maanantai 28. elokuuta 2017

Afrikan tähteä etsimässä

Keimola Golf täytti 30 vuotta (Onnea!) ja pääsin osallistumaan juhlaviikon ohjelmasta vain yhteen tapahtumaan, eli Afrikan tähti -kisaan. Se kuulosti kisakutsun mukaan hauskalta tapahtumalta, ja sitä se olikin. Afrikka sijaitsi Kirkka A:lla.

Ilmoittautuessa saatiin peliohjeet, 2 A4:sta, joita sitten ihmeteltiin aulassa hyvän aikaa. Ei vaikuttanut ihan simppeliltä tämä peli. Pelijoukkueet arvottiin palorännillä (eli pallot pahvilaatikosta nostaen).  Sitten saatiin Tangerissa, eli Kirkan ykköstiillä kenttäkartat ja rahat kirkka-valuutassa tasoituksen mukaan porrastettuna.

Ensimmäinen väylä avattiin takatiiltä ja pelattiin kakkosväylän greenille. Kun päästiin lipulle, sai aina ostaa kirkoillaan yhden lyönnin poiston - jos rahaa oli. Sen jälkeen aina nostettiin lipputankoon kiinnitetystä sukasta Afrikan tähti -pelimerkki, josta sitten joko sai lisää rahaa timanttilöydöistä tai menetti rosvon tultua kaiken, ehkä löysi voittoon tarvittavan Afrikan tähden tai hevosenkengän, tai sitten sai tyhjän pelimerkin.

Kakkosväylältä jatkettiin ykkösväylän greenille, lyhyt chippi siis. Kolmantena päästiin todella cross-country golfin makuun, kun avattiin kolmosväylältä nelosväylän ja ojan yli seiskaväylälle ja piti päätyä seiskan greenille.



Seiskan jälkeen mentiin avaamaan vitosväylän junnutiiltä, josta piti loikkia jotain kautta kutosväylän greenille. Se tuntui todella oudolta, kun greeniä lähestyttiin takakautta. Ja etäisyyksiä oli todella vaikea arvioida. Tällä reitillä olisi voinut ostaa lennonkin ja päästä suoraan greenin viereen droppaamaan, mutta ryhmässäni kukaan ei muistanut tätä mahdollisuutta.

Kutosväylän tiiboxista chipattiin lyhyt matka vitosen greenille. Sitten pelattiin nelosväylä ja kasi putkeen, onneksi minulla riitti rahat lentää nelosen greenin yli kasin tiiboxiin, muuten olisi tullut hankaluuksia päästä nelosen greeniltä jatkamaan kasiväylälle. Lopuksi vielä pelattiin ysiväylä junnutiiltä maaliin.

Matkan varrella sain vain kerran lisää rahaa löydettyäni aarrepussista timantin, muut löysivät niitä enemmänkin, mutta heitä myös rosvo vaani. Rahani riittivät ostamaan yhden lyönnin poiston joka väylältä ja lennon neloselta kasille. Mutta maalissa ne olivatkin aika loppu. Olisin voinut osallistua voittokahinoihin, koska löysin hevosenkengän, mutta lyöntejä oli liikaa. Jäljellä olevilla rahoilla olisi ollut merkitystä, jos lyönnit olisivat voittajilla menneet tasan.

Loistava kisa siis, ja todella hauska yllätysmomentteineen, rahoineen, omituisine reitteineen ja hyvässä seurassa tietysti, vaikken kaikkia ryhmässäni olleita ollut ennen tavannutkaan. Kiitokset Äijätoimikunnan jäsenelle, joka tämän hauskuuden oli suunnitellut ja hyvin toteuttanut. Pelissä joutui todella käyttämään aivojaan, kun mikään ei ollutkaan tuttua. Etäisyyksiä oli vaikea arvioida, ja apuvälineitten käyttö oli kiellettyä. Eipä minulla sellaisia olisi ollutkaan.

Toivottavasti päästäisiin joskus toistekin etsimään Afrikan tähteä. Ainakin voittajat saivat oman lautapelinsä palkinnoksi.
(Pelilaatikon kuva napattu Wikipediasta, jossa voi käydä lukemassa lisää klassikkopelistä)


perjantai 25. elokuuta 2017

Neitigolfia pelaamassa

Taas kerran törmäsin pelatessani sanaan neitigolf. Taas se särähti korvaani. Ei sanaa käyttänyt golfari sillä mitään pahaa tarkoittanut, kuvasi sillä vaan omaa arkaa puttiaan, joka jäi pari metriä reiästä. En voinut olla sanomatta, että minäpä sitten puttaan täältä viidestä metristä miehekkäästi niin, että palloni hyppää puttilinjalla olevan jättikokoisen ja korkean merkkausnastan yli....

Edellisellä kerralla, kun neitigolfista oli puhe, miespelaaja puheli klubilla ennen kierrokselle lähtöä, että tänään hän voisi pelata neitigolfia. Kysyessäni miespelaaja sanoi tarkoittavansa sillä tarkkaa, pitkin väylää etenevää peliä. Eikä normaalia äijägolfiaan, jossa palloja etsitään pitkin metsiä. Että se on positiivinen termi....


Arvostavatko miesgolfarit naispuolisen peliseuransa taitoa pysyä väylällä ja pelata joutuisasti? Mutta myös toisinpäin: arvostavatko naiset miesten upeita pitkiä lyöntejä, vaikkeivat ne aina väylällä pysykään?

Aika usein me naiset pelaamme liian varman päälle. Otetaan "lällärilyönti" lähemmäs vesiestettä eikä luoteta omaan taitoon päästä yli. Ei edes pyritä chipillä lipulle vaan lyödään tarkka ja varovainen lyönti, kunhan vaan greenille pääsisi. Tätä olen kuullut kutsuttavan myös marttagolfiksi.

Omassa pelissäni riskien välttäminen on useimmiten ainoa keino saada tulosta aikaan. Yksikin out-lyönti tai vesiesteeseen joutuminen ja usein myös bunkkerivierailu tarkoittaa bogeypisteiden karkaamista saavuttamattomiin siltä väylältä, toisin kuin pitkälyöntisellä miehellä, joka voi vielä pelastaa bogin tai jopa par'in väylälle rankun jälkeenkin. Jos väylät olisivat lyhyempiä, ottaisinko enemmän riskiä sen sijaan, että pelaan "neitigolfia"?

Välillä kyllä otan tietoisia riskejä, mutta edellisellä kierroksella oli pakko alkaa marttailla siksi, että pallot meinasivat loppua kesken kierroksen. Kirkka A:n vesiesteet olivat taas pallomagneetteja.

No, seuraavalla kerralla, kun joku mies neitigolfaa seurassani, voisin tarjota hänelle vaaleanpunaista palloa bägistäni - niillähän miehet eivät kertakaikkiaan voi pelata.

Kuva golfjokes.com

tiistai 22. elokuuta 2017

Mäkeä ylös ja alas - Hill Side Golfiin tutustumassa

Lisää kenttäbongausta - en ollut ennen tätä koskaan käynyt Hill Side Golfissa Vihdissä. Seudun toinen kenttä Vihti Golf on aikanaan tullut minulle hyvinkin tutuksi, vaikken viime vuosina olekaan käynyt siellä. Hill Side tuntui olevan juuri sen verran kauempana, ettei sinne asti viitsi lähteä, vaikka kenttää ovat monet minulle kehuneet. Nyt kun olen ottanut asiakseni käyttää seniorikorttia hyväkseni, varasin pelin itselleni ja Lady F:lle. Jätettiin toinen auto Ikean parkkipaikalle ja jatkettiin kimpassa Hill Sideen.

Oltiin hyvissä ajoin ilmoittautumassa, ja tarkoitus oli mennä kahville. Sain jotenkin sen käsityksen että caddiemasterin vieressä olisi ollut paikan ainoa kahvila, eikä siellä ollut tuoretta pullaa tarjolla! Onneksi tämäkin virhekäsitys tuli korjattua, kun kiipesin komean klubitalon yläkertaan. Ja pullakahvit juotuamme päästiin matkaan Hill-kentälle. Valley on Hill Siden toinen kenttä, mutta jostain syystä Lady F ei halunnut sinne. Senioripelioikeudella olisi voinut pelata molemmat kentät samana päivänä, mutta sellaiseen urotekoon en katso nyt kykeneväni. Ehkä ensi kesänä sitten.

Vettä tietysti satoi, kuten oli luvattukin. Onneksi sade oli kevyttä tihkua, mutta sateenvarjosta kärryssä oli iloa. Sade onneksi loppui noin tunnin pelattuamme, mutta sää jatkui pilvisenä ja noin 18 asteisena - täydellinen golf-keli siis. Uudet golfkengät pitivät tietysti hyvin vettä, mutta alkoivat jossain vaiheessa hiertää oikeaa jalkaa, kun olin varustanut ne silikonikantapehmukkeilla. Otin pehmukkeen oikeasta kengästä pois ja matka jatkui.


Hill on nimensä mukaisesti mäkinen kenttä. Kiipeillään edes takaisin mäkeä ja välillä näkyy todella upeita maisemia korkeimmalta kohdalta. Taukotuvan jäätelö tuli tarpeeseen, samoin omat eväät.

Pelillisesti taas meni vähän sinne päin. Varsinkaan puttaamisessa en kunnostautunut tälläkään kertaa. Raavin 24 bogeypistettä kasaan. Sinällään ihan OK tulos vieraalta kentältä.

Yhteenvetona: Hill Siden Hill-kenttä on kaunis, mäkinen kenttä, josta on hienot näkymät. Kentällä on muutamia hyvinkin mielenkiintoisia väyliä, joilla joutuu vähän pohtimaan, miten pelata fiksusti.


tiistai 15. elokuuta 2017

Kuivin jaloin kentälle

Mikään ei ole ikuista ja kaikkein vähiten golfkengät. Tuntuu että just äsken ostin uudet, vedenpitävät kengät, kun entiset alkoi vuotaa. Mutta on siitä jo 3 vuotta. Eikä golfkengille anneta kuin vuoden vedenpitävyystakuu. Mutta nyt on uudet. Olen ollut uskollinen Footjoy-asiakas ja myös Golfbalancen asiakas, mutta nyt läksin vieraisiin.


Kävin kyllä Golfbalancessa katsomassa mitä siellä olisi tarjolla. Mutta jotenkin ei tarjonta ja kysyntä nyt kohdanneet ja päätin käydä katsomassa minulle uuden golf-välinekaupan, Golf Skyn, jonka huomasin pari päivää sitten ilmaantuneen Tammistoon. On se kyllä ollut siinä jo kolme kuukautta. Sieltä sain asiantuntevaa palvelua. Valoisa myymälä ja hyvä valikoima, erityisesti vaatteista, joista nyt - 40%. Kengät olivat -30 % alennuksessa.

Jalkani ovat leveät ja tällä hetkellä erityisen kipeytyvät. Siksi kuulemma Ecco tai Footjoy. Kokeilin molempia, ja tällä kertaa nämä Eccot voittivat, vaikka olivatkin kalliimmat. Tähän aikaan kaudesta alennusmyynnit ovat tietysti auttamassa asiaa.

Halusin mustat, koska valkoiset menevät niin nopeasti törkyisen näköisiksi. En halunnut perinteisiä ruusukepohjia, ja vedenpitävät ne on oltava. Nämä tuntuivat hyviltä jalkaan. Kierroksella se sitten selviää, miten ne toimivat. Varsinkin jos joudun jatkamaan kenkien varustelua silikonikantakupein.

Eiköhän Keimolan Kiira-myrskyn jälkeiset metsätyöt ole kohta jo siinä vaiheessa, että pääsen testaamaan. Kirkka lienee jo kokonaan auki ja Saraskin aukeaa viikonlopuksi. Aika hurjaa tuhoa siellä on ollut, noin 500 puuta on kaatunut!

These shoes are made for golfing!

maanantai 14. elokuuta 2017

Kenttäbongaus jatkuu Eke Golfissa

"Mainettaan parempi Eke Golf" -teksti golfpiste.comissa oli ennakkotutustumiseni Raaseporissa eli Tammisaaressa sijaitsevaan kenttään. Kävin googlettamassa kentän, koska jostain syystä minullekin oli joku epämääräinen maine kantautunut. Ilokseni voin todeta, että aivan turhaan kentällä on minkäänlaista ei-niin-hyvää mainetta. Eke Golf on kaunis, vaihteleva ja haastava kenttä lampineen ja merinäköaloineen. Ei ole mitään syytä olla pelaamatta siellä. Ei edes hanhenjätöksiä.

Onneksi Kiira-myrsky ei ollut tehnyt tuhojaan Eke Golfissa niin kuin Keimolassa oli käynyt. Sitä yritin varmistaa kentän uutisista ennen kuin lähdin ajamaan noin puolentoista tunnin matkaa Tammisaareen. Mutta kun mitään tietoa myrskytuhoista ei ollut, päättelin että pääsen pelaamaan. Olin muutenkin menossa Tammisaareen, joten ei ajomatka hukkaan olisi mennyt.

Pelasin taas seniorikortilla ja maksoin 15 euroa kierroksesta, ja koska oli aikaa, niin testasin berliinimunkkia ja teetä. Valikoima aamulla varhain ei ollut kovin laaja, mutta ihan kelvollinen.

Pelikavereinani oli kaksi mukavaa naista, joista toinen oli myös vieraspelaaja. Sain heiltä muutamalle haastavalle sokkoväylälle vinkkejä, mihin suuntaan lyönti kannattaa sijoittaa. Eipä minun lyöntini aina sinne menneet minne piti, mutta mitäpä siitä. Kentän slope ei antanut mitään armoa,  joten pääsin juuri ja juuri häpeärajalle bogeypisteissä.

Mäkinenhän tuo kenttä on, menee ihan kuntoilun puolelle, mutten kokenut sitä mitenkään uuvuttavana. Sää oli pääosin hyvä, välillä oli lämmin ja välillä kylmä, kun aurinko meni pilveen ja tuuli. Noin kaksi minuuttia satoi kevyttä tihkua. Mutta väylät olivat todella märkiä sateitten jäljiltä. Laitoin tietysti ne väärät kengät, jotka eivät pidä vettä. Olisi ne paremmatkin olleet mukana.

Testasin vielä puuhuonetilat suihkuineen kierroksen jälkeen. Sauna ei ollut päällä, mutta en olisi sitä käyttänytkään. Ehkä sen olisi saanut pyytämällä lämpimäksi? Yksi miinus tuli siitä, ettei tarjolla ollut shampoota, vain suihkusaippuaa.

Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Täytyypä mennä toistekin.


torstai 10. elokuuta 2017

Onni on oma kärry

Tähän asti olen turvautunut kenttien lainakärryihin, ja erityisesti olen ollut iloinen, jos tarjolla on ollut kolmipyöräisiä kärryjä. Pitkään on ollut suunnitteilla hankkia oma kolmipyöräinen kärry, mutta olen arvellut, ettei sellainen mahtuisi auton perään bägin kanssa. Nyt sitten yllättäin sainkin oman kärryn, kun isäni päätti luopua vain parin vuoden ikäisestä kärrystään. Hän golfaa nykyisin pääasiassa autolla, joten kärry on paremmassa käytössä minulla.


Testasin ensin, että kärry taittuu niin pieneen kasaan, että se mahtuu autoon bägin viereen. Nyt olen pelannut uuden kärryni kanssa joitakin kierroksia ja oppinut aika sujuvasti avaamaan ja kasaamaan sen. Vaikka eipä siinä mitään kasaamista ole, pari salpaa vaan avataan tai suljetaan.

Otin kärrylle Ikea-kassin suojaamaan tavaratilaa pyörien mukana tulevalta ruoholta ym. Kärry ei ihan mahdu Ikea-kassiin, mutta pyörät saa kuitenkin suojattua.

Pääsin jo kerran testaamaan myös sateenvarjonpidikettä. Ensimmäisellä yrittämällä tuuli tempaisi varjon samantien tiehensä. Löytyi siihenkin apuväline kuminauhapidikkeestä, jolla varjo pysyy paikallaan. Vähän vielä joutuu hakemaan työntökahvan korkeutta, jolla sateenvarjo olisi sopivalla korkeudella, eli suojaisi parhaiten. Koko systeemi on tietysti mitoitettu 180 cm pitkälle pelaajalle, eikä alle 160 senttiselle.


Kivasti ja kevyesti kulkee kärry ja bägi nyt. Täytyy vaan muistaa laittaa jarru päälle, ettei kärry karkaa. Eli jos mietit kärryn ostoa niin osta!


maanantai 7. elokuuta 2017

Kenkävarustelua

Eihän sitä voi olla pelaamatta golfia, kun sää sallii, kun tämä Suomen kesä on mitä on. Plantaarifaskiitti tai ei, kentälle on päästävä, jos ei ihan ukkoja ja akkoja sada. Pidin kuitenkin viikon lepotauon,  jolloin odottelin Yliopiston Apteekin verkkokaupasta tilaamiani erikoissukkia (n. 26 €).


Lisäksi minulla on XXL:stä ostetut silikonikantapehmusteet (noin 14 €).

  

Ja oli kengissä vielä jalan holvikaarta tukevat erikoispohjallisetkin, jotka ostin lenkkareihin aiemmin.

Näillä varustettuna lähdin toiveikkaana kiertämään Kirkkaa kolmena peräkkäisenä päivänä, yhtenä tosin vain puolikasta.

Kuinka sitten kävi, auttoiko kenkään ladattu varustus ja erikoissukat? Ei ainakaan heti. Käveleminen oli ihan yhtä tuskallista kuin aiemminkin. Mutta ihan kuin nyt alkaisi helpottaa jo. Aamulla pääsee liikkeelle konttaamattakin, noin kuvainnollisesti. Elättelen toiveita, että pikkuhiljaa tämä tästä paranee. Peli ainakin on paranemaan päin. Avaukset toimivat taas, ja välillä putitkin upposivat hyvin.

Kenttä oli nyt todella märkä, Kirkka A varsinkin. Onkin satanut ihan huolella viime aikoina. Huomasin, että pari vuotta sitten ostamani vedenpitävät golf-kengät eivät enää ole vedenpitävät. Onneksi toiset, vähän uudemmat kengät vielä pitävät vettä.

Golf on liikuntana aika haastavaa jaloille. Tuleehan kierroksella käveltyä noin 10 km. Eli jos kesän aikana kiertää yli 40 kierrosta on se kuin kävelisi Helsingistä Vaasaan. Ei sitä ihan millä tahansa kengillä kävelisikään. Olen ollut aika pihi kenkiä ostaessani, yleensä etsin tarjouskenkiä. Tärkeämpää kuin halpa hinta olisi löytää omaa jalkaa sopivasti tukeva kenkämalli. Tähän asti olen ollut uskollinen Footjoy-asiakas, mutta ehkä voisi kokeilla jotain muutakin merkkiä. Vaikka tuskin tämän kesän jalkaongelmat kenkien vika sinällään on ollut. Vai onko?