lauantai 21. marraskuuta 2015

Ohi on ja seuraavaa odotellaan

Kausi päättyi ilman, että huomasinkaan. Jäi viimeisellä kierroksella (puolikas Saras marraskuun alussa) vielä sellainen fiilis, että voisi sitä vielä kerran tulla, jos vaan kelejä riittää.

Ei sitten riittänyt. Piti todeta kauden olevan paketissa siinä vaiheessa, kun vien mailat kellariin talvirenkaiden tieltä, kun lähdin niitä vaihdattamaan.


Mitä kaudesta 2015 jäi mieleen?


  • Se alkoi aikaisin, huhtikuun 18. päivä.
  • Toukokuusta elokuuhun peliä haittasi tenniskyynärpää, välillä todella pahastikin.
  • Kauden paras kierros tuli kisoissa Tuusula golfissa.
  • Toiseksi paras oli puolikas kierros, jolloin satoi kaatamalla ja tein 24 bogeypistettä siitä huolimatta. Ihan flowta koko 9 väylää!
  • Joutsenet tietysti olivat taas hienoja ja kaikki poikaset selvisivät hengissä.
  • Paljon puolikkaita kierroksia iltaisin.
  • Yhteensä noin 60 lähtöä kierrokselle.
  • Eclectic Kirkalta 78 lyöntiä. Parannusta 3 lyöntiä edelliskesästä.
  • Todella vähän rangea, lähipeliharjoitusta.
  • Vain 5 vieraskenttäkierrosta.

Ensi kaudella voisi kiertää enemmän muuallakin kuin vain Keimolassa. Ja käydä treenaamassa vähän enemmän. Olen jo ilmoittautunut talvella kursille!

Sitten vaan odottelemaan kevättä! Hyvää talvea kaikille, treenataan ahkerasti golfia hallissa. Kuva on viime kevään ensimmäisiltä kierroksilta. Noita maisemia odotellessa.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Lokakuun väriloistoa Pickalassa

Vähiin alkaa käydä jo golf-mahdollisuudet, kun iltaisin ei enää tahdo ehtiä puolikastakaan ja viikonloppuina on muutakin ohjelmaa. Mutta sunnuntaina vihdoin pääsin Pickalaan, jota olen yrittänyt saada aikaiseksi koko kesän. Ystäväni Lady P pelaa siellä ja on kutsunut minua vastavierailulle omalle kentälleen. Lady O:kin innostui lähtemään "reissuun" - siltä Pickalaan lähtö tuntui, kun kotoani matkaan menee melkein kolminkertainen aika Keimolaan ajamiseen verrattuna.

Ostin itselleni ja Lady O:lle liput golfpiste.comin pörssistä 35 €:lla. Liriltä jälleen hyvää palvelua, sarjalippu tuli näppärästi postissa ja paluukuoren kanssa, kun korttiin jäi vielä yksi kierros, jota en arvannut ostaa. Keleistä kun ei enää tiedä, koska se talvi tulee.

Pickalassa ei ollut ylimääräistä aikaa rangella käymiseen (as if...), ei edes kahvitteluun, sillä Forestille siirtymiseen menee sen verran aikaa ja vielä ylämäkikin on matkalla. Seuraamme liittyi neljänneksi paikallinen mukava nainen ja lähdimme matkaan. Ensimmäinen väylä meni heti flipperin peluuksi. Harvoin olen osunut kolmeen puuhun samalla väylällä.

Forest on Pickalan kolmesta kentästä ainoa, jota en ollut aiemmin pelannut. Parkin olen pelannut muutaman kerran ja Seasiden kerran. Forest tuntuikin kivalta ja oli myös kaunis maisemiltaan. Upeat syksyn värit auttoivat asiaa myös. Kenttä oli todella hyvässä kunnossa ja greenit ihan sairaan liukkaita.

Olin kuullut että Forestin taukokioskilta saa hyviä hodareita, joten sellainen piti tietysti ottaa kun tauolle mentiin. Hyvää oli!


Peli meni ihan kelvollisesti, 25 bogeypisteeseen. Ei ollut montaakaan totaalista epäonnistumista, mutta eipä ollut par-tuloksiakaan. Lady P sen sijaan pelasi etuysillä elämänsä kierroksen, ihan kentän par:ia siinä hätyyteltiin. Olisi ehkä kannattanut jättää ne lyönnit laskematta kesken matkan, niin olisi takaysi ehkä mennyt paremmin...  Hyvinhän sekin häneltä kyllä sujui.

Lady O pelasi myös hyvin samoin kuin neljäs lady. Eli sujuva, mukava kierros. Ei odoteltu yhtään, mutta kierros kesti silti 4,5 tuntia. Opin uuden terminkin: Martta-peli. Tarkoitti kaiketi lähinnä varmistellen ja järkevästi pelaamista. Tämä termi tuli esiin siinä vaiheessa, kun palloni makasi lammen pohjassa yritettyäni sankarilyöntiä. Marttaillen olisi lyönyt välilyönnin parempaan paikkaan ja siitä vasta lammen yli.

Pickalassa on siirrytty punainen-keltainen-tii-systeemistä kentän pituutta ilmaiseviin numeroihin. Entinen punainen on nyt 48. Epäilen kyllä, että mahtoiko monikaan alkaa pelata uudelta tiiltä tuon muutoksen takia.

Toivottavasti vielä pääsee pelaamaan tänä syksynä. Nyt on kyllä luvattu kylmenevää. Golf on vain pukeutumiskysymys.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Kotojärvellä kastumassa

Sunnuntaina lähdettiin Kotojärvelle pelaamaan. Ostin peliliput itselleni ja Lady O:lle golfpiste.comin pörssistä. Liput tulivat tekstiviestillä numeroina - kätevää, ei tarvinnut lähteä hakemaan niitä mistään. Olen ollut Kotojärvellä useita kertoja. Minusta kenttä on todella kiva. Väylät melko lyhyitä ja kenttä on helpoksi slopattu. Katsoin, että punaisilta Kotojärvi on n. 200 metriä lyhyempi kuin Kirkka. Tiiauspaikkoja on vain punainen ja keltainen, kunnon klubikenttä siis. Plussaa kolmipyöräisistä kärryistä! Klubitalo on viehättävä, lieneekö vanha navetta?



Kun lähdettiin oli keli todella upea. Pelasin Lady O:n sekä kahden miehen kanssa etuysin hyvää vauhtia aurinkoisessa kelissä. Oli ihan t-paitakeli, tosin itsellä oli asuna pitkähihainen paita ja mustat housut, joissa tuli kuuma. Käytiin välikahvilla 8. väylän jälkeen. Hyviä voileipiä, vähän gourmet-meininkiä. Hinta oli myös sen mukainen.

8. väylän jälkeen siirryttiin maantien toiselle puolen ja melkein samantien alkoi sataa. Ja kohta satoi melko rankastikin ja sitä jatkui nelisen väylää. Sadetakkini on nykyään vain tuulitakki, joten kastuin aikalailla. Housut olivat aivan läpimärät - olisi pitänyt olla ne vettähylkivät Raiskit, sillä nämä Torstain housut imaisivat kaiken sateen itseensä. Kengät ja sukat sentään säilyivät kuivina. Onneksi olin ottanut bäginsuojuksen mukaan, mutta sateenvarjo jäi kotiin - kun kerran ei pitänyt sataa.

Sade loppui aikanaan, mutta syksy ei kuivannut minkä kasteli. Peli ei sujunut kovin hyvin auringossakaan, mutta oli silti tosi kiva pelata. Raffit olivat kyllä vaikeita - pitkiä ja paksuja sekä märkiäkin. Niistä oli todella vaikea päästä pois. Väylälläkin ruoho oli aika pitkää. Ruska on Pornaisissa paljon pidemmällä kuin Keimolassa. Eli maisema näytti varsin kauniilta väreineen.

Käytiin vielä syömässä lasagnet klubitalolla. Tykättiin Lady O:n kanssa molemmat kentästä ja päätettiin tulla ensi kesänäkin.

Tässä vielä muutama kuva aurinkoisista hetkistä.






lauantai 19. syyskuuta 2015

Golfia selkäytimestä

Tulipa eilen pelattua golfia niin hyvin tai huonosti kuin swing ja putti on selkäytimeen tallennettuna. Lähdettiin Lady O:n kanssa tuulisessa ja ajoittain sateisessa säässä pelaamaan. Kierroksen aikana vatsani tuli todella kipeäksi, jopa siinä määrin, että suunnittelin jo keskeyttäväni. Mutta arvelin kävelyn kuitenkin olevan hyväksi, joten jatkoin loppuun saakka.

Selkäytimestä tuli hyviä avauksia ja monta hyvää väylälyöntiäkin. Chippejä sieltä ei löytynyt, mutta pari hyvää puttia kuitenkin. Mutta liian monta puttia....

Oli kiva kierros kuitenkin, vatsakivusta huolimatta. Aina golf kotisohvan voittaa. Varsinkin kun olin ollut koko päivän etätöissä kotona mielenilmauksen pysäytettyä joukkoliikenteen. Pääsipä tavallista aiemmin kentälle kun ei tarvinnut ensin matkustaa puolta tuntia keskustasta kotiin lähteäkseen kentälle. Joskus tulee mieleen, että olisi mukava asua jollain pienemmällä paikkakunnalla, jossa ei työpaikan ja golfkentän välinen etäisyys ole 30 kilometriä.

Tuulinen keli muistutti kausista Peuramaalla. Siellä tuntui aina tuulevan ja kovaa. Keimolassa on tänä kesänä tuullut usein, mutta yleensä siellä on melko tyyntä tai tuuli on heikkoa. Sisämaassa kun ollaan.

Syksy tuntuu etenevän huimaa vauhtia, jos puista on jotain pääteltävissä. Varsinkin koivut kellastuivat aikaisin ja tuntuvat pudottavan lehtensä nopeasti. Ei taida tulla mitään loistoruskaa tänä vuonna. NO, aika vihreältä maisema vielä kuvassa näyttää.

Nyt on 5 kuukautta golfia takana tällä kaudella! Lähtöjä kentälle on yli 50, mutta täysiä kierroksia vain nelisenkymmentä, koska olen pelannut tavallista enemmän puolikkaita.  Ja onhan tässä vielä aikaa. Huomiselle on tiedossa kierros Kotojärvellä. Pelilipun sai golfpiste.comin pörssistä 22 eurolla ja tiiausajan varaus onnitui näppärästi netissä.




maanantai 14. syyskuuta 2015

Syksyllä voi tehdä golf-kokeiluja

Suunnitelmissa on tehdä pari kokeilukierrosta - yksi kierros vain neljällä mailalla, yksi pelaten sinisiltä ja yksi scramble.

Aloin jo vähentää mailoja bägistä, kuten tein viime syksynäkin. Kiva vähän keventää bägiä, varsinkin jos alkaa olla märkää ja meno tulee raskaammaksi.

Jätin nyt väyläpuut (3 ja 5) pois, sekä osan raudoista. Hybridit ovat hyviä syyskeleihin. Mietiskelen vielä mikä olisi paras kombinaatio rautamailoja. S ja P täytyy olla. Niiden lisäksi joko 8 ja 6 tai 9 ja 7. Ehkä 8 ja 6 ovat paremmat, koska 9 ja P lyöntien pituuksissa ei minulla juuri ole eroa. Eikä myöskään 7 ja 8 välillä.

Sivuhuomautuksena:
Löysin netistä tällaisen taulukon lyöntipituuksista. Mitat on kyllä jaardeissa eli -10% metreissä. Taulukko ei kyllä ota kantaa 2. ja 3. lyönnin mailoihin (gapkeystrokes.wordpress.com) . Oma avaukseni lienee metreissä tuon bogey-pelaajan 130 mutta se ei yleensä rulli. Kakkoslyönti lienee metreissä usein tuo 130 myös, jos hyvin käy, koska se sentään rullii. Kolmoslyönti voi toki par5:lla olla myös tuon 130, jos tarvitsee, mutta harvemmin. Yleensä siinä vaiheessa yrittää noin 100 metrin lyöntiä, jotta pääsee chippaamaan greenille hyvästä paikasta eikä ole bunkkerissa....



Neljän mailan settiä pohdin vielä tarkkaan. Driveri, hybridi 5, ja rauta 7 sekä putteri? Helpompia mailoja, mutta tarvitaan tarkka lähestyminen kauempaa greenille. Tai Driveri, putteri ja hybridi 3 sekä pitcheri, ajatuksella pitkä lähestyminen greenin lähelle ja pitcherillä greenille. Joku minulle ehdotti pelkkää rauta-6:tta. Ehkä sentään P ja putteri mukaan....

Scramble voisi olla hyvä "frankensteinin golfari" -kokoonpanolla. Lady O chippamaan lipulle ja Lady F puttaamaan. Minä sitten voisin avata ja lyödä väylälyöntejä. Tosin Lady O:n avaukset ja väylät ovat usein parempia kuin minulla.

Sinisiltä en ole koskaan pelannut. Täytyisi varmaan valita hetki, jolloin kenttä olisi melko tyhjä.

Toivotaan että hienot syysilmat jatkuvat vielä pitkään, jotta ehdin tehdä kaikki nämä kokeilut!

maanantai 7. syyskuuta 2015

Luonnonilmiöitä

Välipäivä golfissa. Tekee hyvää pitää myös taukoa, alkoi mennä peli taas niin huonosti. Ihan vaan turnausväsymystä. Eikä ihme, viime viikolla olin kentällä 6 kertaa. Osa tosin puolikkaita kierroksia.

Lauantaina ihailtiin Lady O:n kanssa näitä kahta luonnonilmiötä Kirkalta nähtynä. 







Sumu oli hienon näköinen, mutta yllättävän paljon vaikeutti pelaamista, varsinkin silmälaseja käyttävälle. Lasit kun nekin menivät sumuun, eikä nähnyt kunnolla minne pallo meni.  Taas olisi ollut tarpeen se gps-paikantimella tai äänimerkillä varustettu pallo. Tai sitten se golf-koira, jota Lady F:n kanssa kerran mietittiin. Se, joka etsisi pallon ja jäisi siihen kunnon metsästyskoiran tavoin viereen seisomaan. Se voisi myös hoitaa fore-huudot haukkumalla.

Foresta taas tuli mieleeni kuulovammaiset pelaajat. Pari päivää sitten kentälle oli lähdössä enemmänkin viittomakielisiä. Ihmeteltiin vaan, miten he suojautuvat harhautuvilta palloilta, kun eivät kuule forea? Viime kierroksellakin sain ihan loikkia karkuun lähestyvän pallon tieltä, joka fore-huudon saattelemana oli naapuriväylältä tulossa suoraan kohti. Se laskeutui noin puolen metrin päähän bägistäni. Olisiko kuulovammaisille kehitetty jotain värinähälyttimiä tms?

lauantai 5. syyskuuta 2015

Kiitettäviä tuloksia märillä hanskoilla

Vielä ehtii iltakierroksia. Kuluneella viikolla pelasin neljänä iltana puolikkaan tai vähän enemmänkin. Ensin maanantaina Kirkkaa vieraassa seurassa tasoitusvauhtia ja sitten tiistaina puolikas Sarasta niin ikään tuntemattomien kanssa, ei niin hyvin, mutta ihan kivasti kuitenkin. Opin uuden golf-terminkin, eli mikä on kiitettävä, hyvä ja tyydyttävä väylätulos. Tyydyttävä on 7 lyöntiä, hyvä 8 ja kiitettävä 9. 10 lyöntiä on sitten kympin tytön lyöntitulos. Sellaisia siis tehtiin siinä porukassa.

Keskiviikkona sitten sääennusteet pettivät pahan kerran, kun oltiiin Lady O:n kanssa lähdössä Kirkka A:lle. Ei muka pitänyt sataa, mutta satoipa vaan koko ajan. Ei kovaa, mutta niin, että kastuin kyllä läpikotaisin. Lippis, sadetakki (joka tosin ei enää pidä kunnolla vettä), sadekelin hanskat molemmissa käsissä toimivat hyvin sadesäässä. Jopa niin hyvin, että tuosta puolikkaasta tuli kesän paras! Tein peräti 24 bogeypistettä 9 reiällä. Neljä paria, loput bogia ja tuplaa. Olen tehnyt todella  monta 24 pisteen 18 reiän kierrosta tänä kesänä....

Sadekierros tuntui suorastaan epätodelliselta, niin hyvin lyönnit lähtivät. Kevyitä, tarkkoja, sweet-spot-osumia kerta toisensa jälkeen. Parimetriset putit upposivat. Miksi ihmeessä!?! Kun hyvällä säällä rämpii ja räpeltää? Yritettiin Lady O:n kanssa keksiä selitystä, sillä hänenkin pelinsä sujui hyvin. Märät hanskat= hyvä grippi? Rentous, kun odotusarvoja sadekierroksella ei ole? Sateessa pallokin lentää paremmin?

Viikon viimeinen arki-iltakierros perjantaina oli sitten vielä Saraksella Lady O:n ja lievällä korostuksella suomea puhuvan miehen kanssa. Miehen peli ei oikein sujunut ja etsittiinkin hänen pallojaan pusikoista melkein joka väylällä. Mutta niin etsittiin minunkin palloani. Ei ollut hyvä päivä se, ei. Aivan eri meininki kuin edellisellä unelmakierroksella. Ei satanut, siinä varmaan selitys. Suunnittelin jo kastelevani hanskani, jos se auttaisi. Pelattiin 14 väylää ja käveltiin sitten rangen reunaa kulkevaa tietä pois. Kivahan kentällä oli kävellä kauniissa syyskuun alun illassa.

Onneksi golf-kautta on vielä monta viikkoa jäljellä, mutta iltakierrokset kyllä loppuvat kohtapuoleen, kun ei enää näe. Nyt aurinko laski noin 20:15, päivä lyhenee vauhdilla. Minusta voitaisiin vielä kerran kääntää kelloja, kesäajan jälkeen siirtyä golf-aikaan vielä hetkeksi ennen talviaikaa.
Kuva mennävuosien upeasta ruskasta. Nyt alkaa jo koivut kellastua kovaa kyytiä. En usko että näin hienoa ruskaa kuitenkaan tänä vuonna tulee.







sunnuntai 30. elokuuta 2015

Tarkkaa ajoitusta sääennusteen avulla

Sunnuntain pelikierros oli jo aikaa sitten sovittu Lady P:n kanssa Pickalaan. Haluaisin pelata Forestin, kun sitä en ole vielä kertaakaan pelannut. Ne kaksi muuta, Seasiden ja Parkin olen pelannut kerran pari kummankin. Katseltiin lauantaina useaan otteeseen säätiedotusta - varsinkin sade- ja ukkosennusteita. Jossain vaiheessa tultiin siihen tulokseen, että varattu klo 12 lähtö Pickalassa olisi takuuvarma ukkos- ja sadekeskeytys (eli greenfee menisi hukkaan). Aloimme sitten pohtia pallorännilähtöä siellä aikaisemmin aamulla, mutta sade oli Siuntioon tulossa jo aamupäivän aikana.

Otettiin sitten Keimolan sääkartta esiin ja sinne sadetta olisi luvassa vasta yhden maissa. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin sopia aikaiset treffit Keimolaan ja lähteä Kirkkaa kiertämään. Keli olikin todella hyvä. Koska olimme lähdössämme kaksin, pelattiin Kirkka B niin nopeasti, että menimme aikaistamaan A:lle lähtöä parikymmentä minuuttia. Ja hyvä olikin että aikaistettiin. Tummat pilvet alkoivat kertyä toiseksi viimeisellä väylällä ja ukkonen jyrähdellä. Ukkoskuuro alkoi juuri, kun pääsimme kierroksen jälkeen klubitalon eteen. Täydellinen ajoitus siis.



Peli sujui suorastaan hyvin. Varsinkin B, mutta A:lle tein kesän ensimmäisen birdienkin. Väylä 3, avaus punaiselle tupsulle ja siitä raudalla loistolähestyminen suoraan greenille ja parimetrinen putti sisään. Putti varsinkin oli erittäin hyvä siihen nähden miten yleensä puttaan....

Seuraava pelillinen tavoitteeni on alkaa olla tyytyväinen omiin lyönteihini. Odotan itseltäni liikoja ja mussutan lyönneistä, jotka oikeasti ovat ihan hyviä, mutta kun omasta mielestäni ne eivät menneet oikeaan suuntaan tai tarpeeksi pitkälle. Jos ne aina menisivät oikeaan suuntaan tai tarpeeksi pitkälle, olisin singelipelaaja, eikö niin? Eikä se todellakaan ole tavoitteeni.




lauantai 29. elokuuta 2015

Kuutamogolfia

Tällä viikolla tuli pelattua pari iltakierrosta niin että sai pitää kiirettä jotta ehti valoisan aikaan pois kentältä. Molemmat kierrokset olivat Saraksella ja Lady O pelikaverina. Ensimmäisellä kerralla oli myös mukava pariskunta, jotka kertoivat pelaavansa Kultakortilla ja olevansa siis muualta.

Edessämme meni 4 hengen porukoita joten kierros tuntui etenevän hitaasti. Ilokseni huomasin, että Sarakselle on ilmaantunut "väliaikakelloja", joiden mukaan olimme kyllä melkein tavoiteaikataulussa. Mutta siitä huolimatta nostin pallon taskuun viimeisellä väylällä, kun en enää kerta kaikkiaan uskaltanut lyödä, kun en yhtään nähnyt minne pallo lähti. Mutta hyvä, että 17 väylää ehti pelata.

Eilen sitten lähdettiin sillä ajatuksella, että pelataan vain 12 väylää. Mutta koska kenttä oli tyhjä, edettiin todella nopeasti ja ehdittiin pelata 14 väylää ja oltaisiin ehkä nähty vielä muutaman väylän ajan, mutta päätettiin oikaista siitä 18. väylälle ja pois. Komea oli auringonlasku. Samalla ihailtiin täysikuuta, joka on nyt vielä erikoinen ns. blue moon. Eli tässä kuussa on täysikuu kaksi kertaa. (Joka kuitenkin on ilmeisesti väärä tulkinta tuosta termistä. Mutta mitäpä siitä.)



Peli ei oikein sujunut, tenniskyynärpää vaivaa aika ajoin vieläkin. Se paheni viikolla, kun jouduin nostelemaan ja kantamaan tavaroita töissä. Työnteko haittaa harrastuksia! Mutta taitaa olla nyt viimeisiä hienoja kesäpäiviä menossa, joten niistä pitää ottaa kaikki irti.

maanantai 24. elokuuta 2015

Kisamenestystä

Olin yrityksen golftilaisuudessa pelaamassa. Pelikenttänä oli minulle entuudestaan täysin tuntematon Tuusula Golf. Kisassa oli best ball -joukkuekisa ja henkilökohtaiset pistebogey- sekä scratch-kisat.



Joukkueessani oli kaksi miestä, joita en ollut ennen tavannut. Toisella tasoitus oli alle 10 ja toisella vähän päälle 20. Eli aika lähellä omaani, vähän parempi vaan. Lähtö tapahtui yhteislähtönä, minä lähdin kahdeksannelta tiipaikalta. Vähän jännitin löydänkö oikealle tiipaikalle ollenkaan, mutta onneksi sain neuvoja matkalla sinne. Pelikaverini tapasin vasta tiiboxissa. Olisi kyllä ollut fiksumpaa joukkueitten etsiä toisensa jo klubitalolla.

Sinkkupelaaja oli tasoituksensa veroinen. Hän takoi melkoista par-sarjaa. Toinen pelikaveri pelasi kovin ailahtelevaisesti. Hän mm. löi avauksen joka voitti pisin draivi-kisan mutta saattoi seuraavassa hetkessä lyödä väärää palloa, joka meni suoraan bunkkeriin, yrittää sieltä pois 3 kertaa ja lopulta paiskoa mailaansa. Onneksi hän rauhoittui nopeasti...

Lähimmäs lippua -kisa oli väylällä 15, joka oli minusta melko haastava. Oma osallistumiseni kisaan päätyi lammikkoon.

Itse en seurannut ollenkaan miten minulla meni pistemielessä. Tein muutaman parin, mutta yhtä monta väylää tiesin jäävän yhteen pisteeseen tai kokonaan pisteittä. Olikin yllätys, kun näin tuloslistasta että sain 32 bogey-pistettä! Ei sillä palkinnoille ollut asiaa - ainoastaan naisten sarjassa sillä olisi pärjännyt (itse asiassa voittanut), mutta sitä ei varsinaisesti ollut, kun meitä naisia oli liian vähän. Lyöntitulokseni oli 102. Tuusula on slopattu aika vaikeaksi, joten hyvin menneistä väylistä pystyi keräämään pisteitä.

Joukkueeni voitti best ball kisan, jossa huomioitiin kaksi parasta tulosta kultakin väylältä. Pelikaverini olivat jo ennakoineet vähintään sijoitusta, kun molemmat olivat tehneet niin hyvää tulosta koko ajan. Voitto oli siis täysin ansaittu - varmasti osittain myös minun ansiotani. Singelipelikaverini voitti pistebogeykisan ja toinen oli neljäs. Molempien tasoitus laski.

Keli oli mitä hienoin, helteinen suorastaan. Aamiainen, eväät ja ruokailu kierroksen jälkeen toimivat hyvin. Caddiet hoitivat homman hienosti ja tulokset tulivat juuri sopivan nopeasti. Kiitokset Tuusulan Golfklubille onnistuneesta kisakokemuksesta.

Kuva: Tuusulan  golfklubi/golfpiste.com

tiistai 18. elokuuta 2015

Mikä tekee hyvän golf-kierroksen?

Töitten jälkeen iltakierroksella Kirkalla. Olipa mukava kierros, kertakaikkiaan. Seurana Lady O ja A:lla kaksi miestä sekä B:llä enää toinen heistä.

Laitoin uuden GolfBalancen alesta ostamani mustan Daily Sportsin hameen päälle, testatakseni miltä se tuntuu neljän tunnin kierroksella, lämpimässä säässä. Toimi hyvin. Paras vaate on sellainen, jota ei edes huomaa päällään. Ei kinnaa, ei purista, ei joudu kiskomaan ylös tai alas, joustaa ja on sopivan viileä tai lämmin, tarpeen mukaan. Tuossa hameessa on sopivasti taskujakin, sekä alusshortsit. Taskut ovat tärkeät. Minulla on vanha golfhame, jossa on vain yksi takatasku. Ei sellaisesta ole mitään iloa golfissa.

Mietin kierroksen jälkeen, mikä tekeekään hyvän kierroksen.

Ei välttämättä se, että pelillisesti onnistuu. Nytkin tein "vain" 25 bogeypistettä. Mutta pystyin lähes koko ajan ylläpitämään hakemaani rentoutta lyönneissä. Vaikkei ne aina niin pitkälle lentäneetkään, niin suht suoraan kuitenkin, ja kauniisti. Välillä pitkäänkin.

Seura oli mitä parasta. Ryhmässä oli iloinen ja rento fiilis. Kukaan ei kiroillut eikä paiskonut mailojaan, ellei sitten leikillään.

Sää oli upea, +22 ja aurinkoista, täysin tyyntä. Aurinko laski kierroksen aikana ja alkoi tulla viileä, mutta vaatetta oli sopivasti, ja varalla vielä lisää.

Kierros oli sujuva. Edessä menevä ryhmä oli ripeä ja takaa tulijat pysyivät sopivasti takana.

Eväät ja juomat riittivät koko kierroksen ajaksi ja fyysinen vireys ja kunto riittivät.

Siinäpä niitä onnistuneen kierroksen elementtejä.

Juuri kun tulimme viimeiselle väylälle, käynnistyivät sadettimet. Pääsimme kuivina ohi, mutta kengät vähän kastuivat, Mutta niin ne nyt kasteesta kostuvat muutenkin. Lammet höyrysivät kauniisti.




sunnuntai 16. elokuuta 2015

Golfarin uudet vaatteet

Olen menossa yritystilaisuuteen pelaamaan enkä kertakaikkiaan löydä kaapistani mitään vaatetta millä sinne kehtaisi lähteä. Niinpä tein pikavisiitin GolfBalancen alennusmyyntiin ja lähdin sieltä caprien ja hameen kanssa pois. Nyt on siis jopa varaa valita, laittaako hameen vai housut.

Caprit (tummansiniset Röhnischit) kävin jo testaamassa samana päivänä ja ihan hyvin ne pelasivat. Ehkä laitan hameen testiin nyt tulevalla viikolla ja päätän sitten vasta kisapäivänä mitä laitan päälle.

Tällainen hame siis:

 Ja caprit, tosin tummansiniset.

Pelillisesti on ollut vaihtelevaa. Taas. Kirkalla yhtäkkiä taas löysin sen kadonneen rentouden ja pallo alkoi lentää. Pystyin vain ihailemaan oman palloni menoa. Lady O sanoi että hän oli joskus "vain yrittänyt tuntea swingissä mailan nupin" ja antanut sen tippua swingissä omia aikojaan. Juuri sellainen fiilis minullekin tuli, kun lyönti onnistui. Pidin vain höllästi gripistä kiinni ja annoin mailan hoitaa hommat. Heti kun kokeilin puristaa vähän enemmän, lyönti muuttui huonommaksi. Miksi siis puristaa? Ei kannata. Kun vaan muistaisi ja osaisi olla puristamatta ja yrittämättä.


tiistai 11. elokuuta 2015

Käpychippejä

Tuli vietettyä lähes golfiton viikonloppu. Bägi tosin aina kulkee auton perässä, joten pääsin treenaamaan chippejä mökillä. Ensin chippailin muutamat kävyt metsään poluilta.


Kuvan kävyt eivät liity tapaukseen, mutta ne ovat kotoisin Sarakselta, josta poimin ne koristeeksi pari vuotta sitten.

Sitten tehtiin sulkapallokentälle letkusta noin metrin halkaisijaltaan oleva maalialue, johon piti osua pallolla. Käytettiin harjoitusgolfpalloja, joita en ole ennen kokeillutkaan. Sellaisia pehmeitä, kevyitä, jotka eivät lennä mihinkään, joten niitä voi lyödä melkeinpä normaalisti swingaten. Näitä voisi ostaa itsellekin.


Lyötiin sitten myös oikeilla palloilla. Meinasin saada ahaa-elämyksen chip-gripistä - otin alempaa kiinni ja tuntui, että lyönti saattaisi onnistua siten paremmin.

Kokeilin sitten tänään tuota alempaa kiinniottamista kentällä, eikä se ainakaan vielä ollut hallussa, josko sitten olikaan toimiva ote. Kävin kiertämässä Kirkka B:n, seuranani kolme tuntematonta miespelaajaa. Hellesää oli vetänyt golfareita puoleensa niin että lähdöt olivat ihan täynnä viiden ja kuuden välillä. Ja vielä kahdeksalta pois lähtiessäni oli joku lähdössä Saraksellekin.

Tein tasaista tulosta - joka väylälle yhden lyönnin liikaa. Varsinkin puteissa useamman kerran kävi niin, että pitkä putti meni noin 30-40 cm ohi ja lyhyt putti sitten varmasti sisään. Kaipa siitä sitten voi olla tyytyväinen.

tiistai 4. elokuuta 2015

Amatööripron matkassa

Upea kesäinen ilma - vihdoin kesäkin suvaitsee saapua. Pysyisi nyt edes hetken ilonamme. Lähdin taas itsekseni kentälle, tutut ladyt ovat kaikki jossain teillä tietymättömillä. Kiersin Kirkka A:n seuranani kaksi miespelaajaa, jotka olivat isä ja poika, ja kakkosväylällä meidät kiinni ottanut amatööripro.

Mukava mies, hyvä pelaaja ja muodollisesti päteväkin - paitsi pron virkaan, jonka hän itselleen otti. Onneksi minä en joutunut oppilaaksi, kuuntelu-sellaiseksi kuitenkin. Tämä kaveri nimittäin alkoi neuvoa poikaa ihan kädestä pitäen. Ei poika näyttänyt ollenkaan panevan sitä pahakseen, ja itsekin bongailin sieltä jotain hyviä neuvoja mm. pallon  paikasta stanssissa, kun lyönti lähtee raffista.



Puhetulva vaan oli sitä luokkaa, että se alkoi pikkuhiljaa häiritä. Se ei nimittäin keskeytynyt edes silloin kuin joku - esimerkiksi minä - oli avaamassa. Kiihtyi vaan loppua kohden niin, että olin iloinen, että pelasin vain 9 reikää. En kuitenkaan halunnut huomauttaa asiasta - kun fiilis ryhmässä muuten oli hyvä.

Yllättäin oma peli sujui ihan hyvin, vaikka taas muulta tuntui. Pelasin bufferiin. Tosin yhden väylän tulos oli vähän kyseenalainen, sillä harjoitusswing osuikin palloon, joka lensi lähimaastoon. Hain sen ja löin varsinaisen avauksen ja tein bogin.

En juuri jutellut pelikavereiden kanssa - olisiko sitä saanut suunvuoroakaan :-) - joten keskityin vain peliin. Ihan siis pelasin golfia.... Yritin hakea chippiin rentoutta ja keveyttä. Pari kertaa se onnistuikin. Ehkä se sieltä vielä jotain päivänä löytyy.

Kuva ja vitsi: Cartoonstock.com

maanantai 3. elokuuta 2015

Tuplapäivä

Lähdin testaamaan edellisellä kierroksella saamani ahaa-elämystä pakottomuudesta ja rentoudesta. Eipä se tänään toiminut. Tai sitten olin aivan kipsissä, kuin pitkästä aikaa olin aivan vieraiden kanssa kiertämässä. Peliseuranani oli kaksi mukavaa daamia, molemmat itseäni parempia pelaajia.

Toinen naisista teki parin lähes joka väylälle ja toinen bogin. Minä sitten hoidin tuplaosaston. Eihän tuplissa mitään vikaa ole mutta peli tuntui jotenkin vaivalloiselta. Rentous oli kaukana. Lopussa vähän parani ja ehkä toinen puolikas olisi ollut sujuvampi, mutta aikaa oli vain ysiin tällä kertaa.



Kuulin siinä kävellessäni klubijuorutkin.... Itse en ole mukana seuran toiminnassa joten en niistä mitään tiennyt. Enkä oikeastaan välittäisi tietääkään. Ja kantarellipaikatkin tuli bongattua.

Onkohan tänä kesänä jotenkin tavallista enemmän muurahaispesiä? Aiemmin en ainakaan kiinnittänyt niihin huomiota, nyt olen nähnyt kentällä monta isoa pesää.



(Ylin kuva; zazzle.com. Tuolla kuvalla näyttää olevan kaikenlaista kamaa tarjolla, mukeja, lippiksiä jne. Kuka niitä haluaa, kysyn vaan...)

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Kaikenlainen yrittäminen kostautuu aina

Taas kerran tulin todistaneeksi väitteeni, että kaikenlainen liiallinen yrittäminen on pahasta (golfissa ainakin). Kierrettiin Lady O:n kanssa Sarasta ja tuntui, ettei mikään suju. Lyönnit jäivät lyhyiksi ja menivät minne sattuu. Tein kuten aina teen: Yritän entistä kovemmin ja pidemmälle ja etenen puolet siitä mitä voisin edetä. Yritän vaikeista paikoista joutuakseni vielä vaikeampiin paikkoihin. Yritän sankarilyöntejä puitten lomasta, useimmiten osuakseni kyseisiin puihin.



Kun tajusin, mitä olin tekemässä, yritin rentouttaa itseäni ja lakata yrittämästä liikaa. Pikkuhiljaa tilanne alkoi parantua. Kun lopulta lakkasin myös puristamasta mailaa, lähti pallokin lentoon. No, tulosta ei siltikään tullut, mutta kauniita lentokaaria on niin paljon mukavampi katsoa kuin maata pitkin meneviä madontappolyöntejä.

Mailan puristaminen alkoi jokunen vuosi sitten ihan tietoisesti, kun silloinen pro sanoi, että otteeni ja varsinkin ranteeni ovat liian lepsuja. Aloin sitten puristaa mailaa ja lyönti paranikin. Olisiko puristus lisääntynyt liikaa tässä vuosien varrella? Eilen lopulta yritin vain pitää mailasta sen verran kiinni, ettei se lennä pallon perään (no, vähän liioitellen). Lavan kosketus palloon oli aivan erilainen kuin väkisin pakottamalla tehty. Kuului usein se ihana kilahdus, jonka mailan suunnittelija on ajatellut siitä kuuluvan, kun osuma on hyvä. Erityisesti Big Bertha puu-3-mailassani on erityisen kaunis ääni, josta heti tietää sen kuullessaan, että nyt tuli hyvä lyönti. No, rautamailoilla ei vielä kevyttä pakotonta rentoutta löytynyt.

Buddha-Palminen kirjoittaa: "(Golf) on naisellinen, esteettinen taitolaji. Taitavan svingin salaisuus ei ole ruhjova repiminen, vaan rento rauhallisuus. Golf on pakottoman yrittämättömyyden taidetta.... Kun golfaajan peli alkaa murentua, tavallinen reaktio on lisää puristusta, lisää voimaa ja lisää yritystä.... Siis: vähemmän yritystä, ei niin pitkälle, ei niin väkisin."

Taidanpa muuttaa blogin esittelyssä olevan mottoni myös muotoon "Kaikenlainen yrittäminen kostautuu aina". Jospa sitten muistaisin sen kentälläkin. 

lauantai 1. elokuuta 2015

Garderoobi-caddie

Pari puolikasta ja yksi kokonainen iltakierros tällä viikolla. Ensin meni hyvin ja sitten tosi hyvin ja sitten ei sujunutkaan ollenkaan. Tällaista tämä golf on. Luulisi siihen jo tottuneensa, mutta aina se hämmästyttää ja kummastuttaa pientä golfaajaa.

Heinäkuu päättyi yhtä viileänä kuin oli alkanutkin. Varustauduin sateisen iltapäivän innoittamana sateenvarjolla, -takilla ja pitkillä housuilla. Sää poutaantuikin ja alkoi pukee-riisuu-golf. Pelkässä lyhythihaisessa paidassa ei ihan tarjennut, sadetakissa tuli kuuma kun se ei hengitä, vaalea ohut fleece oli välillä hyvä ja välillä liian kuuma. Lyhythihainen anorakki tai liivi olisi ehkä ollut paras varustus. Mutta niitä ei ollut mukana.

Siitäpä tietysti tuli loistoidea: garderoobi-caddie, eli caddie joka ajelisi perässäni golfkärryllä mukanaan shortseja, lyhyt- ja pitkähihaisia paitoja, liivejä, takkeja, lakkeja, sadekelin hanskoja, vaihtokenkiä ja sukkia. Kärryssä olisi tietysti pukukoppi, jossa vaihdella vaatteita. No just joo.... :-)

Joutsenetkin nähtiin taas viikolla Kirkan 7-väylän greenin vieressä.




sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Mites tätä golfia taas pelattiinkaan?

Parin viikon golf-tauko ja peli on aika totaalisesti hukassa. Tuntui ettei ainoastaan lyönti kadonnut, mutta myös fyysinen kunto. Vaikka golf-tauon aikana olin treenannut muuten. Outo juttu. Alan jo miettiä mitä troppia voisi ottaa. Magneesiumia, B-vitamiinia...? Täytyypä perehtyä asiaan.

Yleensä niin tasaisen varmat avauksenikin olivat ihan sekaisin. Löin monta kertaa kainaloon ja otin jopa muutamat Mulliganit, mitä yleensä en tee. Hybridit ja väyläpuu temppuilivat nekin ja ainoa maila, jolla väylällä tuntui sujuvan, oli rauta-5. Sama se sinällänsä, millä lyö kunhan pääsee eteenpäin. Taaksepäin en sentään mennyt.



Pelattiin Ladyjen F ja O kanssa Kirkkaa perjantaina ja Saras lauantaina. Lauantai-iltana kenttä on lähestulkoon tyhjä, joten peli etenee mukavasti, kun edessä tai takana ei ole ketään. Vaikka on vielä heinäkuu, ja lämpöäkin oli parikymmentä, oli jo jotenkin syksyä ilmassa. Lehdetkin alkavat puissa jo kellastua. Ei kuivuudesta tai kuumuudesta ainakaan.

Teimme harvinaisen kolmois-par'in yhdellä par-3-väylällä ja tarjosin suklaapatukat sen kunniaksi. Mietinkin, että birdie-pullon lisäksi voisi olla muitakin motivaattoreita, kuten par-suklaa, bogey-porkkana jne. Sen mukaan, mikä itseä motivoisi tsemppaamaan. Birdejä ei auta liikaa tehdä, jos palkintona on viinapaukku birkkupullosta, pikkusievässä pallo ei lennä. Kertovat kaverit, itse en ole birkkuja niin paljoa tehnyt. Tänä kesänäkään en muistaakseni yhtäkään.











lauantai 11. heinäkuuta 2015

Tuotetestissä sateenvarjonpidin

Parin päivän golf-tauon jälkeen lähdettiin Lady O:n kanssa Kirkalle. Sääennusteet näyttivät sadetta koko kierroksen ajaksi ja kentälle ajaessani satoi kilometrin välein. Mutta onneksi ei uskottu ennusteisiin, koska koko aikana ei satanut pisaraakaan ja sää oli mitä parhain.

Oltiin molemmat kuitenkin varauduttu sateeseen. Lady O laittoi sadehousut, molemmilla oli bäginsuojus ja sadetakit. Olin joku aika sitten ostanut Golfpointista Konalasta viidellätoista eurolla sateenvarjonpidikkeen, jonka saa ruuvattua mihin tahansa kärryyn kiinni. Otin sen nyt testiin kun kerran piti sataa.





Periaatteessa ihan toimiva systeemi kyllä, mutta ainakaan oma myrskyvarjoni ei ilman kiinnipitämistä pysyisi pidikkeessä edes tyynellä säällä. Tuossa ehkä toimisi joku toisentyyppinen, kevyempi varjo. Mutta olisko siitä sitten vastaavaa hyötyä.




perjantai 10. heinäkuuta 2015

Raumalaissi golfjaarituksi

Kesän perinteinen golf-kierros Rauma Golfissa pilvisenä mutta poutaisena heinäkuun alun päivänä. Pelasin kahden seniorigolfarin, isäni ja hänen ystävänsä, kanssa, jotka liikkuivat autolla, itse kävelin. Golfia ei mitenkään erityisesti rauman giälel pelat, ihan simmotti samanlaitti ko muualki. Tai jotain sinnepäin, raumani on ruosteessa.

Tuloksessa ei kyllä tälläkään kertaa ollut hurraamista. Jostain syystä Rauma on aina ollut vaikea kenttä minulle. Enpä siellä kovin usein pelaakaan, ehkä kerran kesässä.

Tällä kertaa aloitettiin kympiltä, mitä en ollut ennen tehnytkään. Joka toinen päivä kuitenkin niin tehdään. Ensimmäinen ja kolmas väylä tuntuivat ihan "mikki-hiiri-väyliltä", ne kun ovat lyhyitä par3:ia. Ei se sitä tarkoita, että niillä mitään birkkua tai edes paria tekisi....

Käytin kierroksella mScorecardia. Tein sen mokan, että aloin kirjaamaan tuloksia ykköseltä enkä kympiltä. Ihmettelinkin ohjelman laskemia 800 metrin gps-etäisyyksiä ja bogeypisteitä ennen kuin tajusin mikä oli ongelma.

mScorecard tarjoaisi taas yhden uuden tavan analysoida peliään, eli FIR- ja GIR-prosentit. GIR, eli ihannelyöntimäärällä greenille -prosentti, minulla ei kovin kaksinen olisi, mutta useimmiten FIR olisi aika korkea - eli väyläosumat. Täytyypä tutkailla asiaa.

Pelikaverini ihastelivat useaan otteeseen rentoa swingiäni. Eivät olleet ensimmäisiä, jotka ovat sanoneet sitä kevyeksi ja vaivattoman näköiseksi. Kunpa muutkin lyönnit olisivat samanlaisia. Erityisesti taas chippieni ja puttieni heikkous tuli esiin - jopa siinä määrin, että päätin hakeutua pron oppiin. Kunhan tästä kerkiän.



sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Ärräpäitä kirkonmenojen aikaan

Saras ja sunnuntaiaamu. Ehkä jotkut jopa istuivatkin kirkonpenkissä, kun me jo päästelimme ärräpäitä parilla ensimmäisellä väylällä. Ei ihan lähtenyt pallo mailanlavasta toivotulla tavalla. Auttaisiko jos joskus kävisi rangella ennen kierrosta? Sunnuntaiaamuna se on kyllä ihan liikaa vaadittu. Mailansuojukseni näyttää siltä, kuin se pyytäisi korkeampia voimia puuttumaan peliin. Ei siitä ole kylläkään apua.



Lauantaina sen sijaan olisin mielelläni lähtenyt aikaisemmin ehtiäkseni rangelle. Tai myöhemmin kuten alunperin oli ajatus. Tai unohtanut vaikka banaanini kotiin ja palannut hakemaan sitä. Jotta en olisi osunut samaan aikaan risteykseen sen urpon kanssa, joka törmäsi upouuden autoni perään. Ei siinä juuri golfin pelaamisesta mitään tullut, kun samantien piti lähteä kierrokselle, kun klubille pääsin. Höyry vaan nousi päästä. Sanoinkin etten uskalla ykkösväylällä edes lyödä, kun löisin tahallani parkkiselle kiukuspäissäni. Toki siitä sitten jotenkin rauhoituin, mutta ei siitä harmistuksesta ihan kovin nopeasti yli pääse. Ja miksi pitäisi päästäkään. Miten se sattuma joskus puuttuukin peliin.

Sattumaa ja tuuria kentällä joskus tapahtuukin. Tänään palloni teki kaksi leipää veden pinnalla ja päätyi greenin viereen eikä veteen. Tuurille voi aina antaa mahdollisuuden, mutta yritin tietoisesti olla luottamatta siihen liikaa, ja alkaa pelata järkevästi. Muutamalla väylällä mietin, että miksi yritän väkisin lyödä pitkälle sillä vaikealla mailalla (puu5 esimerkiksi), kun kuitenkaan en tule pääsemään greenille. Parempi ottaa helpompi maila ja tehdä sitten pitempi lähestymislyönti. Eli alan pohtia pelistrategiaakin välillä. Ehkä siinä minulle tavoitetta.

Helleviikonlopun kolme kierrosta eivät mitenkään loistavasti sujuneet, mutta ihan kivasti kuitenkin. Nähtiin kauris Kirkan 10. väylällä.

Kioskikärry tuli Saraksella taas vastaan ja päätettiin kannattaa sitä, jotta se jatkuu. Mutta jälleen kerran vahvistui oma näkemykseni siitä, että kioskikärryn pitäisi olla parkissa jossain, vaikka kymppiväylän tiiauspaikalla. Nyt se ajeli edes takaisin sellaisten ryhmien välillä jotka olivat jo kärrystä ostokset tehneet ja oli suoraan sanottuna vähän tielläkin.

Kirkalle pitäisi ehdottomasti hellepäivinä ainakin saada vesikanisterit. Saraksella vettä saa hyvin matkan varrellakin.

Huomasin tänään ensimmäistä kertaa, että Sarakselle voisi ilmoittautua kosketusnäytöltä itsepalveluna. Hyvä uudistus!



lauantai 4. heinäkuuta 2015

Katastrofin aineksia ja tyyppilyöntejä

Olin kesän ensimmäisellä hellekierroksella Lady O:n kanssa. +30 C  ja ihana tuuli! Sen ansiosta pelaaminen oli miellyttävää. Sama tuuli pari viikkoa sitten ei tuntunut ollenkaan kivalta.

Lähdettiin Kirkka A:lle, joka tapansa mukaan oli haastava minulle. Palloja ei kuitenkaan kadonnut vesiin kuin pari.

Mietittiin, miten jokaisella pelaajalla on ne omat bravuurilyöntinsä ja myös ongelmalyöntejä. Omat avaukseni ovat noin 90 %:sesti aina samanlaisia - suoraan keskelle väylää ja kohtuullisen mittaisia. Lady O:lla on paljon bravuurilyöntejä, kuten lipulle chippaamiset, mutta hänellä on viime aikoina ollut merkillepantavan paljon putteja, jotka menevät reikää hipoen ohi. Tai pysähtyvät kahden sentin päähän reiästä. Ollaankin alettu kutsua näitä tyyppilyöntejä etunimillämme. Jos minun puttini menee reikää hipoen ohi, teen Lady O:n. Molemmat tekisimme mielellämme Lady F:iä, eli puttaisimme kuppiin greenin ulkopuolelta. Ja minun nimisiäni avauksiakin joku voisi toivoa tekevänsä - minä itsekin välillä....


Onnistuin hävittämään P-mailani kierroksen aikana! Aivan katastrofi, se on tärkeimpiä mailojani, teen sillä lähes kaikki lähestymislyönnit, kaikki chipit ja puskasta pelastautumiset. Arvelin unohtaneeni mailan seiskan greenille, joten perille päästyämme lähdin käymään siellä. Muistin kyllä jo sinne kävellessäni, että olin tehnyt puskasta chipin väylälle kasilla, joten kävin siinä puskassa seuraavaksi katsomassa. Ei ollut siellä. Sitten menin vielä ysille kysymään takanamme tulleelta seurueelta, josko he olisivat löytäneet mailani. Mailaa ei ollut heilläkään.

Lady O sen keksi sitten, että maila olisi jotenkin jäänyt lammen rantaan etsiessäni palloani ja samalla kuvatessani näitä herttaisia pienenpieniä linnunpoikasia, jotka ilman emoaan uivat peräkanaa 8-väylän vieressä olevassa lammessa, muodostaen sen pintaan hauskan näköisen vanan.  Sieltähän se sitten löytyi, kun B:n kymppiväylältä pääsin sitä etsimään. Huh, onneksi löytyi. Sandy-mailani olen käynyt noutamassa joltain kentältä jälkikäteen. Siitä oppineena yritän aina laittaa P- tai S- mailan lipun päälle greenillä. Ehkä pitää lopettaa kentällä kuvaaminenkin. No, ei nyt sentään.

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Etuajo-oikeus oikealta tulijoilla

Pitkästä aikaa näin joutsenet poikasineen. Nyt on tuikitärkeä joutsentenlaskenta suoritettu, kaikki 7 ovat vielä hengissä. Ja isoja jo! Tässä ne tepastelevat Kirkan 8. väylän poikki. Mikäs siinä odotellessa, että katras suvaitsee siirtyä lammikkoon.



Pelit sujuivat viikonloppuna nousujohteisesti: 17 - 23 -  25 bogeypistettä. Palloja hävisi yhteensä 10! Tenniskyynärpääni ei ole parantunut, päinvastoin, se tuntuu pahenevan taas. Nyt onkin hyvä pitää muutamia lepopäiviä. Juuri kun kesähelteetkin olisivat alkamassa.

Eilen olin tulossa Keimolaan, en kotoa, vaan vastakkaiselta suunnalta moottoritietä pitkin. Kävin huoltamolla syömässä ja kun istuin takaisin autoon jatkaakseni matkaa huomasin, että caprit olivat revenneet takapuolesta. Päätin, etten lähde pikkarit vilkkuen kentälle kiertämään, vaan käyn pikapikaa kotona vaihtamassa toiset housut. Kiire meinasi olla, mutta parempi niin kuin turvautua pro-shopin hyvin rajallisiin ja melko kalliisiin valikoimiin. Ehkä olisi voinut kuitenkin kokeilla sitä pikkarit vilkkuen -kierrosta....


sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Ailahtelevaa odottelua

Juuri kun saavuttiin klubille jonottamaan Kirkalle, kolme pelaajaa peruikin lähtönsä täyteen varatulta Sarakselta. Päästiin samantien matkaan Lady M:n ja Lady O:n kanssa.

Tuli kyllä harvinaisen ailahtelevainen kierros. Tein neljä par-tulosta, mutta saman verran viiva-väyliä ja lisäksi vielä jokunen pisteetön 8 tai 9 lyönnin väylä. Lopputulos 23 bogeypistettä. Paremmin siis kuin edellinen kierros, mutta aika kaukana tavoitteesta. Mikä se sitten onkaan.

Palloja katosi lampiin ja pusikoihin useita. Tämä väylän 16 lupiinipuska vei yhden pallon. Eniten jäi harmittamaan väylä 12, jonne jäi 2 palloa ihan suotta.



Kakkoslyönti lähti doglegin kulmauksesta liian uhkarohkeasta lyönnistä kahden puun kautta alas pusikkoon, josta arvelin sen löytäväni. Mutta löin silti upouuden varapallon ja lyönti epäonnistui aika lailla. Näin vain pallon lähtevän vasemmalle, oletettavasti aika lyhyellä lennolla. Lähdin sitten etsimään ykköspalloa (tyhmästi ilman mailaa) ja löysinkin sen. Kun menin hakemaan mailaa, tulikin seuraavan ryhmän harhautunut avaus jo ihan viereen samaan pöpelikköön. Tuli kiire palata lyömään - enkä enää löytänyt palloa, enkä uskaltanut jäädä etsimään sitä, kun jo toinenkin takana tulevan ryhmän pallo tuli lähelle. Oli pakko lähteä karkuun, ilman sitä varapalloakin, koska sekin oli kadonnut näkyvistä enkä uskaltanut jäädä etsimään.

Tästä kokemuksesta voi kyllä muistaa jatkossa sen, että tuolla väylällä pitää jättää bägi näkyviin, jos menee etsimään palloa doglegin oikealla puolella olevasta pöpeliköstä. Ja toisaalta pitää pistää merkille mihin ne huonot ja lyhyetkin lyönnit menevät. Olen ennenkin huomannut, että kun lyönti epäonnistuu, harmistun siitä, enkä kunnolla katso, minne pallo menee.

Loppukierros olikin taas henkistä taistelua väsymyksen ja huonon pelin kanssa. Jouduttiin paljon odottelemaan. Odottelu vie rytmin pelistä ja uuvuttaa. Seurasimme jossain vaiheessa edellämme ollutta pelaajaa, jolla oli tapana jähmettyä avauksessa pallollensa pitkäksi aikaa, sekä harjoitus-svingissä että varsinaisessa avauslyönnissä. Eli aivan liian hidasta pelaamista meidän mielestämme. Ei se miettimällä parane...

Anna-lehden golf-extrassa oli hyviä Timo Rauhalan vinkkejä mm. pitkien rutiinien välttämisestä. ".. pitkistä rutiineista on pelin kannalta vain haittaa. Lyönti rutiineineen kestää noin 20-24 sekuntia. Pallon luona seisomisen maksimiaika on noin 6 sekuntia. Sen jälkeen keskittyminen livahtaa jo analysoinnin puolelle ja vaikeudet alkavat. Ripeys on valttia." Allekirjoitan täysin!


lauantai 27. kesäkuuta 2015

Pallorännikysely

Ihan kuin kesä olisi tullut eilen illalla. Matkasin töistä kotiin bussissa, jossa oli todella kuuma ja kääntyessäni kiireessä kotona vaihtamassa golfvaatteet päädyin liiankin kesäiseen varustukseen: hame ja pikeepaita. Kentällä sitten nopeasti huomasin, että auton mittarissa moottoritietä kaasutellessani näkynyt 18C tuntui oikeasti paljon viileämmältä.

Oma peli ei kertakaikkiaan sujunut ollenkaan. Sain vaivaiset 17 bogeypistettä haalittua kasaan. Palloja meni hukkaan 4 kpl. Mikä lie ollut syynä. Kiire ja stressi ehtiä kentälle?



Niinpä en odotakaan ihan positiivisin mielin suunnitteilla olevia muutoksia Kirkan pallorännikäytäntöön. Sain siitä kyselyn ja varmuuden vuoksi kuutena kappaleena. Pikku järjestelmävika kyselytyökalussa. Kysely tullee vielä uudelleen, mutta halusin nähdä mitä ovat miettimässä, joten kävin katsomassa kysymykset.

Palloränni on minulle ollut pääasiassa positiivinen asia juuri siksi, että se vähentää golfiin liittyvää stressiä, varsinkin viikolla iltakierroksille lähdössä. Koskaan kun ei voi tietää meneekö matkaan tunti vai puolitoista, kun lähden Helsingin keskustasta kodin kautta kohti Keimolaa. Siksi on ollut kiva tietää, että voi varata ajan paikanpäällä, eli lähteä sitten, kun ehtii. Ja viikonloppuina, jos Saras on täyteen buukattu silloin kun haluaa päästä pelaamaan, voi vaan mennä kentälle jonottamaan Kirkalle. Käydä vaikka treenaamassa rangella tai lähipelialueella (lue: kahvilla klubilla).

Välillä toki on ärsyttänyt se pakkotauko A:n ja B:n välissä, kun A:n useimmiten kiertää nopeammin kuin kahdessa tunnissa. Joskus ollut sen takia aikaa 50 min ysin ja kympin välissä, mutta useimmiten jälkimmäistä lähtöä on voinut aikaistaa. Siksi myös kierrän mieluiten järjestyksessä B ja A, koska B:hen menee yleensä se 2 tuntia. Ja A:lta pääsee seiskan jälkeen pois jos tulee pimeä, sade tai väsy.

Ja onhan se ollut kiva kiertää välillä eri järjestyksessä kuin aina vaan 1-18. Yksi ehdotus kyselyn vaihtoehdoista puuttui, eli se, että jos varataan koko kierros samalla, joka toinen päivä kierretään B ensin ja joka toinen A. Tätä esim Rauma Golf harrastaa. Nyt valitsin suosikikseni yhdistelmävaihtoehdon, eli jotkut lähdöt olisivat varattavissa netistä etukäteen ja loput klubilta. Siinä järjestyksessä kuin haluaa. Ehkä paras kompromissi.

Eilen seurassamme ollut mies avasi kerran niin huonosti, että pääsi vain noin 2 metriä punaisten eteen. Sanoinkin että harmi, ei saatu kaljoja. Sitten Lady O avasi samanlailla, päästen hädin tuskin junnu-tiin eteen. Ehdotinkin, että siitä pitäisi sitten joutua juomaan ja tarjoamaan muumilimsaa klubilla, jos niitä ei ohita. Ystäväni Lady P, joka oli taas vierailemassa Keimolassa, pelasi sen sijaan bufferiin ja häikäisi meidät pitkillä avauksillaan.

Jään odottelemaan mielenkiinnolla, mitä Kirkalle tapahtuu.


keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kentän vaarallisin eläin

Melkein olisin voinut nähdä pallon merkinkin, niin läheltä suhahti naapuriväylältä tullut pallo kasvojeni ohi, kun olin tiiaamassa Kirkan kolmosväylällä. Mies, jonka pitkä avaus oli harhautunut pahasti, sanoi kyllä huutaneensa forea. Minä en kuullut mitään, eivätkä pelikaverinikaan. Ehkä juuri sillä hetkellä meni lentokone matalalla Keimolan yli. Mies kertoi itse joskus saaneensa pallon rintaansa. Niinpä.

Onni onnettomuudessa siis, ettei pallo osunut kasvoihini. Se oli noin kymmenestä sentistä kiinni.

Onhan noita harhautuneita  palloja, slaissanneita tai hooklyöntejä ennenkin tullut lähelle. Joskus on kuulunut fore, mutta usein ei lyöjä ole edes huutanut.

Mutta miksi noita palloja harhautuu jatkuvasti väärälle väylälle? Eikö golfissa ole pääasiassa tarkoitus lyödä suoraan ja väylälle? Jos ei lyö suoraan (tai dogleg-kulman oikaisten) ja väylälle, niin eikö silloin ole omassa osaamisessa paha puute, joka pitäisi korjata? Korjaaminen tapahtuu pron avustuksella ja rangella harjoittelemalla. Ei lyömällä entistä kovempaa. Ei ole pakko näyttää olevansa kova pelaaja iskemällä mahdollisimman pitkälle, jos sillä vaarantaa muita.


Ei ole kovin harvinaista nähdä edellään kentällä porukka, jonka yhden tai useamman pelaajan avaukset ovat lähes poikkeuksetta naapuriväylän tai metsähallituksen puolella, joka väylällä. Ja varapallo myös. Niitä sitten etsitään ja etsitään. Enkä edes sano kumpaa sukupuolta nämä sankarit ovat, joita tarkoitan. Kyllä he itsekin tietävät.

Kentän suunnittelussa tietysti voisi huomioida vaaranpaikkoja enemmän. Auttaisivatko out-paalut väylien välillä eikä vain metsän reunassa - suojelemassa naapuriväylän pelaajia? Kuka nyt outtiin haluaa lyödä...

Eli menkää prolle, tai yrittäkää edes hallita lyöntejänne. Älkää vaarantako toisten henkeä ja terveyttä ainakaan vain näyttämisen halusta. Eipä golfissa juuri muita vaaranpaikkoja ole kuin harhautuneet pallot, jollei itse mene liian lähelle toisen swingiä. Tai tee tuttavuutta kyykäärmeiden tai borreliosia tai puutiaisaivokuumetta levittävien punkkien kanssa.

Kentän vaarallisin eläin ei ole punkki tai kyy, vaan ihan homo sapiens golfiensis.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Juhannusgolfia Uudessakaupungissa

Perinteinen Juhannusgolf Uudessakaupungissa meni ihan mukavasti. Sateisin juhannusaaton  ja -päivän jälkeen oli sunnuntaina vaihteeksi pilvipoutaa ja riittävän lämmintä. Hommasin lipun golfpiste.comin pörssistä 35 €:lla. Näppärästi hoitui asia tekstareilla, kun lippukin oli valmiiksi klubilla.

Kierrettiin autolla, kun pelikaverilla, eli isälläni, oli lonkkavaivoja. Aluksi tuntui ettei lyönnit lähde ollenkaan kunnolla, kummallakaan, mutta sitten peli parani. Edessämme oli porukoita ja välillä jouduttiin odottelemaan. Takaa tuli yksinäinen miespelaaja, ja hän se vasta odottikin. Mutta selvästikään hän ei halunnut liittyä meidän seuraamme. Ehkä se olisi ollut hankalaakin, kun pääsimme autolla kuitenkin etenemään nopeasti väylää pitkin. Emme siis pyörineet pusikoissa palloja hakemassa.

Otin uudestaan käyttöön Lumiassani mScorecardin. Siitä oli tullut uusi versio ja se tuntuikin toimivan paljon paremmin kuin vanha. Luovuin sen käytöstä aiemmin, koska en ehtinyt avata puhelinta ja softaa väylien välissä, kun softa aukesi niin hitaasti. Nyt uudessa versiossa homma toimii. Ja saa (valitettavasti) koko ajan tietoa siitä, miten menee, kun ohjelma laskee bogipisteet ja lyönnit samantien.

Taukopaikalla oli Uudenkaupungin Pakkahuoneen ihania isoja munkkeja. Ja tämä näppärä kellosysteemi, jonka meitä edeltävässä ryhmässä ollut pelaaja kertoi paikalle virittäneensä. Alempi kello kertoo mikä pitäisi olla lähtöaikasi ykköstiiltä saapuessasi taukopaikalle, jotta olisit ajoissa. Me siis lähdimme matkaan 10:30 joten olimme etuajassa peräti, vaikka oltiinkin odoteltu. Voisi tuollainen viritys olla vaikka Saraksen kymppitiillä, ei maksaisi paljoa.



Uudenkaupungin kentällä vitsauksena olivat hanhet, joiden jätöksiä oli vähän väliä väylällä. Onneksi ei sentään greenillä.


Kauniita maisemia Uudenkaupungin kentällä!





tiistai 16. kesäkuuta 2015

Autoton golfari on onneton golfari

Olisihan se hieman hankalaa pelata golfia ilman mailoja ja palloa. Mutta lisäksi on monta muutakin tarpeellista asiaa, jota lajin harrastamiseen tarvitaan. Kuten auto.

Onnistuisihan se golf (kuten varmaan monelta junnulta onnistuukin) ilman autoakin. Mutta monet kentät sijaitsevat sen verran julkisten reiteiltä sivussa jopa pääkaupunkiseudulla, että auto on aika välttämätön. Olen toki nähnyt mopoilijoita bägi poikittain tarakalla. Keimolaankin pääsee bussilla. Pikkubussi nro 2 ajaa sinne. Pääsisin kotoani (n 17 km:n päästä) kolmella bussilla tai muulla liikennevälineellä noin tunnissa kentälle ja toinen tunti tietysti takaisin. Ehkä jopa tunnin välein.

Sattuneesta syystä tulin tätä asiaa tutkineeksi, kun autoni otti ja oli jättää minut tienposkeen. Nyt on sitten uusi auto hakusessa. Kävin tänään autoliikkeessä, jossa oli ymmärretty autonostossa tärkein myyntipuhe, eli golfbägi esittelyautojen vierellä. Siinä sitten soviteltiin myyjän kanssa bägiä peräkonttiin.

Löysin tämän blogin, jossa on testattu autoja ja niiden bäginkuljetusominaisuuksia:
https://arttutestaa.wordpress.com/2014/07/31/kahdeksas-auto-vw-passat-variant/
Kuva malliksi sieltä. En kyllä osta Passatia. Vaikka bägi sinne mahtuisikin. Joku pienempi ja halvempi auto on haussa. Tulee edullisemmaksi vuokrata bägikaappi klubilta kuin mitoittaa auto bägin mukaan.

Autoton golfari on onneton golfari. Golfari joka ei pääse golfaamaan....


sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Onhan golf kivaa, onhan...?

Tänä aamuna kyseenalaistin vakavasti sekä oman täysjärkisyyteni että innostukseni golfiin, kun ajelin Keimolaan vesisateessa. Sadetutka oli luvannut vieläpä jatkuvaa sadetta koko pelin ajaksi.

Ladyt O ja F olivat kuitenkin innoissaan (siltä se ainakin vaikutti) lähdössä Sarakselle, joten lähdin matkaan mukaan. Päätin jättää pitkät mailat pois bägistä, koska niiden kanssa bägin sadehuppu ei kerta kaikkiaan toimi. Ja muutenkin oli ollut ajatuksena treenata rautoja, koska olen käyttänyt niitä todella vähän kevään kierroksilla. Yleensä vain pitcheriä ja sandyä. Nyt ne toimivatkin yllättävän hyvin, varsinkin rauta-5, jolla korvasin väylällä puu5:sen ja hybridi3:n.

Hybridillä avasin sentään. Parhaimmillaan pääsin sillä melkein driverin mittoihin, mutta huonoimmillaan jäin noin 50 metriä. Esimerkiksi väylällä 17 joka on perinteinen "pisin draivi" -väylämme. Edellispäivän kierroksella pääsin 100 metrin merkille, nyt 150 metrin tupsun viereen. Niinpä hävisin tuon kisan. Lähimmäs lippua - kisamme jäi ratkaisematta, koska kukaan ei päässyt greenille. Palkinnot eivät olisi kummoisia - maine ja kunnia, jotka katoavat seuraavan kierroksen alkuun mennessä. Pitänee nostaa panoksia!

Bogeypisteitä kertyi kyllä vaatimattomammin kuin edellisellä kierroksella, vain 22. Mutta ei se nyt ihan katastrofaaliselta tuntunut. Sääkin parani noin kuudennelta väylältä alkaen - kesä kuivasi minkä oli kastellut.

Eli on golf kivaa, on. Varsinkin, kun voi aina ihailla kaunista luontoa samalla.



lauantai 13. kesäkuuta 2015

Bunkkeri-inspehtööri ja vesiestetarkastaja

Tänään oli kesä. Kentällä ensimmäistä kertaa hameessa ja t-paidassa ja oli silti välillä kuuma. En valita! Huomiseksi on taas luvattu 13 astetta ja vesisadetta.

Oltiin Lady O:n kanssa suunniteltu Kirkan kiertämistä, mutta Saraksellekin vapautui paikkoja, niin lähdettiin sinne. Jännä miten eri lailla itse ajatuksissaan suhtautuu Saraksen kiertämiseen Kirkkaan verrattuna. Molemmat ovat kivoja kenttiä, mutta Saras tuntuu enemmän "golfilta". Se kun kierretään kerralla ilman taukoja, yhtäsoittoa. Tosin itse kaipaisin taukokioskia niin että saisi myös pitää 10 min tauon niin halutessaan, päästää vaikka takanatulijat ohi. Onhan Kirkkakin golfia toki, mutta pakkotaukoineen se tuntuu erilaiselta. En haluaisi sanoa pelailulta. On se tarpeeksi vaikea ja täysmittainen kenttä kuitenkin. Voi olla että jos Kirkkakin varattaisiin netistä ja pitäisi vain 10 minuutin tauon sisällään, tuntuisi se ihan erilaiselta.

Meillä oli peliseurana isä ja tytär, joiden yhteistasoitus oli alle 10. Pitipä taas todeta, että golf ei ole voima- vaan tekniikkalaji. Ja että on se helppoa, kun sen osaa.

Lady O toimi tänään bunkkeri-inspehtöörinä. Ei tainnut olla montaa väylää, jolla hän ei olisi jossain bunkkerissa pyörinyt. Itse kävin kerran. Lady O oli edellisellä kierroksellaan Kirkka A:lla tarkastanut myös kaikki vesiesteet, joten eiköhän ne nyt ole kunnossa. Saraksella harvemmin veteen joutuu, ehkä joihinkin pusikkoisiin sivuvesiesteisiin.



Oma peli kulki kivasti, tein 29 bogey-pistettä. Tasainen kierros, vain yksi par, ei birkkuja.

Kuva: golfdigest/Sean McCabe



sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Tyhjässä päässä filosofisia ajatuksia?

Särkylääkkeillä doupattuna ja käsi teipattuna lähdin Sarakselle sunnuntaiaamun kunniaksi. Oli muuten ensimmäinen kerta tänä vuonna, kun varasin lähdön tuntemattomien seuraan. Oikeasti porukassa oli yksi mukava naispelaaja, jonka kanssa olen aiempina kausina pelannut ja muistin jopa nimenkin. Hänen lisäkseen oli naispelaaja, joka oli vastikään siirtynyt Keimolaan pelaamaan ja mies, joka on varmaan Keimolan vakikalustoa, vaikka emme olleet koskaan sattuneet samaan lähtöön aiemmin.

Eli hyvä seurue hyviä pelaajia, kaunis kesäpäivä, golfiin sopiva lämpötila ja lähtiessä suht tyyntä, mikä ei kyllä jatkunut koko kierrosta. Tuuli yltyi koko ajan. Mutta hyvin tarkeni capreissa ja naispuoliset pelikaverit jopa hihattomissa paidoissaan ja hameissaan.



Oma peli kulki ihan mukavasti, tein 26 bogeypistettä. Avaukset toimivat loistavasti siihen asti, kun avaamaan mennessäni ajattelin, että kylläpä avaukset toimivat loistavasti. Se pallo lensi metsikköön parinkymmenen metrin päähän, jäi kahden juuren väliseen koloon niin, että oli pakko ottaa pelaamaton paikka. Ja tietysti kyseessä oli par5-väylä.

Jos joskus avauksensa sössiinkin, niin ei kannata tehdä sitä par5:llä. Siitä on enää vaikea kääntää tilannetta voitolliseksi. Onneksi seuraava avaus onnistui taas. Yksi tärkeä sääntö, jonka olen yrittänyt pitää mielessä on se, että lyödessä ei pidä ajatella yhtään mitään. Pään pitää olla aivan tyhjä sillä hetkellä. Swingin pitää siis tulla selkäytimestä. Toinen tärkeä sääntö, jonka taas tänä keväänä olen hyväksi havainnut on se, että katseen pitää olla pallossa, vaikkei se pallo liikukaan. Erityisesti hiekkalyönneissä olen havainnut sen tärkeyden. Ja kolmas tietysti on se, että mailasta pitää pitää kunnolla kiinni, vaikkei tietenkään saa puristaa liikaa. Kaksi jälkimmäistä sääntöä tosin häiritsee ensimmäistä, jos niitä alkaa siinä swingatessaan pohtia!

Tällä kertaa Saraksella tuli myös uusi kioskikärry vastaan. Se kiertelee puolivälin väyliä mukanaan kahvia, juomia, voileipiä ja herkkuja. Tosi kiva uudistus! Tosin tällä kertaa en ostanut mitään. Toivoisin kyllä, että kärry olisi parkissa vaikka 9. tai 10. väylän alussa, ja niin että voisi luottaa sen olevan siellä.

Valvojakin nähtiin - en muista kovinkaan usein valvojaa nähneeni Keimolassa. Mutta tänään ei ollut tarvettakaan, peli eteni joutuisasti. Kierrokseen meni n. 4 tuntia 10 minuuttia.

Perille päästessäni (kerrankin 4:llä lyönnillä greenin vieressä 18. väylällä!) tuli outo filosofinen ajatus mieleen - muuttuuko ihminen jollain lailla neljässä tunnissa golfkierroksen aikana? Ainakin tutustuu muutamaan uuteen ihmiseen vaikkakaan ei kovin syvällisesti - tällä kertaa siis. Kehityinkö golfarina? Kasvoiko kuntoni, pitenikö elämäni minuutilla? Ehkä minulla vaan oli nälkä..... Mutta voihan näitä filosofisia ajatuksia jatkaa jollain toisellakin kierroksella. Mutta ei lyödessä!

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Tuulituloksia ja lievää huijausta

Onpa ollut tuulisia kelejä näin kesäkuun ensimmäisellä viikolla!
Olin keskiviikkona Lady F:n kanssa iltakierroksella Kirkalla. Meidän lisäksemme ei juuri muita näkynyt. Eivät vissiin muut golfarit pysy tuulessa pystyssä. Ilma oli muuten hieno, eikä tuuli tuntunut kylmältä.

Muutamalla väylällä pääsi tekemään kunnon tuulitulosta avauksellaan. Toki korkeakaarinen lyönti saattoi painua vähän vinoonkin.

Tässä yritin kuvata kovaa tuulta Kirkka B:n väylällä 16. Lippu näytti olevan lentoon lähdössä.


Osaltani kierros meni vähän huijauksen piikkiin. Löin outtiin, mutta en uusinut lyöntiä vaan jatkoin matkaa siitä, kun kerran pystyi lyömään. Otin Mulliganin ja jätin väylällä pari hutia laskematta. Syytän tenniskyynärpäätä kaikesta! Mutta en myöskään ollut jättämässä korttia, vaikka tavoite onkin nostaa tasoitusta. Tuolla kierroksella olisi kyllä päässyt nostamaan HCP:tä.

Eilen sitten oli taas vuorossa iltagolfia Kirkalla, tällä kertaa Lady F:n ja ystäväni Lady P:n kanssa, joka tuli vierailemaan Keimolaan. Lady P:lle tämä oli vasta kauden 5. kierros (itselle jo 14. lähtö), joten taisi olla vähän vielä lyönnit  hakusessa. Tosin hän pesee minut mennen tullen noinkin, onhan hänen tasoituksensa 15 kieppeillä.

Ilma oli ensimmäistä kertaa jopa lämmin, vaikkei asteita ollut kuin 16. Tuulikin enää vain "normaalisti" Onneksi käsivaivani alkaa vähän jo hellittää, avaukset ja väylälyönnit sujuvat ilman tuskia, mutta chippi tuntuu ilkeänä vihlaisuna. Pitäisi siis päästä hybridilyönnillä yli sadasta metristä suoraan greenille puttaamaan - helppoa kuin heinänteko....

Kierros sujui hyvin, paras tähänastisista, sain 30 bogipistettä kerättyä. Tuo tulos lienee bufferitulos, eli HCP:n nosto onkin jo vaarassa! No, voihan sitä tuollakin tasoituksella pelata. Kisoihin en vielä ainakaan ole menossa. Nyt sunnuntaina olisi ollut Naisten päivän kisa, mutta tämänvuotinen kisamuoto ei napannut. Menen muuten vaan pelaamaan.





maanantai 1. kesäkuuta 2015

Tohtori Googlen avulla kentälle

Tenniskyynärpäägolf jatkui sunnuntaina varhain aamulla. Kierrettiin Saras Ladyjen F ja O kanssa. Sää oli kaunis mutta kovin tuulinen, eikä mitenkään lämmin. Lähtiessä noin 10 ja perillä ehkä 14 astetta. Kesän toimitus on jo pahasti myöhässä!

Olin ottanut Voltarenia ja kääräissyt puristussiteen kyynärpään alapuolelle, kiitos tohtori Googlelle vinkeistä. Hyvin toimi, pystyin lyömään jo lähes normaalisti. Avaukset ja putit siis. Väylälyönnit hybrideillä ja jopa puu-5:llä sujuivat kohtuullisesti, Mutta lyhyet lähestymislyönnit raudoilla tuntuivat aika vaikeilta. Toisaalta -  mitäs uutta siinä sitten on...

Ehkä suht aikainen aamu sopii minulle paremmin kuin ilta, sillä olin hyvävoimainen kierroksen jälkeen ja olisin voinut ainakin harkita uutta kierrosta tai edes puolikasta, jos ei olisi ollut muuta menoa.

Olin varsin tyytyväinen tulokseen, kun laskeskelin sitä pullakahvin ääressä klubilla: 27 bogipistettä. Kaksi par'iakin tuli tehtyä. Birkkuakin taisin kerran pari putata, mutta tällä kertaa ei onnistunut.

Joutsenia ei näkynyt taaskaan, vaikka kovasti niitä toivoin näkeväni. Ne siirtyvät lammikosta toiseen, varmaan turvallisuussyistä. Sorsapoikueen sen sijaan näimme. Siinä oli 5 poikasta.



Ja tällaisia kukkia, joiden nimeä emme tienneet.
Yritin tunnistaa sitä Luontoportti-sivuston avulla, mutta en löytänyt. Kertokaa jos tiedätte!


Kentällä on kaunista!



lauantai 30. toukokuuta 2015

Vammaisgolfia

Käsi eli oikea (tennis?)kyynärpää vaivaa edelleen ja kun Lady O:kin valitteli jalkaansa, päätettiin lähteä "vammaisgolfkierrokselle". Ajatuksena vaikka sitten vaan putata, jos muuhun ei pysty. Pääasia, että pääsee ulos, ei sillä pelaamisellakaan niin väliä. Ilma olikin hieno, vaikkei lämpöasteita ollut kuin 10-12. Aurinko paistoi ja oli tyyntä.
 

Huomasin taas, että golf ei todellakaan ole voima- vaan tekniikkalaji. Jouduin lyömään niin, että vasen käsi toimi aktiivisesti ja kipeä oikea vaan seurasi mukana. Swingi oli aika rajoitettu ja voimaton. Avaukset toimivat lähes yhtä hyvin kuin kaksikätisenäkin, mutta väylälyönnit menivät mihin sattuu. Maila pääsi kääntymään kädessä liikaa ja pallo lähti väärään suuntaan. Puttaaminen sujui ihan normaalisti. No, chipit eivät olleet sen huonompia kuin tavallisestikaan....

Muutama vuosi sitten pro jankutti minulle jämäköistä ranteista ja riittävän napakasta otteesta gripistä. Tällä kertaa voi todeta, että ihan aiheesta olisi nytkin huomauttanut.

Vähän siinä pelotti, että teen jotain vahinkoa käden paranemiselle ja ongelma vaan pitkittyy ja kohta on koko kausi pilalla. Toivotaan, ettei näin käynyt. Nyt seuraavana aamuna ei tunnu mitenkään sen pahemmalta kuin ennen kierrostakaan. 

Yritän jatkossakin pelata vammaisgolfia, harvakseltaan ja varoen. Ja toivon etten opi pahoille tavoille, sillä tuntui jo etten kohta enää osaa lyödä normaalisti ollenkaan. Ja toivon, että käsi paranee pian.


maanantai 18. toukokuuta 2015

Pitääkö tässä mailatytöksi ryhtyä?

Nyt on golfit huonossa jamassa. Sain jostain tenniskyynärpäävaivan. En todellakaan tiedä mistä, en ainakaan golfista. Enkä tenniksestäkään, kun en edes pelaa tennistä. Mutta ei tuolla kädellä nyt pelata golfia.

Nyt tietysti alkaisi ilmatkin lämmetä kesäisiksi, kun en pääse pelaamaan. Joutsenenpoikasetkin ovat kuoriutuneet. Niitä on tänäkin vuonna 7, kuten viime vuonna. Kaverit kertoivat ja laittoivat kuvia, itse en niitä vielä päässyt näkemään.

Kaipa tässä on siis pakko lähteä ulkoiluttamaan itseään caddienä kavereille, jos vierotusoireet äityvät kovin pahoiksi. Mutta paras antaa tenniskyynärpään parantua rauhassa. Tulehduskipulääkettä sisäisesti ja ulkoisesti ainakin voi kokeilla, jos se nopeuttaisi asiaa.

Eipä minulla näinä kahdeksana golf-vuotena paljoa pelaamista estäviä vaivoja ollutkaan. Pari vuotta vaivasi iskias, mutta siitäkin selvisin tulehduskipulääkkeillä. Yhtenä vuonna loukkasin käteni ja sen kanssa oli ongelmia viikkokausia. Mutta pelasin silti.

Muutenhan uskon vakaasti, että golf edistää terveyttä.



Toivotan itselleni pikaista paranemista!


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Koska golfkuntohuippu on kohdillaan?

Eilen illalla ei ainakaan ollut golfkuntohuippu oikein ajoitettu. Uuvahdettiin Lady O:n kanssa molemmat siihen malliin, että Saraksen kiertäminen loppuun asti oli silkkaa tahdonvoimaa. Eihän siinä mitään jos vaan väsyttäisi, mutta kun samalla menee lyönti hukkaan.

Kierroksella Lady O valitteli ettei hän tiedä enää ollenkaan mitä on tekemässä lyödessään. Tiedän tunteen. Lopetin jossain vaiheessa tuloksen merkkaamisenkin, kun laskeminenkin tuntui liian haastavalta - niin paljon tuli lyöntejä. Tein kyllä sen jälkeen vielä parin ja jonkun boginkin. Usein huonous on kuitenkin enemmän mielessä kuin todellisuutta.



Avaukseni taas vaihteeksi toimi loistavasti, mutta urhan monta bunkkeria tuli kierrettyä. Lopuksi yritin oikein vältellä niitä, olla ottamatta riskejä, jotta peli ei menisi turhaan liian vaikeaksi. Saraksen 18. väylän greenibunkkerit ovat usein ollut se viimeinen niitti kierrokselle. Olen muutamankin kerran päättänyt, että olkoon jos sinne menee, nostan pallon. Tuolla väylällä on niin vaikea tehdä tulosta muutenkaan. Tällä kertaa pelasin viisaasti niin, että pääsin ohittamaan ne turvallisesti.

Ilma oli kyllä mitä parhain. Aurinkoista, +12 lähtiessä ja +8 perillä. Tuulikin tyyntyi nopeasti. Saatiin löntystellä ihan rauhassa, kun takana ei näkynyt ketään. Edessämme oli miehiä, joilla oli oikein tyylikkäät golfvaatteet. Ilollahan niitä katseli.

Oltiin suunniteltu uutta kierrosta sunnuntaiaamulle, mutta päätös sen perumisesta syntyi jo jossain 10. väylän kohdalla. Pidetään vapaapäivä!

Kuvassa toinen pesivistä joutsenista oli lähettäjänä ykkösväylällä. Piti kiertää se varovasti, jos se vaikka olisi vihainen. Sen kumppani oli viereisen lammen saaressa hautomassa.