Tyhjässä päässä filosofisia ajatuksia?

Särkylääkkeillä doupattuna ja käsi teipattuna lähdin Sarakselle sunnuntaiaamun kunniaksi. Oli muuten ensimmäinen kerta tänä vuonna, kun varasin lähdön tuntemattomien seuraan. Oikeasti porukassa oli yksi mukava naispelaaja, jonka kanssa olen aiempina kausina pelannut ja muistin jopa nimenkin. Hänen lisäkseen oli naispelaaja, joka oli vastikään siirtynyt Keimolaan pelaamaan ja mies, joka on varmaan Keimolan vakikalustoa, vaikka emme olleet koskaan sattuneet samaan lähtöön aiemmin.

Eli hyvä seurue hyviä pelaajia, kaunis kesäpäivä, golfiin sopiva lämpötila ja lähtiessä suht tyyntä, mikä ei kyllä jatkunut koko kierrosta. Tuuli yltyi koko ajan. Mutta hyvin tarkeni capreissa ja naispuoliset pelikaverit jopa hihattomissa paidoissaan ja hameissaan.

Oma peli kulki ihan mukavasti, tein 26 bogeypistettä. Avaukset toimivat loistavasti siihen asti, kun avaamaan mennessäni ajattelin, että kylläpä avaukset toimivat loistavasti. Se pallo lensi metsikköön parinkymmenen metrin päähän, jäi kahden juuren väliseen koloon niin, että oli pakko ottaa pelaamaton paikka. Ja tietysti kyseessä oli par5-väylä.

Jos joskus avauksensa sössiinkin, niin ei kannata tehdä sitä par5:llä. Siitä on enää vaikea kääntää tilannetta voitolliseksi. Onneksi seuraava avaus onnistui taas. Yksi tärkeä sääntö, jonka olen yrittänyt pitää mielessä on se, että lyödessä ei pidä ajatella yhtään mitään. Pään pitää olla aivan tyhjä sillä hetkellä. Swingin pitää siis tulla selkäytimestä. Toinen tärkeä sääntö, jonka taas tänä keväänä olen hyväksi havainnut on se, että katseen pitää olla pallossa, vaikkei se pallo liikukaan. Erityisesti hiekkalyönneissä olen havainnut sen tärkeyden. Ja kolmas tietysti on se, että mailasta pitää pitää kunnolla kiinni, vaikkei tietenkään saa puristaa liikaa. Kaksi jälkimmäistä sääntöä tosin häiritsee ensimmäistä, jos niitä alkaa siinä swingatessaan pohtia!

Tällä kertaa Saraksella tuli myös uusi kioskikärry vastaan. Se kiertelee puolivälin väyliä mukanaan kahvia, juomia, voileipiä ja herkkuja. Tosi kiva uudistus! Tosin tällä kertaa en ostanut mitään. Toivoisin kyllä, että kärry olisi parkissa vaikka 9. tai 10. väylän alussa, ja niin että voisi luottaa sen olevan siellä.

Valvojakin nähtiin - en muista kovinkaan usein valvojaa nähneeni Keimolassa. Mutta tänään ei ollut tarvettakaan, peli eteni joutuisasti. Kierrokseen meni n. 4 tuntia 10 minuuttia.

Perille päästessäni (kerrankin 4:llä lyönnillä greenin vieressä 18. väylällä!) tuli outo filosofinen ajatus mieleen - muuttuuko ihminen jollain lailla neljässä tunnissa golfkierroksen aikana? Ainakin tutustuu muutamaan uuteen ihmiseen vaikkakaan ei kovin syvällisesti - tällä kertaa siis. Kehityinkö golfarina? Kasvoiko kuntoni, pitenikö elämäni minuutilla? Ehkä minulla vaan oli nälkä..... Mutta voihan näitä filosofisia ajatuksia jatkaa jollain toisellakin kierroksella. Mutta ei lyödessä!