Koska golfkuntohuippu on kohdillaan?

Eilen illalla ei ainakaan ollut golfkuntohuippu oikein ajoitettu. Uuvahdettiin Lady O:n kanssa molemmat siihen malliin, että Saraksen kiertäminen loppuun asti oli silkkaa tahdonvoimaa. Eihän siinä mitään jos vaan väsyttäisi, mutta kun samalla menee lyönti hukkaan.

Kierroksella Lady O valitteli ettei hän tiedä enää ollenkaan mitä on tekemässä lyödessään. Tiedän tunteen. Lopetin jossain vaiheessa tuloksen merkkaamisenkin, kun laskeminenkin tuntui liian haastavalta - niin paljon tuli lyöntejä. Tein kyllä sen jälkeen vielä parin ja jonkun boginkin. Usein huonous on kuitenkin enemmän mielessä kuin todellisuutta.

Avaukseni taas vaihteeksi toimi loistavasti, mutta urhan monta bunkkeria tuli kierrettyä. Lopuksi yritin oikein vältellä niitä, olla ottamatta riskejä, jotta peli ei menisi turhaan liian vaikeaksi. Saraksen 18. väylän greenibunkkerit ovat usein ollut se viimeinen niitti kierrokselle. Olen muutamankin kerran päättänyt, että olkoon jos sinne menee, nostan pallon. Tuolla väylällä on niin vaikea tehdä tulosta muutenkaan. Tällä kertaa pelasin viisaasti niin, että pääsin ohittamaan ne turvallisesti.

Ilma oli kyllä mitä parhain. Aurinkoista, +12 lähtiessä ja +8 perillä. Tuulikin tyyntyi nopeasti. Saatiin löntystellä ihan rauhassa, kun takana ei näkynyt ketään. Edessämme oli miehiä, joilla oli oikein tyylikkäät golfvaatteet. Ilollahan niitä katseli.

Oltiin suunniteltu uutta kierrosta sunnuntaiaamulle, mutta päätös sen perumisesta syntyi jo jossain 10. väylän kohdalla. Pidetään vapaapäivä!

Kuvassa toinen pesivistä joutsenista oli lähettäjänä ykkösväylällä. Piti kiertää se varovasti, jos se vaikka olisi vihainen. Sen kumppani oli viereisen lammen saaressa hautomassa.