Kotojärvellä kastumassa

Sunnuntaina lähdettiin Kotojärvelle pelaamaan. Ostin peliliput itselleni ja Lady O:lle golfpiste.comin pörssistä. Liput tulivat tekstiviestillä numeroina - kätevää, ei tarvinnut lähteä hakemaan niitä mistään. Olen ollut Kotojärvellä useita kertoja. Minusta kenttä on todella kiva. Väylät melko lyhyitä ja kenttä on helpoksi slopattu. Katsoin, että punaisilta Kotojärvi on n. 200 metriä lyhyempi kuin Kirkka. Tiiauspaikkoja on vain punainen ja keltainen, kunnon klubikenttä siis. Plussaa kolmipyöräisistä kärryistä! Klubitalo on viehättävä, lieneekö vanha navetta?

Kun lähdettiin oli keli todella upea. Pelasin Lady O:n sekä kahden miehen kanssa etuysin hyvää vauhtia aurinkoisessa kelissä. Oli ihan t-paitakeli, tosin itsellä oli asuna pitkähihainen paita ja mustat housut, joissa tuli kuuma. Käytiin välikahvilla 8. väylän jälkeen. Hyviä voileipiä, vähän gourmet-meininkiä. Hinta oli myös sen mukainen.

8. väylän jälkeen siirryttiin maantien toiselle puolen ja melkein samantien alkoi sataa. Ja kohta satoi melko rankastikin ja sitä jatkui nelisen väylää. Sadetakkini on nykyään vain tuulitakki, joten kastuin aikalailla. Housut olivat aivan läpimärät - olisi pitänyt olla ne vettähylkivät Raiskit, sillä nämä Torstain housut imaisivat kaiken sateen itseensä. Kengät ja sukat sentään säilyivät kuivina. Onneksi olin ottanut bäginsuojuksen mukaan, mutta sateenvarjo jäi kotiin - kun kerran ei pitänyt sataa.

Sade loppui aikanaan, mutta syksy ei kuivannut minkä kasteli. Peli ei sujunut kovin hyvin auringossakaan, mutta oli silti tosi kiva pelata. Raffit olivat kyllä vaikeita - pitkiä ja paksuja sekä märkiäkin. Niistä oli todella vaikea päästä pois. Väylälläkin ruoho oli aika pitkää. Ruska on Pornaisissa paljon pidemmällä kuin Keimolassa. Eli maisema näytti varsin kauniilta väreineen.

Käytiin vielä syömässä lasagnet klubitalolla. Tykättiin Lady O:n kanssa molemmat kentästä ja päätettiin tulla ensi kesänäkin.

Tässä vielä muutama kuva aurinkoisista hetkistä.

Golfia selkäytimestä

Tulipa eilen pelattua golfia niin hyvin tai huonosti kuin swing ja putti on selkäytimeen tallennettuna. Lähdettiin Lady O:n kanssa tuulisessa ja ajoittain sateisessa säässä pelaamaan. Kierroksen aikana vatsani tuli todella kipeäksi, jopa siinä määrin, että suunnittelin jo keskeyttäväni. Mutta arvelin kävelyn kuitenkin olevan hyväksi, joten jatkoin loppuun saakka.

Selkäytimestä tuli hyviä avauksia ja monta hyvää väylälyöntiäkin. Chippejä sieltä ei löytynyt, mutta pari hyvää puttia kuitenkin. Mutta liian monta puttia....

Oli kiva kierros kuitenkin, vatsakivusta huolimatta. Aina golf kotisohvan voittaa. Varsinkin kun olin ollut koko päivän etätöissä kotona mielenilmauksen pysäytettyä joukkoliikenteen. Pääsipä tavallista aiemmin kentälle kun ei tarvinnut ensin matkustaa puolta tuntia keskustasta kotiin lähteäkseen kentälle. Joskus tulee mieleen, että olisi mukava asua jollain pienemmällä paikkakunnalla, jossa ei työpaikan ja golfkentän välinen etäisyys ole 30 kilometriä.

Tuulinen keli muistutti kausista Peuramaalla. Siellä tuntui aina tuulevan ja kovaa. Keimolassa on tänä kesänä tuullut usein, mutta yleensä siellä on melko tyyntä tai tuuli on heikkoa. Sisämaassa kun ollaan.

Syksy tuntuu etenevän huimaa vauhtia, jos puista on jotain pääteltävissä. Varsinkin koivut kellastuivat aikaisin ja tuntuvat pudottavan lehtensä nopeasti. Ei taida tulla mitään loistoruskaa tänä vuonna. NO, aika vihreältä maisema vielä kuvassa näyttää.

Nyt on 5 kuukautta golfia takana tällä kaudella! Lähtöjä kentälle on yli 50, mutta täysiä kierroksia vain nelisenkymmentä, koska olen pelannut tavallista enemmän puolikkaita.  Ja onhan tässä vielä aikaa. Huomiselle on tiedossa kierros Kotojärvellä. Pelilipun sai golfpiste.comin pörssistä 22 eurolla ja tiiausajan varaus onnitui näppärästi netissä.

Syksyllä voi tehdä golf-kokeiluja

Suunnitelmissa on tehdä pari kokeilukierrosta - yksi kierros vain neljällä mailalla, yksi pelaten sinisiltä ja yksi scramble.

Aloin jo vähentää mailoja bägistä, kuten tein viime syksynäkin. Kiva vähän keventää bägiä, varsinkin jos alkaa olla märkää ja meno tulee raskaammaksi.

Jätin nyt väyläpuut (3 ja 5) pois, sekä osan raudoista. Hybridit ovat hyviä syyskeleihin. Mietiskelen vielä mikä olisi paras kombinaatio rautamailoja. S ja P täytyy olla. Niiden lisäksi joko 8 ja 6 tai 9 ja 7. Ehkä 8 ja 6 ovat paremmat, koska 9 ja P lyöntien pituuksissa ei minulla juuri ole eroa. Eikä myöskään 7 ja 8 välillä.

Sivuhuomautuksena:
Löysin netistä tällaisen taulukon lyöntipituuksista. Mitat on kyllä jaardeissa eli -10% metreissä. Taulukko ei kyllä ota kantaa 2. ja 3. lyönnin mailoihin (gapkeystrokes.wordpress.com) . Oma avaukseni lienee metreissä tuon bogey-pelaajan 130 mutta se ei yleensä rulli. Kakkoslyönti lienee metreissä usein tuo 130 myös, jos hyvin käy, koska se sentään rullii. Kolmoslyönti voi toki par5:lla olla myös tuon 130, jos tarvitsee, mutta harvemmin. Yleensä siinä vaiheessa yrittää noin 100 metrin lyöntiä, jotta pääsee chippaamaan greenille hyvästä paikasta eikä ole bunkkerissa....

Neljän mailan settiä pohdin vielä tarkkaan. Driveri, hybridi 5, ja rauta 7 sekä putteri? Helpompia mailoja, mutta tarvitaan tarkka lähestyminen kauempaa greenille. Tai Driveri, putteri ja hybridi 3 sekä pitcheri, ajatuksella pitkä lähestyminen greenin lähelle ja pitcherillä greenille. Joku minulle ehdotti pelkkää rauta-6:tta. Ehkä sentään P ja putteri mukaan....

Scramble voisi olla hyvä "frankensteinin golfari" -kokoonpanolla. Lady O chippamaan lipulle ja Lady F puttaamaan. Minä sitten voisin avata ja lyödä väylälyöntejä. Tosin Lady O:n avaukset ja väylät ovat usein parempia kuin minulla.

Sinisiltä en ole koskaan pelannut. Täytyisi varmaan valita hetki, jolloin kenttä olisi melko tyhjä.

Toivotaan että hienot syysilmat jatkuvat vielä pitkään, jotta ehdin tehdä kaikki nämä kokeilut!

Luonnonilmiöitä

Välipäivä golfissa. Tekee hyvää pitää myös taukoa, alkoi mennä peli taas niin huonosti. Ihan vaan turnausväsymystä. Eikä ihme, viime viikolla olin kentällä 6 kertaa. Osa tosin puolikkaita kierroksia.

Lauantaina ihailtiin Lady O:n kanssa näitä kahta luonnonilmiötä Kirkalta nähtynä. 

Sumu oli hienon näköinen, mutta yllättävän paljon vaikeutti pelaamista, varsinkin silmälaseja käyttävälle. Lasit kun nekin menivät sumuun, eikä nähnyt kunnolla minne pallo meni.  Taas olisi ollut tarpeen se gps-paikantimella tai äänimerkillä varustettu pallo. Tai sitten se golf-koira, jota Lady F:n kanssa kerran mietittiin. Se, joka etsisi pallon ja jäisi siihen kunnon metsästyskoiran tavoin viereen seisomaan. Se voisi myös hoitaa fore-huudot haukkumalla.

Foresta taas tuli mieleeni kuulovammaiset pelaajat. Pari päivää sitten kentälle oli lähdössä enemmänkin viittomakielisiä. Ihmeteltiin vaan, miten he suojautuvat harhautuvilta palloilta, kun eivät kuule forea? Viime kierroksellakin sain ihan loikkia karkuun lähestyvän pallon tieltä, joka fore-huudon saattelemana oli naapuriväylältä tulossa suoraan kohti. Se laskeutui noin puolen metrin päähän bägistäni. Olisiko kuulovammaisille kehitetty jotain värinähälyttimiä tms?

Kiitettäviä tuloksia märillä hanskoilla

Vielä ehtii iltakierroksia. Kuluneella viikolla pelasin neljänä iltana puolikkaan tai vähän enemmänkin. Ensin maanantaina Kirkkaa vieraassa seurassa tasoitusvauhtia ja sitten tiistaina puolikas Sarasta niin ikään tuntemattomien kanssa, ei niin hyvin, mutta ihan kivasti kuitenkin. Opin uuden golf-terminkin, eli mikä on kiitettävä, hyvä ja tyydyttävä väylätulos. Tyydyttävä on 7 lyöntiä, hyvä 8 ja kiitettävä 9. 10 lyöntiä on sitten kympin tytön lyöntitulos. Sellaisia siis tehtiin siinä porukassa.

Keskiviikkona sitten sääennusteet pettivät pahan kerran, kun oltiiin Lady O:n kanssa lähdössä Kirkka A:lle. Ei muka pitänyt sataa, mutta satoipa vaan koko ajan. Ei kovaa, mutta niin, että kastuin kyllä läpikotaisin. Lippis, sadetakki (joka tosin ei enää pidä kunnolla vettä), sadekelin hanskat molemmissa käsissä toimivat hyvin sadesäässä. Jopa niin hyvin, että tuosta puolikkaasta tuli kesän paras! Tein peräti 24 bogeypistettä 9 reiällä. Neljä paria, loput bogia ja tuplaa. Olen tehnyt todella  monta 24 pisteen 18 reiän kierrosta tänä kesänä....

Sadekierros tuntui suorastaan epätodelliselta, niin hyvin lyönnit lähtivät. Kevyitä, tarkkoja, sweet-spot-osumia kerta toisensa jälkeen. Parimetriset putit upposivat. Miksi ihmeessä!?! Kun hyvällä säällä rämpii ja räpeltää? Yritettiin Lady O:n kanssa keksiä selitystä, sillä hänenkin pelinsä sujui hyvin. Märät hanskat= hyvä grippi? Rentous, kun odotusarvoja sadekierroksella ei ole? Sateessa pallokin lentää paremmin?

Viikon viimeinen arki-iltakierros perjantaina oli sitten vielä Saraksella Lady O:n ja lievällä korostuksella suomea puhuvan miehen kanssa. Miehen peli ei oikein sujunut ja etsittiinkin hänen pallojaan pusikoista melkein joka väylällä. Mutta niin etsittiin minunkin palloani. Ei ollut hyvä päivä se, ei. Aivan eri meininki kuin edellisellä unelmakierroksella. Ei satanut, siinä varmaan selitys. Suunnittelin jo kastelevani hanskani, jos se auttaisi. Pelattiin 14 väylää ja käveltiin sitten rangen reunaa kulkevaa tietä pois. Kivahan kentällä oli kävellä kauniissa syyskuun alun illassa.

Onneksi golf-kautta on vielä monta viikkoa jäljellä, mutta iltakierrokset kyllä loppuvat kohtapuoleen, kun ei enää näe. Nyt aurinko laski noin 20:15, päivä lyhenee vauhdilla. Minusta voitaisiin vielä kerran kääntää kelloja, kesäajan jälkeen siirtyä golf-aikaan vielä hetkeksi ennen talviaikaa.
Kuva mennävuosien upeasta ruskasta. Nyt alkaa jo koivut kellastua kovaa kyytiä. En usko että näin hienoa ruskaa kuitenkaan tänä vuonna tulee.