maanantai 29. kesäkuuta 2015

Etuajo-oikeus oikealta tulijoilla

Pitkästä aikaa näin joutsenet poikasineen. Nyt on tuikitärkeä joutsentenlaskenta suoritettu, kaikki 7 ovat vielä hengissä. Ja isoja jo! Tässä ne tepastelevat Kirkan 8. väylän poikki. Mikäs siinä odotellessa, että katras suvaitsee siirtyä lammikkoon.



Pelit sujuivat viikonloppuna nousujohteisesti: 17 - 23 -  25 bogeypistettä. Palloja hävisi yhteensä 10! Tenniskyynärpääni ei ole parantunut, päinvastoin, se tuntuu pahenevan taas. Nyt onkin hyvä pitää muutamia lepopäiviä. Juuri kun kesähelteetkin olisivat alkamassa.

Eilen olin tulossa Keimolaan, en kotoa, vaan vastakkaiselta suunnalta moottoritietä pitkin. Kävin huoltamolla syömässä ja kun istuin takaisin autoon jatkaakseni matkaa huomasin, että caprit olivat revenneet takapuolesta. Päätin, etten lähde pikkarit vilkkuen kentälle kiertämään, vaan käyn pikapikaa kotona vaihtamassa toiset housut. Kiire meinasi olla, mutta parempi niin kuin turvautua pro-shopin hyvin rajallisiin ja melko kalliisiin valikoimiin. Ehkä olisi voinut kuitenkin kokeilla sitä pikkarit vilkkuen -kierrosta....


sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Ailahtelevaa odottelua

Juuri kun saavuttiin klubille jonottamaan Kirkalle, kolme pelaajaa peruikin lähtönsä täyteen varatulta Sarakselta. Päästiin samantien matkaan Lady M:n ja Lady O:n kanssa.

Tuli kyllä harvinaisen ailahtelevainen kierros. Tein neljä par-tulosta, mutta saman verran viiva-väyliä ja lisäksi vielä jokunen pisteetön 8 tai 9 lyönnin väylä. Lopputulos 23 bogeypistettä. Paremmin siis kuin edellinen kierros, mutta aika kaukana tavoitteesta. Mikä se sitten onkaan.

Palloja katosi lampiin ja pusikoihin useita. Tämä väylän 16 lupiinipuska vei yhden pallon. Eniten jäi harmittamaan väylä 12, jonne jäi 2 palloa ihan suotta.



Kakkoslyönti lähti doglegin kulmauksesta liian uhkarohkeasta lyönnistä kahden puun kautta alas pusikkoon, josta arvelin sen löytäväni. Mutta löin silti upouuden varapallon ja lyönti epäonnistui aika lailla. Näin vain pallon lähtevän vasemmalle, oletettavasti aika lyhyellä lennolla. Lähdin sitten etsimään ykköspalloa (tyhmästi ilman mailaa) ja löysinkin sen. Kun menin hakemaan mailaa, tulikin seuraavan ryhmän harhautunut avaus jo ihan viereen samaan pöpelikköön. Tuli kiire palata lyömään - enkä enää löytänyt palloa, enkä uskaltanut jäädä etsimään sitä, kun jo toinenkin takana tulevan ryhmän pallo tuli lähelle. Oli pakko lähteä karkuun, ilman sitä varapalloakin, koska sekin oli kadonnut näkyvistä enkä uskaltanut jäädä etsimään.

Tästä kokemuksesta voi kyllä muistaa jatkossa sen, että tuolla väylällä pitää jättää bägi näkyviin, jos menee etsimään palloa doglegin oikealla puolella olevasta pöpeliköstä. Ja toisaalta pitää pistää merkille mihin ne huonot ja lyhyetkin lyönnit menevät. Olen ennenkin huomannut, että kun lyönti epäonnistuu, harmistun siitä, enkä kunnolla katso, minne pallo menee.

Loppukierros olikin taas henkistä taistelua väsymyksen ja huonon pelin kanssa. Jouduttiin paljon odottelemaan. Odottelu vie rytmin pelistä ja uuvuttaa. Seurasimme jossain vaiheessa edellämme ollutta pelaajaa, jolla oli tapana jähmettyä avauksessa pallollensa pitkäksi aikaa, sekä harjoitus-svingissä että varsinaisessa avauslyönnissä. Eli aivan liian hidasta pelaamista meidän mielestämme. Ei se miettimällä parane...

Anna-lehden golf-extrassa oli hyviä Timo Rauhalan vinkkejä mm. pitkien rutiinien välttämisestä. ".. pitkistä rutiineista on pelin kannalta vain haittaa. Lyönti rutiineineen kestää noin 20-24 sekuntia. Pallon luona seisomisen maksimiaika on noin 6 sekuntia. Sen jälkeen keskittyminen livahtaa jo analysoinnin puolelle ja vaikeudet alkavat. Ripeys on valttia." Allekirjoitan täysin!


lauantai 27. kesäkuuta 2015

Pallorännikysely

Ihan kuin kesä olisi tullut eilen illalla. Matkasin töistä kotiin bussissa, jossa oli todella kuuma ja kääntyessäni kiireessä kotona vaihtamassa golfvaatteet päädyin liiankin kesäiseen varustukseen: hame ja pikeepaita. Kentällä sitten nopeasti huomasin, että auton mittarissa moottoritietä kaasutellessani näkynyt 18C tuntui oikeasti paljon viileämmältä.

Oma peli ei kertakaikkiaan sujunut ollenkaan. Sain vaivaiset 17 bogeypistettä haalittua kasaan. Palloja meni hukkaan 4 kpl. Mikä lie ollut syynä. Kiire ja stressi ehtiä kentälle?



Niinpä en odotakaan ihan positiivisin mielin suunnitteilla olevia muutoksia Kirkan pallorännikäytäntöön. Sain siitä kyselyn ja varmuuden vuoksi kuutena kappaleena. Pikku järjestelmävika kyselytyökalussa. Kysely tullee vielä uudelleen, mutta halusin nähdä mitä ovat miettimässä, joten kävin katsomassa kysymykset.

Palloränni on minulle ollut pääasiassa positiivinen asia juuri siksi, että se vähentää golfiin liittyvää stressiä, varsinkin viikolla iltakierroksille lähdössä. Koskaan kun ei voi tietää meneekö matkaan tunti vai puolitoista, kun lähden Helsingin keskustasta kodin kautta kohti Keimolaa. Siksi on ollut kiva tietää, että voi varata ajan paikanpäällä, eli lähteä sitten, kun ehtii. Ja viikonloppuina, jos Saras on täyteen buukattu silloin kun haluaa päästä pelaamaan, voi vaan mennä kentälle jonottamaan Kirkalle. Käydä vaikka treenaamassa rangella tai lähipelialueella (lue: kahvilla klubilla).

Välillä toki on ärsyttänyt se pakkotauko A:n ja B:n välissä, kun A:n useimmiten kiertää nopeammin kuin kahdessa tunnissa. Joskus ollut sen takia aikaa 50 min ysin ja kympin välissä, mutta useimmiten jälkimmäistä lähtöä on voinut aikaistaa. Siksi myös kierrän mieluiten järjestyksessä B ja A, koska B:hen menee yleensä se 2 tuntia. Ja A:lta pääsee seiskan jälkeen pois jos tulee pimeä, sade tai väsy.

Ja onhan se ollut kiva kiertää välillä eri järjestyksessä kuin aina vaan 1-18. Yksi ehdotus kyselyn vaihtoehdoista puuttui, eli se, että jos varataan koko kierros samalla, joka toinen päivä kierretään B ensin ja joka toinen A. Tätä esim Rauma Golf harrastaa. Nyt valitsin suosikikseni yhdistelmävaihtoehdon, eli jotkut lähdöt olisivat varattavissa netistä etukäteen ja loput klubilta. Siinä järjestyksessä kuin haluaa. Ehkä paras kompromissi.

Eilen seurassamme ollut mies avasi kerran niin huonosti, että pääsi vain noin 2 metriä punaisten eteen. Sanoinkin että harmi, ei saatu kaljoja. Sitten Lady O avasi samanlailla, päästen hädin tuskin junnu-tiin eteen. Ehdotinkin, että siitä pitäisi sitten joutua juomaan ja tarjoamaan muumilimsaa klubilla, jos niitä ei ohita. Ystäväni Lady P, joka oli taas vierailemassa Keimolassa, pelasi sen sijaan bufferiin ja häikäisi meidät pitkillä avauksillaan.

Jään odottelemaan mielenkiinnolla, mitä Kirkalle tapahtuu.


keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kentän vaarallisin eläin

Melkein olisin voinut nähdä pallon merkinkin, niin läheltä suhahti naapuriväylältä tullut pallo kasvojeni ohi, kun olin tiiaamassa Kirkan kolmosväylällä. Mies, jonka pitkä avaus oli harhautunut pahasti, sanoi kyllä huutaneensa forea. Minä en kuullut mitään, eivätkä pelikaverinikaan. Ehkä juuri sillä hetkellä meni lentokone matalalla Keimolan yli. Mies kertoi itse joskus saaneensa pallon rintaansa. Niinpä.

Onni onnettomuudessa siis, ettei pallo osunut kasvoihini. Se oli noin kymmenestä sentistä kiinni.

Onhan noita harhautuneita  palloja, slaissanneita tai hooklyöntejä ennenkin tullut lähelle. Joskus on kuulunut fore, mutta usein ei lyöjä ole edes huutanut.

Mutta miksi noita palloja harhautuu jatkuvasti väärälle väylälle? Eikö golfissa ole pääasiassa tarkoitus lyödä suoraan ja väylälle? Jos ei lyö suoraan (tai dogleg-kulman oikaisten) ja väylälle, niin eikö silloin ole omassa osaamisessa paha puute, joka pitäisi korjata? Korjaaminen tapahtuu pron avustuksella ja rangella harjoittelemalla. Ei lyömällä entistä kovempaa. Ei ole pakko näyttää olevansa kova pelaaja iskemällä mahdollisimman pitkälle, jos sillä vaarantaa muita.


Ei ole kovin harvinaista nähdä edellään kentällä porukka, jonka yhden tai useamman pelaajan avaukset ovat lähes poikkeuksetta naapuriväylän tai metsähallituksen puolella, joka väylällä. Ja varapallo myös. Niitä sitten etsitään ja etsitään. Enkä edes sano kumpaa sukupuolta nämä sankarit ovat, joita tarkoitan. Kyllä he itsekin tietävät.

Kentän suunnittelussa tietysti voisi huomioida vaaranpaikkoja enemmän. Auttaisivatko out-paalut väylien välillä eikä vain metsän reunassa - suojelemassa naapuriväylän pelaajia? Kuka nyt outtiin haluaa lyödä...

Eli menkää prolle, tai yrittäkää edes hallita lyöntejänne. Älkää vaarantako toisten henkeä ja terveyttä ainakaan vain näyttämisen halusta. Eipä golfissa juuri muita vaaranpaikkoja ole kuin harhautuneet pallot, jollei itse mene liian lähelle toisen swingiä. Tai tee tuttavuutta kyykäärmeiden tai borreliosia tai puutiaisaivokuumetta levittävien punkkien kanssa.

Kentän vaarallisin eläin ei ole punkki tai kyy, vaan ihan homo sapiens golfiensis.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Juhannusgolfia Uudessakaupungissa

Perinteinen Juhannusgolf Uudessakaupungissa meni ihan mukavasti. Sateisin juhannusaaton  ja -päivän jälkeen oli sunnuntaina vaihteeksi pilvipoutaa ja riittävän lämmintä. Hommasin lipun golfpiste.comin pörssistä 35 €:lla. Näppärästi hoitui asia tekstareilla, kun lippukin oli valmiiksi klubilla.

Kierrettiin autolla, kun pelikaverilla, eli isälläni, oli lonkkavaivoja. Aluksi tuntui ettei lyönnit lähde ollenkaan kunnolla, kummallakaan, mutta sitten peli parani. Edessämme oli porukoita ja välillä jouduttiin odottelemaan. Takaa tuli yksinäinen miespelaaja, ja hän se vasta odottikin. Mutta selvästikään hän ei halunnut liittyä meidän seuraamme. Ehkä se olisi ollut hankalaakin, kun pääsimme autolla kuitenkin etenemään nopeasti väylää pitkin. Emme siis pyörineet pusikoissa palloja hakemassa.

Otin uudestaan käyttöön Lumiassani mScorecardin. Siitä oli tullut uusi versio ja se tuntuikin toimivan paljon paremmin kuin vanha. Luovuin sen käytöstä aiemmin, koska en ehtinyt avata puhelinta ja softaa väylien välissä, kun softa aukesi niin hitaasti. Nyt uudessa versiossa homma toimii. Ja saa (valitettavasti) koko ajan tietoa siitä, miten menee, kun ohjelma laskee bogipisteet ja lyönnit samantien.

Taukopaikalla oli Uudenkaupungin Pakkahuoneen ihania isoja munkkeja. Ja tämä näppärä kellosysteemi, jonka meitä edeltävässä ryhmässä ollut pelaaja kertoi paikalle virittäneensä. Alempi kello kertoo mikä pitäisi olla lähtöaikasi ykköstiiltä saapuessasi taukopaikalle, jotta olisit ajoissa. Me siis lähdimme matkaan 10:30 joten olimme etuajassa peräti, vaikka oltiinkin odoteltu. Voisi tuollainen viritys olla vaikka Saraksen kymppitiillä, ei maksaisi paljoa.



Uudenkaupungin kentällä vitsauksena olivat hanhet, joiden jätöksiä oli vähän väliä väylällä. Onneksi ei sentään greenillä.


Kauniita maisemia Uudenkaupungin kentällä!





tiistai 16. kesäkuuta 2015

Autoton golfari on onneton golfari

Olisihan se hieman hankalaa pelata golfia ilman mailoja ja palloa. Mutta lisäksi on monta muutakin tarpeellista asiaa, jota lajin harrastamiseen tarvitaan. Kuten auto.

Onnistuisihan se golf (kuten varmaan monelta junnulta onnistuukin) ilman autoakin. Mutta monet kentät sijaitsevat sen verran julkisten reiteiltä sivussa jopa pääkaupunkiseudulla, että auto on aika välttämätön. Olen toki nähnyt mopoilijoita bägi poikittain tarakalla. Keimolaankin pääsee bussilla. Pikkubussi nro 2 ajaa sinne. Pääsisin kotoani (n 17 km:n päästä) kolmella bussilla tai muulla liikennevälineellä noin tunnissa kentälle ja toinen tunti tietysti takaisin. Ehkä jopa tunnin välein.

Sattuneesta syystä tulin tätä asiaa tutkineeksi, kun autoni otti ja oli jättää minut tienposkeen. Nyt on sitten uusi auto hakusessa. Kävin tänään autoliikkeessä, jossa oli ymmärretty autonostossa tärkein myyntipuhe, eli golfbägi esittelyautojen vierellä. Siinä sitten soviteltiin myyjän kanssa bägiä peräkonttiin.

Löysin tämän blogin, jossa on testattu autoja ja niiden bäginkuljetusominaisuuksia:
https://arttutestaa.wordpress.com/2014/07/31/kahdeksas-auto-vw-passat-variant/
Kuva malliksi sieltä. En kyllä osta Passatia. Vaikka bägi sinne mahtuisikin. Joku pienempi ja halvempi auto on haussa. Tulee edullisemmaksi vuokrata bägikaappi klubilta kuin mitoittaa auto bägin mukaan.

Autoton golfari on onneton golfari. Golfari joka ei pääse golfaamaan....


sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Onhan golf kivaa, onhan...?

Tänä aamuna kyseenalaistin vakavasti sekä oman täysjärkisyyteni että innostukseni golfiin, kun ajelin Keimolaan vesisateessa. Sadetutka oli luvannut vieläpä jatkuvaa sadetta koko pelin ajaksi.

Ladyt O ja F olivat kuitenkin innoissaan (siltä se ainakin vaikutti) lähdössä Sarakselle, joten lähdin matkaan mukaan. Päätin jättää pitkät mailat pois bägistä, koska niiden kanssa bägin sadehuppu ei kerta kaikkiaan toimi. Ja muutenkin oli ollut ajatuksena treenata rautoja, koska olen käyttänyt niitä todella vähän kevään kierroksilla. Yleensä vain pitcheriä ja sandyä. Nyt ne toimivatkin yllättävän hyvin, varsinkin rauta-5, jolla korvasin väylällä puu5:sen ja hybridi3:n.

Hybridillä avasin sentään. Parhaimmillaan pääsin sillä melkein driverin mittoihin, mutta huonoimmillaan jäin noin 50 metriä. Esimerkiksi väylällä 17 joka on perinteinen "pisin draivi" -väylämme. Edellispäivän kierroksella pääsin 100 metrin merkille, nyt 150 metrin tupsun viereen. Niinpä hävisin tuon kisan. Lähimmäs lippua - kisamme jäi ratkaisematta, koska kukaan ei päässyt greenille. Palkinnot eivät olisi kummoisia - maine ja kunnia, jotka katoavat seuraavan kierroksen alkuun mennessä. Pitänee nostaa panoksia!

Bogeypisteitä kertyi kyllä vaatimattomammin kuin edellisellä kierroksella, vain 22. Mutta ei se nyt ihan katastrofaaliselta tuntunut. Sääkin parani noin kuudennelta väylältä alkaen - kesä kuivasi minkä oli kastellut.

Eli on golf kivaa, on. Varsinkin, kun voi aina ihailla kaunista luontoa samalla.



lauantai 13. kesäkuuta 2015

Bunkkeri-inspehtööri ja vesiestetarkastaja

Tänään oli kesä. Kentällä ensimmäistä kertaa hameessa ja t-paidassa ja oli silti välillä kuuma. En valita! Huomiseksi on taas luvattu 13 astetta ja vesisadetta.

Oltiin Lady O:n kanssa suunniteltu Kirkan kiertämistä, mutta Saraksellekin vapautui paikkoja, niin lähdettiin sinne. Jännä miten eri lailla itse ajatuksissaan suhtautuu Saraksen kiertämiseen Kirkkaan verrattuna. Molemmat ovat kivoja kenttiä, mutta Saras tuntuu enemmän "golfilta". Se kun kierretään kerralla ilman taukoja, yhtäsoittoa. Tosin itse kaipaisin taukokioskia niin että saisi myös pitää 10 min tauon niin halutessaan, päästää vaikka takanatulijat ohi. Onhan Kirkkakin golfia toki, mutta pakkotaukoineen se tuntuu erilaiselta. En haluaisi sanoa pelailulta. On se tarpeeksi vaikea ja täysmittainen kenttä kuitenkin. Voi olla että jos Kirkkakin varattaisiin netistä ja pitäisi vain 10 minuutin tauon sisällään, tuntuisi se ihan erilaiselta.

Meillä oli peliseurana isä ja tytär, joiden yhteistasoitus oli alle 10. Pitipä taas todeta, että golf ei ole voima- vaan tekniikkalaji. Ja että on se helppoa, kun sen osaa.

Lady O toimi tänään bunkkeri-inspehtöörinä. Ei tainnut olla montaa väylää, jolla hän ei olisi jossain bunkkerissa pyörinyt. Itse kävin kerran. Lady O oli edellisellä kierroksellaan Kirkka A:lla tarkastanut myös kaikki vesiesteet, joten eiköhän ne nyt ole kunnossa. Saraksella harvemmin veteen joutuu, ehkä joihinkin pusikkoisiin sivuvesiesteisiin.



Oma peli kulki kivasti, tein 29 bogey-pistettä. Tasainen kierros, vain yksi par, ei birkkuja.

Kuva: golfdigest/Sean McCabe



sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Tyhjässä päässä filosofisia ajatuksia?

