikuussa lyhyellä kurssilla. Mieli tekisi jonnekin ulkomaille pelaamaan keväällä, vaikka Portugaliin.
Kauden aikana olen pelannut sekä hyvin että huonosti. Vaihtelevasti siis. Kertaakaan en pelannut niin hyvin että tasoitus olisi laskenut, vaikka kerran oli todella lähellä. Tasoitukseen pelasin monta puolikasta ja bufferiin koko kierroksia. Mutta yhtä monta kertaa niukin naukin häpeärajalle.
Siitä olen iloinen, että "löysin" bägistäni uuden mailan väylälyönteihin, eli Big Bertha Puu3. Yllättäin osaankin lyödä sillä väylältä, tähän asti olen vain lyönyt sillä avauksia, kun pitää päästä vaikka Saraksen 3:lla ylös greenille (jospa vaan... mikä ihme siinä väylässä on niin vaikeaa!?).
Kauden toinen uusi maila oli driveri, jonka ostin keväällä, ja joka on ollut hyvin luotettava peliväline. Muuta uutta pelissäni on ollut chippilyöntityylin muutos sekä pitcherillä että viime aikoina olen alkanut käyttää myös seiskaa. Ehkä se sieltä vielä löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti