Valitettavasti pelipäiväksi sattui yksi tämän upean helteisen kevään surkeimmista päivistä noin kelin puolesta. Vettä ei sentään satanut, mutta tuuli todella lujaa. Varmastikin pääsi hyvin Skotlannin links-kenttien tunnelmaan, kun tuuli painoi lyönnin sivuun ja pallo oli lähteä kaltevilla greeneillä ennen aikojaan omille teilleen tuulen mukana.
Greenit ovat kyllä aivan huippuluokkaa ja varmasti tuon kentän parasta antia. Isoja ja joka suuntaan kallellaan. Haastavia siis. Bunkkereita on paljon ja ne olivat varsinaisia kraatereita. Harmikseni myös väyläbunkkerit, joiden odotan aina olevan helpompia kuin greenibunkkerit.
Täytyy sanoa, että vaikka kelikin olisi ollut parempi, en ehkä sittenkään olisi kovasti ihastunut Tapiola Golfiin eikä myöskään veljeni sitä hirveästi pitänyt. Me molemmat koimme, että kentän suunnittelussa oli helppous ja selkeys unohtunut. Väyliä oli aika vaikea hahmottaa. Minne päin nyt pitäisi lyödä? Mihin väylä jatkuu? Paljon oli myöskin sokkolyöntejä. Ei pystynyt yhtään arvioimaan minne pallo päätyisi, sillä näin kuivalla kelillä pallo rulli hyvin pitkiä matkoja. Etsiessä aika usein tuli vastaan joku naapuriväylältä harhautunut pallo. Tai pelaaja.
Olin odottanut näkeväni kentällä pitkää heinää, joka ymmärtääkseni olisi links- tyyppiselle kentälle ominaista. Väylää reunustavien pitkien heinien avulla olisi myös väylät voineet hahmottua paremmin, mutta väylät olivat lyhyttä ruohoa, myös raffit.
Kelistä ja kentän saamista moitteistamme huolimatta oli kuitenkin ihan kiva käydä Tapiolassa tsekkaamassa uusi golfkenttä. Klubitalon puitteet ovat hulppeat ja todella viimeisen päälle. Opasteet ykköstiille olivat unohtuneet mutta väylätaulut ovat aivan erinomaiset. Kaikilta tiiauspaikoilta pelaavat on huomioitu etäisyysmerkinnöissä, siitä iso plussa.
Voi olla ettei ihan äkkiä tulee uudestaan Tapiolan kentälle lähdettyä, vaikka se hyvin lähellä kotiani onkin. Ehkä joskus muutaman vuoden päästä kauniina tyynenä kesäpäivänä voisi kokeilla uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti