EGS on kyllä kaunis kenttä ja hyvällä paikalla Kehä III:n kupeessa. Sää melkein suosi, noin tunnin satoi kevyttä tihkua, muuten oli poutaa.
EGS:ää yleisesti pidetään vaikeana. Ehkä vaikeus tulee pituudesta, onhan se punaisilta yli 5000 metriä pitkä. Edellisellä vierailuillani pelasin 36-31 händärillä, joten sain jotain helpotusta slopesta. Nyt n. 25 tasoituksellani ei apuja siltä suunnalta ollut saatavilla.
EGS:n erikoisuus on 7 minuutin välein tapahtuvat lähdöt. Johtuiko siitä vai jostain muusta, mutta kenttä ruuhkautui tosi pahoin, vaikka ennen meitä, samoin kuin meidän perässämme, oli pääosin 2 hengen seurueita. Tuntui, että joka ikistä lyöntiä sai odottaa. Loppumatkasta seurueet jo yhdistyivät neljän hengen porukoiksi, muttei se enää auttanut. Meidän edeltämme häipyikin kesken ainakin yksi seurue ja liityimme viimeisellä väylällä sitä edelliseen porukkaan. Kuulemma heidän edessään oli neljän hengen porukka, jotka puhuivat non-stop ja kerääntyivät aina kaikki yhden bägin ympärille vuorollaan.
Tästä asiasta Keimolassa valvoja kerran mainitsikin, että peli sujuisi paljon paremmin, kun kaikki vain kävelisivät suoraan omalle pallolleen. Allekirjoitan! Ja välillä voisi katsoa taakseenkin, ja yrittää edes nopeuttaa peliään, jos siellä kovin moni näyttää nojailevan mailoihinsa.
Oikeasti kierros ei ollut edes hidas, pelasimme koko kierroksen hodaritaukoineen 4 h 15 min. Mutta odottelun takia se tuntui hitaalta, ja kun pelirytmi katosi, ei tulostakaan tullut. En päässyt edes häpeärajalle. Se ei kyllä ole pelkästään kentän vika, vaan viime ajat ovat olleet yleisestikin minulle joku taantumavaihe. Tuntuu kuin lyönnin pituudesta on yhtäkkiä hävinnyt 20-30 metriä. Yleensä varma avaukseni menee minne sattuu. Vain chippi toimii kohtuullisesti ja putitkin välillä.
Tästähän ei siis ole suunta kuin ylöspäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti