maanantai 23. lokakuuta 2017

Nytkö se jo loppui?

Tuntuu, että koko kauden odotin kesää tulevaksi, mutta ei sitä muka näkynyt eikä kuulunut. Ja nyt taitaa olla pakko todeta, että kausi päättyi. Viikonloppuna olivat molemmat Keimolan kentät suljettuina pakkasen takia eikä niiden avaamisesta tällä viikollakaan ole mitään tietoa, kun plussakelejä ei sääkartoilla näy.


Viime perjantaina vielä pääsi kuitenkin pelaamaan. Tuliko tuosta Kirkka-kierroksesta sitten tämän vuoden viimeinen? Hyvään loppui, jos näin on, sain tulokseksi 29 bogeypistettä. Tässä ollaan B:n 16. väylällä, jossa näkyi vähän huurretta maassa. Varjoisa paikka, muualla vastaavaa ei ollut.



Olen kyllä tällä kaudella pelannut enemmän kuin koskaan. Vaikka kesä oli viileä ja sateinenkin, löytyi sieltä aina sopiva väli, jolloin voi kiertää edes puolikkaan. Osallistuin aika moneen kisaankin: Naisten Pankki, Perhepäivä, Saaran päivä, Afrikan tähti ja Kinkkukisa. Eipä ollut kaksinen menestys. Parini kanssa voitettiin Perhepäivän kisa, mutta siinä oli niin vähän osallistujia, että sitä ei lasketa...

Tilastovihkoni kertoo, että lähtöjä on tullut yli 90 vieraskentät mukaan lukien! Kokonaisia kierroksia noista tulee tietysti paljon vähemmän, kun ysejä on joukossa paljon. Ennätyskesä silti. Aika paljon tuli tosi huonoa golfia noin tulosmielessä, vaikka muutenhan golf on aina hyvää....

Kaudesta jää kyllä varmaan mieleen aika tuskainen meno plantaarifaskiitin eli luupiikin takia. Myös pikkusormi vaivasi suurimman osan kautta, sitä teippailin milloin milläkin. Toivottavasti seuraava kausi on vähemmän vaivainen. Mutta kuten pelimääristä voi todeta, ei pienet tai vähän isommatkaan vaivat pelaamista estä.

Nyt taas on tullut jo vannottua, että talven aikana "ihan varmasti" alan käydä hallissa harjoittelemassa. Sen kun näkisi...

Tätä blogia en ehkä ihan täysin tauolle päästä, mutta katsellaan.





torstai 19. lokakuuta 2017

Pallon kanssa kaksin kentällä

Odottelin iltapäivällä Keimolan klubitalolla aikani peliseuraa, mutta päätin sitten lähteä yksin, kun ei ketään sopivaa peliseuraa näkynyt eikä kuulunut. Yksi nainen poikansa kanssa oli lähdössä, mutta en mahtunut siihen flightiin.

Valitsin Kirkka B:n koska pelasin A:n yksikseni jo aiemmin, ja B on tunnetusti kuivempi. Eli minä ja pallo keskenämme ja taas kenttä oli kuin oma privaattikenttäni, ketään muuta ei näkynyt. Otin laiskuuttani kentän lainakärryt käyttöön, kun en viitsi putsata omaa kärryäni. Mutta oma kolmipyöräinen on kuitenkin niin kiva, että seuraavalle kierrokselle otan sen taas.




Palloja tosin tuli omistajiltaan kadonneina vastaan lehtien seasta useampikin, ihan hyvännäköisiä Srixoneita kaikki kolme, jotka poimin talteen. Oma Titleist (löytöpallo sekin) katosikin sitten väylälle 13 doglegiin puitten väliin lehtien sekaan, joten löytyneet pallot tulivat tarpeeseen.

Eräällä kierroksella pelikaveri kertoi, että oli Kirkan väylällä 7 odotellessaan käynyt etsimässä palloja hakkuualueelta outista. Ensin löytyi Srixonia, Wilsonia ym mutta mitä pidemmälle eteni, alkoi löytyi Titu ProV:tä. Kertooko pallosta vai pelaajasta? Siinä sitten kuulin tiukkaa analyysiä pallojen rakenteesta, pehmeydestä ym. Enpä siitä mitään ymmärrä, mutta minulle suositeltiin pehmeämpiä Lady-palloja. Ehkä ne sopisivatkin, harvemmin vaan niitä tulee hankittua. Ja usein pelaan juuri löytö/järvipalloilla tai jollain muilla tarkemmin miettimättä valituilla (lue halvoilla) palloilla. Voisi ehkä ensi kaudella alkaa panostaa pallon valintaan vähän enemmän.

