Pelini saattaa näyttää ihan hyvältä ja sujuvalta, jopa siinä määrin, että eräs samaan lähtöön osunut entuudestaan tuntematon pelikaveri kuultuaan tasoitukseni totesi, että "et sitten ole paljon kortteja jättänyt". Taisi pitää minua händärihuijarina. Totuus on kuitenkin se, että bufferituloksetkin jäävät useimmiten haaveeksi, puhumattakaan siitä, että keräisin bogey-pisteitä yli händärini. Joten korttien jättäminen ei ole tuntunut tarpeelliselta.
Jos olisin jättänyt kortin jokaiselta pelaamaltani kierrokselta, olisi tasoitukseni varmaankin jo pian 30. Se taas tuntuisi itsestäkin liian korkealta. Ilmoittauduin mukaan Naisten Pankki -scramblekisaan ja tuli kiire jättää kortteja ennen kisaa, ettei minua luulla händärihuijariksi. Jos vaikka sattuisin pärjäämään kisassa parini kanssa.
Isäni, yli 80-vuotias golfari oli vieraanani Keimolassa ja pelasimme Kirkan. Hän piti sitä melko haastavana kenttänä. Ehkä se onkin, vaikkei sitä itse enää mieti, onko vai ei.
Näimme joutsenperheen pariinkin otteeseen. Tässä kuvassa ne olivat väylän 18 tiiauspaikalla. Taisi niiden mielestä honor kuulua heille eikä meille. Mutta sulassa sovussa päästiin tiiamaan, kun joutsenet pysyivät aidan takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti