Lähdettiin Kirkka A:lle, joka tapansa mukaan oli haastava minulle. Palloja ei kuitenkaan kadonnut vesiin kuin pari.
Mietittiin, miten jokaisella pelaajalla on ne omat bravuurilyöntinsä ja myös ongelmalyöntejä. Omat avaukseni ovat noin 90 %:sesti aina samanlaisia - suoraan keskelle väylää ja kohtuullisen mittaisia. Lady O:lla on paljon bravuurilyöntejä, kuten lipulle chippaamiset, mutta hänellä on viime aikoina ollut merkillepantavan paljon putteja, jotka menevät reikää hipoen ohi. Tai pysähtyvät kahden sentin päähän reiästä. Ollaankin alettu kutsua näitä tyyppilyöntejä etunimillämme. Jos minun puttini menee reikää hipoen ohi, teen Lady O:n. Molemmat tekisimme mielellämme Lady F:iä, eli puttaisimme kuppiin greenin ulkopuolelta. Ja minun nimisiäni avauksiakin joku voisi toivoa tekevänsä - minä itsekin välillä....
Onnistuin hävittämään P-mailani kierroksen aikana! Aivan katastrofi, se on tärkeimpiä mailojani, teen sillä lähes kaikki lähestymislyönnit, kaikki chipit ja puskasta pelastautumiset. Arvelin unohtaneeni mailan seiskan greenille, joten perille päästyämme lähdin käymään siellä. Muistin kyllä jo sinne kävellessäni, että olin tehnyt puskasta chipin väylälle kasilla, joten kävin siinä puskassa seuraavaksi katsomassa. Ei ollut siellä. Sitten menin vielä ysille kysymään takanamme tulleelta seurueelta, josko he olisivat löytäneet mailani. Mailaa ei ollut heilläkään.
Lady O sen keksi sitten, että maila olisi jotenkin jäänyt lammen rantaan etsiessäni palloani ja samalla kuvatessani näitä herttaisia pienenpieniä linnunpoikasia, jotka ilman emoaan uivat peräkanaa 8-väylän vieressä olevassa lammessa, muodostaen sen pintaan hauskan näköisen vanan. Sieltähän se sitten löytyi, kun B:n kymppiväylältä pääsin sitä etsimään. Huh, onneksi löytyi. Sandy-mailani olen käynyt noutamassa joltain kentältä jälkikäteen. Siitä oppineena yritän aina laittaa P- tai S- mailan lipun päälle greenillä. Ehkä pitää lopettaa kentällä kuvaaminenkin. No, ei nyt sentään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti