Ailahtelevaa odottelua

Juuri kun saavuttiin klubille jonottamaan Kirkalle, kolme pelaajaa peruikin lähtönsä täyteen varatulta Sarakselta. Päästiin samantien matkaan Lady M:n ja Lady O:n kanssa.

Tuli kyllä harvinaisen ailahtelevainen kierros. Tein neljä par-tulosta, mutta saman verran viiva-väyliä ja lisäksi vielä jokunen pisteetön 8 tai 9 lyönnin väylä. Lopputulos 23 bogeypistettä. Paremmin siis kuin edellinen kierros, mutta aika kaukana tavoitteesta. Mikä se sitten onkaan.

Palloja katosi lampiin ja pusikoihin useita. Tämä väylän 16 lupiinipuska vei yhden pallon. Eniten jäi harmittamaan väylä 12, jonne jäi 2 palloa ihan suotta.

Kakkoslyönti lähti doglegin kulmauksesta liian uhkarohkeasta lyönnistä kahden puun kautta alas pusikkoon, josta arvelin sen löytäväni. Mutta löin silti upouuden varapallon ja lyönti epäonnistui aika lailla. Näin vain pallon lähtevän vasemmalle, oletettavasti aika lyhyellä lennolla. Lähdin sitten etsimään ykköspalloa (tyhmästi ilman mailaa) ja löysinkin sen. Kun menin hakemaan mailaa, tulikin seuraavan ryhmän harhautunut avaus jo ihan viereen samaan pöpelikköön. Tuli kiire palata lyömään - enkä enää löytänyt palloa, enkä uskaltanut jäädä etsimään sitä, kun jo toinenkin takana tulevan ryhmän pallo tuli lähelle. Oli pakko lähteä karkuun, ilman sitä varapalloakin, koska sekin oli kadonnut näkyvistä enkä uskaltanut jäädä etsimään.

Tästä kokemuksesta voi kyllä muistaa jatkossa sen, että tuolla väylällä pitää jättää bägi näkyviin, jos menee etsimään palloa doglegin oikealla puolella olevasta pöpeliköstä. Ja toisaalta pitää pistää merkille mihin ne huonot ja lyhyetkin lyönnit menevät. Olen ennenkin huomannut, että kun lyönti epäonnistuu, harmistun siitä, enkä kunnolla katso, minne pallo menee.

Loppukierros olikin taas henkistä taistelua väsymyksen ja huonon pelin kanssa. Jouduttiin paljon odottelemaan. Odottelu vie rytmin pelistä ja uuvuttaa. Seurasimme jossain vaiheessa edellämme ollutta pelaajaa, jolla oli tapana jähmettyä avauksessa pallollensa pitkäksi aikaa, sekä harjoitus-svingissä että varsinaisessa avauslyönnissä. Eli aivan liian hidasta pelaamista meidän mielestämme. Ei se miettimällä parane...

Anna-lehden golf-extrassa oli hyviä Timo Rauhalan vinkkejä mm. pitkien rutiinien välttämisestä. ".. pitkistä rutiineista on pelin kannalta vain haittaa. Lyönti rutiineineen kestää noin 20-24 sekuntia. Pallon luona seisomisen maksimiaika on noin 6 sekuntia. Sen jälkeen keskittyminen livahtaa jo analysoinnin puolelle ja vaikeudet alkavat. Ripeys on valttia." Allekirjoitan täysin!