Kurssi oli kaikkinensa hyvä, tosin kovinkaan yksilöllistä se ei ollut. Onneksi saimme sähköpostiin kirjalliset harjoitusohjeet, joita voin yrittää jatkossa sitten hallissa tai ulkona rangella käyttää hyväkseni.
Pääsinkin heti kokeilemaan olinko jotakin oppinut, kun menin ensimmäistä kertaa simulaattoriin pelaamaan. Kyseinen simulaattori sijaitsee Raumalla ja vaikutti teknisesti erittäin edistyksekkäältä.
Valitsimme Linna Golfin pelattavaksi kentäksi. Aikaa oli varattu kolmelle hengelle 3 tuntia eikä se ihan riittänyt, kun aluksi siinä vähän ihmeteltiin, että miten tämä toimii ja sitten tuli jossain vaiheessa hankaluuksia päästä bunkkereista ulos.
Yritin lyöntimatolla toteuttaa tyypillistä bunkkerilyöntiä mikä sändyllä tekisin mutta simulaattorikone ei kyllä ymmärtänyt sitä ollenkaan vaan jäin hitlerin morsiameksi hiekkaan. Pyysimme sitten paikan pitäjältä apua ja hän neuvoi lyömään ihan normaalisti, kuin löisi 40 metristä chippiä.
Puttaaminenkin tuntui haastavalta, kun piti kuvitella lyövänsä breikkaavalla greenillä 5 metristä puttia mutta niin että löikin vaan suoraan.
Simulaattorin parasta antia voisi olla laitteen tekemät analyysi mailanpään nopeudesta ja lavan aukiolokulmasta, mutta ne vaan tahtoivat vilahtaa screenillä ohi niin nopeasti etten kerinnyt siinä kovasti pohtia niitä. Itselläni näytti lapa olevan hyvinkin usein liian auki ja tulos olikin sitten hyvin lyhyt lyönti joka lähti väärään suuntaan. Ei siis ollenkaan ainakaan tavallisia avauksiani.
Sen verran hauska kokemus tuo simulaattori oli, että täytyy mennä jossain muuallakin vielä uudestaan kokeilemaan ja miksei tuota voisi ottaa joka talvikaudeksi säännölliseksi harjoitteluksi. Kyllä se ainakin hallirangella pallon hakkaamisen voittaa.
