Tuloksessa ei kyllä tälläkään kertaa ollut hurraamista. Jostain syystä Rauma on aina ollut vaikea kenttä minulle. Enpä siellä kovin usein pelaakaan, ehkä kerran kesässä.
Tällä kertaa aloitettiin kympiltä, mitä en ollut ennen tehnytkään. Joka toinen päivä kuitenkin niin tehdään. Ensimmäinen ja kolmas väylä tuntuivat ihan "mikki-hiiri-väyliltä", ne kun ovat lyhyitä par3:ia. Ei se sitä tarkoita, että niillä mitään birkkua tai edes paria tekisi....
Käytin kierroksella mScorecardia. Tein sen mokan, että aloin kirjaamaan tuloksia ykköseltä enkä kympiltä. Ihmettelinkin ohjelman laskemia 800 metrin gps-etäisyyksiä ja bogeypisteitä ennen kuin tajusin mikä oli ongelma.
mScorecard tarjoaisi taas yhden uuden tavan analysoida peliään, eli FIR- ja GIR-prosentit. GIR, eli ihannelyöntimäärällä greenille -prosentti, minulla ei kovin kaksinen olisi, mutta useimmiten FIR olisi aika korkea - eli väyläosumat. Täytyypä tutkailla asiaa.
Pelikaverini ihastelivat useaan otteeseen rentoa swingiäni. Eivät olleet ensimmäisiä, jotka ovat sanoneet sitä kevyeksi ja vaivattoman näköiseksi. Kunpa muutkin lyönnit olisivat samanlaisia. Erityisesti taas chippieni ja puttieni heikkous tuli esiin - jopa siinä määrin, että päätin hakeutua pron oppiin. Kunhan tästä kerkiän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti