Vammaisgolfia

Käsi eli oikea (tennis?)kyynärpää vaivaa edelleen ja kun Lady O:kin valitteli jalkaansa, päätettiin lähteä "vammaisgolfkierrokselle". Ajatuksena vaikka sitten vaan putata, jos muuhun ei pysty. Pääasia, että pääsee ulos, ei sillä pelaamisellakaan niin väliä. Ilma olikin hieno, vaikkei lämpöasteita ollut kuin 10-12. Aurinko paistoi ja oli tyyntä.

 

Huomasin taas, että golf ei todellakaan ole voima- vaan tekniikkalaji. Jouduin lyömään niin, että vasen käsi toimi aktiivisesti ja kipeä oikea vaan seurasi mukana. Swingi oli aika rajoitettu ja voimaton. Avaukset toimivat lähes yhtä hyvin kuin kaksikätisenäkin, mutta väylälyönnit menivät mihin sattuu. Maila pääsi kääntymään kädessä liikaa ja pallo lähti väärään suuntaan. Puttaaminen sujui ihan normaalisti. No, chipit eivät olleet sen huonompia kuin tavallisestikaan....

Muutama vuosi sitten pro jankutti minulle jämäköistä ranteista ja riittävän napakasta otteesta gripistä. Tällä kertaa voi todeta, että ihan aiheesta olisi nytkin huomauttanut.

Vähän siinä pelotti, että teen jotain vahinkoa käden paranemiselle ja ongelma vaan pitkittyy ja kohta on koko kausi pilalla. Toivotaan, ettei näin käynyt. Nyt seuraavana aamuna ei tunnu mitenkään sen pahemmalta kuin ennen kierrostakaan. 

Yritän jatkossakin pelata vammaisgolfia, harvakseltaan ja varoen. Ja toivon etten opi pahoille tavoille, sillä tuntui jo etten kohta enää osaa lyödä normaalisti ollenkaan. Ja toivon, että käsi paranee pian.

Pitääkö tässä mailatytöksi ryhtyä?

Nyt on golfit huonossa jamassa. Sain jostain tenniskyynärpäävaivan. En todellakaan tiedä mistä, en ainakaan golfista. Enkä tenniksestäkään, kun en edes pelaa tennistä. Mutta ei tuolla kädellä nyt pelata golfia.

Nyt tietysti alkaisi ilmatkin lämmetä kesäisiksi, kun en pääse pelaamaan. Joutsenenpoikasetkin ovat kuoriutuneet. Niitä on tänäkin vuonna 7, kuten viime vuonna. Kaverit kertoivat ja laittoivat kuvia, itse en niitä vielä päässyt näkemään.

Kaipa tässä on siis pakko lähteä ulkoiluttamaan itseään caddienä kavereille, jos vierotusoireet äityvät kovin pahoiksi. Mutta paras antaa tenniskyynärpään parantua rauhassa. Tulehduskipulääkettä sisäisesti ja ulkoisesti ainakin voi kokeilla, jos se nopeuttaisi asiaa.

Eipä minulla näinä kahdeksana golf-vuotena paljoa pelaamista estäviä vaivoja ollutkaan. Pari vuotta vaivasi iskias, mutta siitäkin selvisin tulehduskipulääkkeillä. Yhtenä vuonna loukkasin käteni ja sen kanssa oli ongelmia viikkokausia. Mutta pelasin silti.

Muutenhan uskon vakaasti, että golf edistää terveyttä.

Toivotan itselleni pikaista paranemista!

Koska golfkuntohuippu on kohdillaan?

Eilen illalla ei ainakaan ollut golfkuntohuippu oikein ajoitettu. Uuvahdettiin Lady O:n kanssa molemmat siihen malliin, että Saraksen kiertäminen loppuun asti oli silkkaa tahdonvoimaa. Eihän siinä mitään jos vaan väsyttäisi, mutta kun samalla menee lyönti hukkaan.

Kierroksella Lady O valitteli ettei hän tiedä enää ollenkaan mitä on tekemässä lyödessään. Tiedän tunteen. Lopetin jossain vaiheessa tuloksen merkkaamisenkin, kun laskeminenkin tuntui liian haastavalta - niin paljon tuli lyöntejä. Tein kyllä sen jälkeen vielä parin ja jonkun boginkin. Usein huonous on kuitenkin enemmän mielessä kuin todellisuutta.

Avaukseni taas vaihteeksi toimi loistavasti, mutta urhan monta bunkkeria tuli kierrettyä. Lopuksi yritin oikein vältellä niitä, olla ottamatta riskejä, jotta peli ei menisi turhaan liian vaikeaksi. Saraksen 18. väylän greenibunkkerit ovat usein ollut se viimeinen niitti kierrokselle. Olen muutamankin kerran päättänyt, että olkoon jos sinne menee, nostan pallon. Tuolla väylällä on niin vaikea tehdä tulosta muutenkaan. Tällä kertaa pelasin viisaasti niin, että pääsin ohittamaan ne turvallisesti.

Ilma oli kyllä mitä parhain. Aurinkoista, +12 lähtiessä ja +8 perillä. Tuulikin tyyntyi nopeasti. Saatiin löntystellä ihan rauhassa, kun takana ei näkynyt ketään. Edessämme oli miehiä, joilla oli oikein tyylikkäät golfvaatteet. Ilollahan niitä katseli.

Oltiin suunniteltu uutta kierrosta sunnuntaiaamulle, mutta päätös sen perumisesta syntyi jo jossain 10. väylän kohdalla. Pidetään vapaapäivä!

Kuvassa toinen pesivistä joutsenista oli lähettäjänä ykkösväylällä. Piti kiertää se varovasti, jos se vaikka olisi vihainen. Sen kumppani oli viereisen lammen saaressa hautomassa.

Tuuligolfia

Perjantai-iltana on kiva työviikon päätteeksi lähteä ulkoiluttamaan mailojaan. Olimme Lady O:n kanssa kiertämässä Kirkka B:n. Kirkka A:kin oltaisiin ehditty, mutta tuntui, että vajaan kahden tunnin yhdeksän reiän rupeama oli ihan tarpeeksi. Tuulikin niin kylmästi. Muuten kevät näyttää harppovan vauhdilla eteenpäin - kaivatut lehdetkin alkavat olla kohta paikoillaan puissa.

Keimolassa tuulee minusta aika harvoin niin, että siihen kiinnittää huomiota. Peuramaalla tuuli aina ja kovaa. Ei kuullut mitään mitä kaveri puhui ja tuuli vaan vinkui korvissa. Olenkin todennut, että otan mieluummin sadetta kuin tuulta, se tuntuu häiritsevän vähemmän. No en varsinkaan halua molempia yhtäaikaa.

Kierrostulokseni näyttää vakiintuneen 11 pisteeseen per puoli. Tällä kertaa avaukset ja väylät menivät normaaliin tyyliin, putitkaan eivät olleet erityisen huonoja, mutta chipit ja välillä väylälyönnitkin päätyivät bunkkereihin. Eikä sieltä aina pääse ensiyrittämällä pois. Voisi tietysti varoa bunkkereita vähän enemmän, tulos olisi parempi.

Pallo pelissä -lehtinenkin saapui postitse. Keimolassa tuntuu olevan hyvä draivi päällä myös konttorin puolella. Uusi Lady-kapteeni Sointu laittoi jo aiemmin viestiä naisten tapahtumista. Ainakin eclectic-kisaan aion osallistua. Täytyy miettiä, kenet ei-golfarin keksisin parikseni Naisten päivän kisaan, vai jätänkö väliin ja menen muualle sinä päivänä golfaamaan. Kesämatka Ladyjen kanssa on ollut suunnitteilla.

Tai sitten lähdetään kokeilemaan jalkapallogolfia! Koski-golf on rakentanut radan tätä varten.
(Kuva on netistä St Austell golfista)

Mihin se hävisi?

Sunnuntaigolfia Kirkalla, kauden jo 8. lähtö kentälle. Hyvä sää oli houkutellut paljon pelaajia kentälle. Piti autokin parkkeerata alaparkkikselle.

Lady O:n ja kahden mukavan, entuudestaan tuntemattoman miehen kanssa kierrettiin A ja siihen perään B, johon toinen miehistä vaihtui Lady F:ään.

Mystinen juttu, mutta loistavasti talvehtinut avaukseni oli painunut takaisin talviunille. Ja muut lyönnit samaten. Mikään lyönti ei tuntunut täysin onnistuvan. Varsinkin avaus jäi 30 metriä lyhyemmäksi kuin aiemmin, eteni toki silti. Löin pari kertaa jopa lyöntejä, joilla pallo liikkui sentin, eikä välttämättä edes eteenpäin.

Itse en keksinyt syytä miksi tällä kertaa kävi näin. Niin vaan joskus käy, lyönti häviää. Kunpa keksisi jonkun parannuskeinon millä kadonnut lyönti palaisi samantien takaisin. Mietin, että todennäköisesti on kyse jostain lihasjumista tai sitten koko juttu on vaan korvien välistä kiinni. Totesin kyllä, ettei "turnauskestävyys" ole vielä kohdillaan - kaksi täyttä kierrosta parin päivän välein ja siihen väliin vappu Ullanlinnanmäellä oli ehkä liikaa.

Pääasiahan on tietysti, että pelaaminen on hauskaa ja seura hyvää. Ja siinä ei ollut mitään valittamista.
Ja valkovuokot olivat kauneimmillaan.

Vaatetestissä ohut fleece

Testasin uutta ohutta vaaleaa fleeceäni, sillä ajatuksella, että auringon paistaessa vaalealla fleecellä ei tulisi kuuma, kuten tummassa vaatteessa usein. Niinpä sitten puin ja riisuin takkia koko ajan - tuuli kuitenkin joka toisella väylällä niin kylmästi, ettei pelkällä fleecellä tarjennut.

Fleeceni on tätä mallia, mutta eri somistevärein. Ostin sen XXL:stä tarjouksesta joku aika sitten, mutta eipä tuo nytkään paljoa verkkokaupassa maksanut, eli 9.90€.

Vappugolfia

Vappuaaton kunniaksi oltiin Lady O:n kanssa varattu ensimmäinen kierros Sarakselle tällä kaudella. Seuraamme liittyi yllättäen myös ystävämme Lady M, joka mahtui lähtöömme, kun siinä ollut tuntematon mies perui tulonsa.

Lähtiessämme aamupäivällä lämpötila oli noin +2C ja oikeasti tuntuikin kylmältä. Onneksi olin tajunnut laittaa sukkahousut housujen alle. Hanskat molemmissa käsissä auttoivat, mutta pipo olisi ollut parempi kuin lippis. Tai ylioppilaslakkikin, mutta ei sitä vielä aattona keskellä päivää viitsi päähän laittaa.

Olimme myös varustautuneet parilla piccolopullolla kuohuvaa ja asianmukaisin lasein.

Tässä otettiin lasilliset kymppiväylälle mennessä vapun, golfkauden ensimmäisen Saras-kierroksen ja tulevan kesän kunniaksi.

Oma peli meni vähän heikommin kuin Kirkka aiemmilla kierroksilla. Skumpalla ei varmaankaan ollut osuutta asiaan....

Kierroksen mielenkiintoisimmaksi väylätulokseksi muodostui nelonen. Lyhyt par-4, jossa periaatteessa olisi hyvin kakkosella greenillä. Avaukseni meni oikealle raffiin puiden taakse. Mietin hetken, ottaako välilyönti takaisin väylälle vai yritänkö puiden yli greenille. Puut ylittyivät tyylikkäästi, mutta pallo laskeutui bunkkeriin. Sieltä en päässyt pois vaan jouduin Hitlerin morsiameksi (kuinka sattuikaan juuri Hitlerin hää- ja kuolinpäivän 70-vuotispäivänä), kunnes neljännellä yrittämällä (6. lyönti) pääsin pois ja suoraan kuppiin!

Jatkoin uhkarohkeita kokeiluja muillakin väylillä yhtä huonoin tuloksin. Mm. väylällä 12 yritin doglegin kulmassa oikaista puiden lomasta väylälle. Bunkkeriinhan jouduin siitäkin. Muutenkin tuli tutkittua hiekat tarkkaan tällä kierroksella.

Ilma lämpeni mukavasti iltapäivää kohden, jolloin oli jo noin +10C. Kenttä oli aika vetinen edellispäivän sateiden jäljiltä, mutten joutunut kuin kerran ottamaan dropin tilapäisestä vedestä. Greenit Saraksella olivat paikoin vielä aika huonossa kunnossa. Joutui välillä muistuttamaan itseään että nyt on vasta huhtikuu. Tästä eteenpäin sitäkään tekosyytä ei enää ole.

Hauskaa Vappua!!