Särkylääkkeillä doupattuna ja käsi teipattuna lähdin Sarakselle sunnuntaiaamun kunniaksi. Oli muuten ensimmäinen kerta tänä vuonna, kun varasin lähdön tuntemattomien seuraan. Oikeasti porukassa oli yksi mukava naispelaaja, jonka kanssa olen aiempina kausina pelannut ja muistin jopa nimenkin. Hänen lisäkseen oli naispelaaja, joka oli vastikään siirtynyt Keimolaan pelaamaan ja mies, joka on varmaan Keimolan vakikalustoa, vaikka emme olleet koskaan sattuneet samaan lähtöön aiemmin.

Eli hyvä seurue hyviä pelaajia, kaunis kesäpäivä, golfiin sopiva lämpötila ja lähtiessä suht tyyntä, mikä ei kyllä jatkunut koko kierrosta. Tuuli yltyi koko ajan. Mutta hyvin tarkeni capreissa ja naispuoliset pelikaverit jopa hihattomissa paidoissaan ja hameissaan.



Oma peli kulki ihan mukavasti, tein 26 bogeypistettä. Avaukset toimivat loistavasti siihen asti, kun avaamaan mennessäni ajattelin, että kylläpä avaukset toimivat loistavasti. Se pallo lensi metsikköön parinkymmenen metrin päähän, jäi kahden juuren väliseen koloon niin, että oli pakko ottaa pelaamaton paikka. Ja tietysti kyseessä oli par5-väylä.

Jos joskus avauksensa sössiinkin, niin ei kannata tehdä sitä par5:llä. Siitä on enää vaikea kääntää tilannetta voitolliseksi. Onneksi seuraava avaus onnistui taas. Yksi tärkeä sääntö, jonka olen yrittänyt pitää mielessä on se, että lyödessä ei pidä ajatella yhtään mitään. Pään pitää olla aivan tyhjä sillä hetkellä. Swingin pitää siis tulla selkäytimestä. Toinen tärkeä sääntö, jonka taas tänä keväänä olen hyväksi havainnut on se, että katseen pitää olla pallossa, vaikkei se pallo liikukaan. Erityisesti hiekkalyönneissä olen havainnut sen tärkeyden. Ja kolmas tietysti on se, että mailasta pitää pitää kunnolla kiinni, vaikkei tietenkään saa puristaa liikaa. Kaksi jälkimmäistä sääntöä tosin häiritsee ensimmäistä, jos niitä alkaa siinä swingatessaan pohtia!

Tällä kertaa Saraksella tuli myös uusi kioskikärry vastaan. Se kiertelee puolivälin väyliä mukanaan kahvia, juomia, voileipiä ja herkkuja. Tosi kiva uudistus! Tosin tällä kertaa en ostanut mitään. Toivoisin kyllä, että kärry olisi parkissa vaikka 9. tai 10. väylän alussa, ja niin että voisi luottaa sen olevan siellä.

Valvojakin nähtiin - en muista kovinkaan usein valvojaa nähneeni Keimolassa. Mutta tänään ei ollut tarvettakaan, peli eteni joutuisasti. Kierrokseen meni n. 4 tuntia 10 minuuttia.

Perille päästessäni (kerrankin 4:llä lyönnillä greenin vieressä 18. väylällä!) tuli outo filosofinen ajatus mieleen - muuttuuko ihminen jollain lailla neljässä tunnissa golfkierroksen aikana? Ainakin tutustuu muutamaan uuteen ihmiseen vaikkakaan ei kovin syvällisesti - tällä kertaa siis. Kehityinkö golfarina? Kasvoiko kuntoni, pitenikö elämäni minuutilla? Ehkä minulla vaan oli nälkä..... Mutta voihan näitä filosofisia ajatuksia jatkaa jollain toisellakin kierroksella. Mutta ei lyödessä!

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Tuulituloksia ja lievää huijausta

Onpa ollut tuulisia kelejä näin kesäkuun ensimmäisellä viikolla!
Olin keskiviikkona Lady F:n kanssa iltakierroksella Kirkalla. Meidän lisäksemme ei juuri muita näkynyt. Eivät vissiin muut golfarit pysy tuulessa pystyssä. Ilma oli muuten hieno, eikä tuuli tuntunut kylmältä.

Muutamalla väylällä pääsi tekemään kunnon tuulitulosta avauksellaan. Toki korkeakaarinen lyönti saattoi painua vähän vinoonkin.

Tässä yritin kuvata kovaa tuulta Kirkka B:n väylällä 16. Lippu näytti olevan lentoon lähdössä.


Osaltani kierros meni vähän huijauksen piikkiin. Löin outtiin, mutta en uusinut lyöntiä vaan jatkoin matkaa siitä, kun kerran pystyi lyömään. Otin Mulliganin ja jätin väylällä pari hutia laskematta. Syytän tenniskyynärpäätä kaikesta! Mutta en myöskään ollut jättämässä korttia, vaikka tavoite onkin nostaa tasoitusta. Tuolla kierroksella olisi kyllä päässyt nostamaan HCP:tä.

Eilen sitten oli taas vuorossa iltagolfia Kirkalla, tällä kertaa Lady F:n ja ystäväni Lady P:n kanssa, joka tuli vierailemaan Keimolaan. Lady P:lle tämä oli vasta kauden 5. kierros (itselle jo 14. lähtö), joten taisi olla vähän vielä lyönnit  hakusessa. Tosin hän pesee minut mennen tullen noinkin, onhan hänen tasoituksensa 15 kieppeillä.

Ilma oli ensimmäistä kertaa jopa lämmin, vaikkei asteita ollut kuin 16. Tuulikin enää vain "normaalisti" Onneksi käsivaivani alkaa vähän jo hellittää, avaukset ja väylälyönnit sujuvat ilman tuskia, mutta chippi tuntuu ilkeänä vihlaisuna. Pitäisi siis päästä hybridilyönnillä yli sadasta metristä suoraan greenille puttaamaan - helppoa kuin heinänteko....

Kierros sujui hyvin, paras tähänastisista, sain 30 bogipistettä kerättyä. Tuo tulos lienee bufferitulos, eli HCP:n nosto onkin jo vaarassa! No, voihan sitä tuollakin tasoituksella pelata. Kisoihin en vielä ainakaan ole menossa. Nyt sunnuntaina olisi ollut Naisten päivän kisa, mutta tämänvuotinen kisamuoto ei napannut. Menen muuten vaan pelaamaan.





maanantai 1. kesäkuuta 2015

Tohtori Googlen avulla kentälle

Tenniskyynärpäägolf jatkui sunnuntaina varhain aamulla. Kierrettiin Saras Ladyjen F ja O kanssa. Sää oli kaunis mutta kovin tuulinen, eikä mitenkään lämmin. Lähtiessä noin 10 ja perillä ehkä 14 astetta. Kesän toimitus on jo pahasti myöhässä!

Olin ottanut Voltarenia ja kääräissyt puristussiteen kyynärpään alapuolelle, kiitos tohtori Googlelle vinkeistä. Hyvin toimi, pystyin lyömään jo lähes normaalisti. Avaukset ja putit siis. Väylälyönnit hybrideillä ja jopa puu-5:llä sujuivat kohtuullisesti, Mutta lyhyet lähestymislyönnit raudoilla tuntuivat aika vaikeilta. Toisaalta -  mitäs uutta siinä sitten on...

Ehkä suht aikainen aamu sopii minulle paremmin kuin ilta, sillä olin hyvävoimainen kierroksen jälkeen ja olisin voinut ainakin harkita uutta kierrosta tai edes puolikasta, jos ei olisi ollut muuta menoa.

Olin varsin tyytyväinen tulokseen, kun laskeskelin sitä pullakahvin ääressä klubilla: 27 bogipistettä. Kaksi par'iakin tuli tehtyä. Birkkuakin taisin kerran pari putata, mutta tällä kertaa ei onnistunut.

Joutsenia ei näkynyt taaskaan, vaikka kovasti niitä toivoin näkeväni. Ne siirtyvät lammikosta toiseen, varmaan turvallisuussyistä. Sorsapoikueen sen sijaan näimme. Siinä oli 5 poikasta.



Ja tällaisia kukkia, joiden nimeä emme tienneet.
Yritin tunnistaa sitä Luontoportti-sivuston avulla, mutta en löytänyt. Kertokaa jos tiedätte!


Kentällä on kaunista!