Ruukkigolfissa lumpeita, kauriita ja kartanopuistotunnelmaa

Jälleen uusi kenttätuttavuus, Ruukkigolf, kiitos Seniorigolf-kortin. Olin kavereilta kuullut paljon hyvää Raaseporissa sijaitsevasta kentästä, ja oikeassa olivat. Kenttä on todella kaunis ja kiinnostava pelimielessä. Lähdettiin Lady F:n kanssa matkaan samalla autolla, kun matkaa Espoostakin on toista tuntia.

Klubilla maksettiin 15 € seniorigolf-kierroksesta ja ennen lähtöä piti testata juuri valmistuneet munkit, hyviä oli. Sitten lähdettiin kohti ykköstiitä pelaamaan hyvää golfia hyvässä säässä. Tai no, aika mustia pilviä oli taivaalla, mutta säätiedote oli luvannut vain pienen sadekuuron klo 13.

Heti kakkosväylä kyllä otti golfarilta luulot pois. Jyrkkään doglegiin nouseva par-4-väylä koitui kohtalokseni. Ykköslyönti oli vielä kohtuullinen, kun vähän varmistelin, ettei avaus menisi oikealle puitten väliin. Kakkoslyönti sitten epäonnistui täysin ja päädyin juuri sinne. Sieltä sitten pallo kimposi puusta takaisin. Seuraava olikin sitten jo greenin alla olevassa bunkkerissa, josta pääsin vasta kolmannella yrittämällä pois. Ja se kolmas yrittämä lensi greenin yli metsikköön ja pallo katosi sinne. Sellaista golf on...

Jatkoin sitten uudella pallolla seuraavalle, par3-väylälle, josta aukeni kaunis näkymä järvelle. Par-tulos tuntui erityisen hyvältä edellisen väylän katastrofin jälkeen.

Matka jatkui kaartaen järven rantaa kohti nelosväylän hankalan näköistä greeniä. Matkan varrella päästiin ihailemaan lumpeita ja ulpukoita.  Enpä muista milloin viimeksi olisin niitä nähnyt. Bogey tuntui sillä väylällä ihan par'ilta, kun se näytti todella hankalalta.

Matka jatkui etuysillä vielä kahdella par-tuloksella ja parilla huonommallakin. Ysiväylä tuotti ongelmia, kun vieraspelaajina eksyimme etsiessämme etutiitä. Oltiin löydetty kyllä tiiauspaikka, mutta se näytti osoittavan ihan väärään suuntaan. Konsultoitiin tuloskortin karttaakin, ja pääteltiin, että löytämämme tiiboxi kuului väylälle 17 eikä 9. Vasta kun takaatulijat jo saivat meidät kiinni,  löytyi sieltä pienenpieni kyltti, jossa pienellä tekstillä oli tieto, että ysitii löytyy nuolen suunnasta, eli korkean mäen päältä.

Takaysi osoittautui minulle hankalammaksi mutta maisemat sen kun kaunistuivat. Ruukkigolfin varrella voi ihastella myös omenapuita, ja varmaan keväisin kun ne kukkivat on näky erityisen hieno. Pari puuta oli jäänyt myös omenatarhan aidan ulkopuolelle, joten kuulemani mukaan pelieväät voisi poimia maastakin syksyllä.

Yhdellä väylällä kolme kaurista juoksi takanamme väylän poikki. Sääennuste ei ihan pitänyt paikkansa, sadekuuroja tuli vähän väliä, mutta ne olivat tyyppiä "kesä kuivaa minkä kasteleekin".

Kaikkinensa todella kiva kenttä, kartanomaisen maisemat, greenit hyvässä kunnossa, ystävällinen palvelu ja hyvää ruokaa. Suosittelen. Kannattaa ajella vaikka matkaa olisikin, samalla reissulla voi käydä lähiseudulla muuallakin, vaikka Fiskarsissa, Nordcenterissä pelaamassa tms.

Tässä vielä näkymä 18. väylän greeniltä.