Tapiola Golf - Suomen Skotlanti?

Ensimmäistä kertaa Tapiola golfissa. Olin luvannut veljelleni syntymäpäivälahjaksi kierroksen millä tahansa kentällä. Arvoimme mihin aika lyhyellä varoitusajalla pääsisi ja mikä olisi kenttä, jolla kumpikaan meistä ei olisi koskaan käynyt. Päädyimme Tapiolaan, jossa olenkin jo pitempään halunnut käydä kokeilemassa millaiselta tuntuu Mankkaan vanhan kaatopaikan päälle rakennettu links-tyyppinen kenttä. Tulipa kerrankin maksettua 2 täyttä green feetä, kun pelilippuja ei ole olemassakaan. 130 € kirpaisi.

Valitettavasti pelipäiväksi sattui yksi tämän upean helteisen kevään surkeimmista päivistä noin kelin puolesta. Vettä ei sentään satanut, mutta tuuli todella lujaa. Varmastikin pääsi hyvin Skotlannin links-kenttien tunnelmaan, kun tuuli painoi lyönnin sivuun ja pallo oli lähteä kaltevilla greeneillä ennen aikojaan omille teilleen tuulen mukana.

Greenit ovat kyllä aivan huippuluokkaa ja varmasti tuon kentän parasta antia. Isoja ja joka suuntaan kallellaan. Haastavia siis. Bunkkereita on paljon ja ne olivat varsinaisia kraatereita. Harmikseni myös väyläbunkkerit, joiden odotan aina olevan helpompia kuin greenibunkkerit.

Täytyy sanoa, että vaikka kelikin olisi ollut parempi, en ehkä sittenkään olisi kovasti ihastunut Tapiola Golfiin eikä myöskään veljeni sitä hirveästi pitänyt. Me molemmat koimme, että kentän suunnittelussa oli helppous ja selkeys unohtunut. Väyliä oli aika vaikea hahmottaa. Minne päin nyt pitäisi lyödä? Mihin väylä jatkuu? Paljon oli myöskin sokkolyöntejä. Ei pystynyt yhtään arvioimaan minne pallo päätyisi, sillä näin kuivalla kelillä pallo rulli hyvin pitkiä matkoja. Etsiessä aika usein tuli vastaan joku naapuriväylältä harhautunut pallo. Tai pelaaja.

Olin odottanut näkeväni kentällä pitkää heinää, joka ymmärtääkseni olisi links- tyyppiselle kentälle ominaista. Väylää reunustavien pitkien heinien avulla olisi myös väylät voineet hahmottua paremmin, mutta väylät olivat lyhyttä ruohoa, myös raffit.

Kelistä ja kentän saamista moitteistamme huolimatta oli kuitenkin ihan kiva käydä Tapiolassa tsekkaamassa uusi golfkenttä. Klubitalon puitteet ovat hulppeat ja todella viimeisen päälle. Opasteet ykköstiille olivat unohtuneet mutta väylätaulut ovat aivan erinomaiset. Kaikilta tiiauspaikoilta pelaavat on huomioitu etäisyysmerkinnöissä, siitä iso plussa.

Voi olla ettei ihan äkkiä tulee uudestaan Tapiolan kentälle lähdettyä, vaikka se hyvin lähellä kotiani onkin. Ehkä joskus muutaman vuoden päästä kauniina tyynenä kesäpäivänä voisi kokeilla uudestaan.

Ihana toukokuu golfkentällä

Tärkeimmät kevätuutiset Keimolan kentältä ensin: Joutsenet saivat tänä kesänä 6 poikasta, joista ainakin yksi on jo poissa. Toivotaan, että loput selviävät ja ovat taas meidän ilonamme koko kesän.

Melkoinen toukokuu noin ilmojen puolesta. Meteorologitkin todistelivat, että koko viime kesän helteet mahtuivat toukokuun moniin hellepäiviin. Vähän niin kuin koko viime kesän parhaat palat pikakelauksella. Ja enemmänkin, koska tieteellisen tarkan ja luotettavan tilastovihkoni mukaan yhtään ainutta hellepäivää ei osunut 2017 Keimolaan silloin, kun minä olin pelaamassa. Hyvä että yli 20 asteen päästiin koko kesänä.

Ehdin pelata 13 kertaa toukokuun aikana, joista 9 puolikasta ja 4 täyttä kierrosta. Huomasin kyllä, että golfkunto ei ollut talven jäljiltä lainkaan kohdillaan ensimmäisillä kierroksilla, Saraksella varsinkaan. Tuli taas muistutus siitä, että se on mäkinen se kenttä. Onneksi tilanne korjaantui nopeasti, kun vaan maltoin kiertää ysejä, jotta kunto parani.

Jos kunto ei ollut kohdillaan, niin lyönti oli sitäkin paremmin. Lieneekö lämpimät säät syynä vai mikä, mutta varsinkin avaukseni lentävät pidemmälle kuin viime kesänä. Muutenkin peli on pääosin sujunut hyvin, ja pari bufferitulostakin yseiltä ja myös koko kierrokselta olen ehtinyt tehdä. Mutta lähipeli on edelleen ongelma, chipit erityisesti. Yleensä ne menevät kauas yli greenin. Hiekkalyönnit niin ikään ovat olleet todella hakusessa, 4 lyöntiä hiekasta kerrallaan on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus.

Hieno toukokuu kun kääntyi kesäkuuksi, tuntui pelikin kääntyvän huonommaksi. Lady P:n kanssa kierroksella Kirkalla pistin 4 palloa veteen. Tuntui, että A:lla kävin joka ikisessä lammikossa. B:llä, jossa lammikoita on vähemmän, kävin tasapuolisuuden vuoksi kaikissa bunkkereissa. Eipä siitä kesän parasta kierrosta saanut millään. Mutta hieno sää, 26 astetta, puolipilvistä ja tuuli sopivasti.

Kävi ilmi myös mielenkiintoinen seikka Keimolan varausjärjestelmästä: se sallii varata lähdön A:lle ja B:lle ja varmaan myös Sarakselle samoille ihmisille päällekäisinä aikoina. Näin kävi, kun toisista tietämättämme varasimme lähdöt eri yseille. Caddie sanoi, että voi vaikka varata saman ihmisen monta kertaa samaan lähtöön. Pikkufiba ohjelmoinnissa...

Ensi viikolla pääsen testaamaan Tapiola Golfia ensimmäistä kertaa. Odotan mielenkiinnolla!