Pelasin B:n tuntiin ja 20 minuuttiin pitämättä mitenkään erityisesti kiirettä. Ehdin hyvin ennen hämärän tuloa pois. Yhden parin tein mutta muuten ei erityisen hyvin eikä huonostikaan sujunut. Eli kiva iltakävely, kaunis ilma, mutta märkä maa ja paljon lehtiä.


maanantai 16. lokakuuta 2017

Kahluugolfia Kirkalla

Keimolassa ei sentään kanootilla liikuta kuten Löfkullassa, mutta märkää on sielläkin. Pelasin viikonloppuna pari kertaa Kirkkaa, puolikkaan ja koko kierroksen. Kävi kyllä mielessä ottaa kentän lainakärryt, kun omissa on niin kova putsaaminen. Lauantaina kierrokselle lähtiessä vielä vähän satoi, joten otin oman kärryni, jotta pääsin sateenvarjon alle. Laitoin vanhat kumisaappaat, vaikka ne liukkaat onkin. Eipä tarvinnut miettiä mihin astuu, kun kumisaappaissa eivät jalat eikä lahkeensuut kastu.

Pelaamista ei kentän märkyys oikeastaan juuri haittaa. Aina voi dropata johonkin vähän kuivempaan kohtaan, jos sellaisen löytää. Pääasia että saa pallon lentämään, ettei se yritäkään edetä rullaamalla. Mitään kovin kaksista tulosta en toki tehnyt, mutta mitäpä siitä. Kaunista kentällä ainakin on.



Lauantaina iltapäivällä Lady M:n kanssa tuntui että Kirkka B oli oma kenttämme  - kun siellä ei näkynyt ketään muuta. Ihan sai rauhassa pelata. Sunnuntaina aamupäivällä, kun pelasin Lady F:n kanssa A:ta, pelaajia oli enemmänkin, olihan poutapäivä. Olimme kuitenkin omassa flightissamme kahdestaan ja saimme edetä omaa tahtiamme.

Viimeiselle puolikkaalle, eli B:lle sunnuntaina lähdin jonkun yksin lähdössään olevan miehen kaveriksi. Hän olikin oikein mukavaa seuraa. Edellämme meni mies yksin ja hänen edessään neljän miehen porukka. Arvaahan sen miten siinä käy. Odottelimme pelikaverini kanssa, että milloin yksin pelaava mies jää odottamaan meitä liittymään hänen flightiinsa. Olimme koko ajan hänen kannoillaan ja jouduimme välillä odottelemaan. Mutta tämä mies oli todellakin päättänyt pelata yksin. Ei kai sitä voi pakottaa toista käyttäytymään järkevästi?

Sen sijaan meidän flightiimme liittyi takaa nopeasti tulleet kaksi miestä väylällä 16. Yhtäkkiä pelin luonne muuttui täysin, kun pelikaverit lisääntyivät. Leppoisasta hitaasta pelistä hermostuneeksi ja kiireiseksi. Miehillä oli joku keskinäinen kisa meneillään. He eivät juuri noteeranneet meidän muiden peliä, vaan kävelivät omassa kuplassaan ripeästi eteenpäin. Jouduin pariinkin otteeseen sanomaan, että älkää menkö eteeni, kun olen vielä lyömässä.

Minulle on jäänyt jostain epäonnistuneesta lyönnistä kammo siitä, että joku on yhtään edessäni, niin että voisin väärään suuntaan lähteneellä lyönnillä osua. Ja jotenkin palloni tuntuu aina hakeutuvan juuri kohti ihmistä, jos sellainen on lähistöllä...

Onhan se järkevää ja fiksua kävellä eteenpäin, jos on eri puolella väylää kuin pelikaveri. Mutta sen verran pitää pitää varansa, että edes kääntyy katsomaan kun kaveri lyö, jotta tietää hypätä sivuun jos pallo harhautuu.

No, perille päästiin ilman havereita ja ihan hyvässä ajassakin. Vaikkei se mikään itseisarvo olekaan, kuinka nopeasti pelaa, vaikka usein siihen tulee kiinnitettyä huomiota. Onhan pelinopeus usein ongelma.

Toivottavasti sateet nyt väistyisivät ja kentät vähän kuivuisivat vielä. A on luonnollisesti märempi kuin B ja siellä on greenit jo ilmastettu. B ilmastetaan tällä viikolla. Eipä reikäiset greenit haittaa, jos ei autakaan asiaa.

maanantai 9. lokakuuta 2017

Kumisaapaskeli

Keli on nyt muuttunut niin sateiseksi, että joutuu etsimällä etsimään sääennusteesta päivää tai hetkeä, jolloin ei sataisi. Ja vaikka ei sataisikaan, on kenttä jo hyvin märkä. Kaunistahan näin syksyllä on.



Muutama päivä sitten sadetutka näytti että poutaa on. Ja melkein se pitikin paikkansa, kunnes sitten lyhyt tihkusadekuuro pyyhälsi ohi. Peli Saraksella oli taas hyvin takkuista, vaikka märkää kenttää ei siitä voi syyttää. Kaipailin kumisaappaita, varsinkin kun näin pelikaverilla tämäntyyppiset:

Nämä ovat XXL:stä, Tretorn-merkkiset, 69€. Noissa olisi vähän urapohjaakin, joilla ehkä pysyisi rinteessäkin swingatessa pystyssä. Olin ottanut kumisaappaat mukaan, mutta kentälle päästyäni totesin, että niissä on sittenkin liian sileät pohjat. Lähdin sitten vanhoissa, mutta vielä vettä pitävissä golf-kengissä. Vähemmän niissä on uraa pohjassa kuin noissa kumisaappaissa. Olisihan minulla ne uudet Eccot, mutta haluan vähän vielä säästellä niitä. Ehkä voisi käydä ostamassa tuollaiset kumisaappaat, olisi noille muutakin käyttöä. Olen kyllä kuullut että olisi olemassa ihan oikeita, ruusukkeellisia golf-kumisaappaita, mutta ei vielä ole osunut (verkko)kaupoissa silmään.

Mutta vielä en luovu golfista tänä syksynä, satoi tai ei. Vähensin taas mailoja bägistä, turhaan kuljettaa mukanaan mailoja, joita ei käytä kertaakaan kierroksen aikana. Ensimmäisenä pudotuslistalla on aina väyläpuu-5. Se on oikukas kuivallakin kentällä ja märällä ihan mahdoton. Puu-3:sta kuskaan mukana, koska sillä on hyvä avata pidemmät Par-3-väylät sekä doglegit, joissa onnistunut driverilyönti voisi mennä pitkäksi. Mutta käytän sitä vain avauksissa muutenkin nykyään, vaikka välillä jo testailin sitä väyläpuuksi.

Käytännössä lyön nyt par-4 ja par-5-väylät näin:
Driveri-avaus
Hybridi-3 x2
P- tai 9-rauta greenille
putteja miljoona....

Hybridi-3 on luottoväline, mutta välillä kaipaisin jotain muuta mailaa, jolla lyödä. Se vaihtoehto olisi käytännössä vain puu-5, mutta kun se ei ole luottomaila. Näillä mennään siis viimeiset kierrokset tänä vuonna.



tiistai 3. lokakuuta 2017

Pallonkoulutuskierros

Olin kinkkukisassa Saraksella sunnuntaina. Sitten kun kinkusta on vegeversio tai kalkkuna vähintään tarjolla, voin pelata niin hyvin, että olisi pelkoa voitosta. Ihan siksi vaan jätin tulokseni vaatimattomaksi, ja kun kaverikaan ei pelannut kuin pisteen paremmin, ei meistä ollut kinkun kanssa kotiin lähtijöiksi...

Kisaaminen oli ihan kivaa vaihtelua normaaliin pelailuun, ja best ball tuo helpotusta, kun aina voi toivoa, että kaverilla menee paremmin.

Silti oli todella kivaa lähteä seuraavaksi pelailemaan Kirkkaa. Nimenomaan pelailemaan, höpötettiin mennessämme niin, että meinasi lyöntien laskeminen unohtua.


Koulutettiin pallojamme samalla. Pallolle kun puhuu, niin se jopa saattaa tehdä niin kuin pyydät. Ihan varmasti. Yhdelläkin väylällä puttasin 6-7 metristä puttia ja kannustin palloani, että mene mene, käänny käänny, vaikka näin, että ohi menee. Mutta eipä sitten mennytkään, aivan viimeisen parinkymmenen sentin matkalla pallo yhtäkkiä näki, että tuolla se reikä on, ja pinkaisi siihen suuntaan ja upposi. Pallolle ei kyllä kehtaa jutella, ellei ole tuttua pelikaveria, vieraammat saattaisivat tilata valkotakkiset vastaan klubille ja viemään hoitoon.


Ehkä tuollainen liikaa yrittämättä ja keskittymättä pelattu kierros teki hyvää tässä välissä - pelasin parhaan kierrokseni pitkään aikaan. Tosin joukossa oli yksi mulligan, joita harvoin otan. Mutta nyt tuli niin kummallinen avaus, että oli ihan pakko.

Samalla tuli tarkistettua, että joutsenet ovat vielä Keimolassa. Näimme ne lentämässä ensin ja sitten myöhemmin ne lepäilivät lammen rannalla. Syksy etenee kovaa vauhtia. Moni sanoo jo, että nyt oli viimeinen kierros tänä syksynä. Itse ajattelin vielä jatkaa, kun vaan poutakelejä riittää.


maanantai 2. lokakuuta 2017

Kotojärven kirous

Piti ihan tilastovihostani tarkistaa, että aina kun olen pelaamassa Kotojärvellä on syyskuu, sataa ja peli menee surkeasti. Ainakin siitä asti, kun tuota tilastovihkoa olen pitänyt, eli 2012 lähtien. Tällä kertaa ei tosin satanut.



Kotojärvi on kiva kenttä (Puistokenttä siis, Rantakenttää en tunne). Mutta sinne on aika lailla matkaa. Lähdettiin kaverin kanssa kimpassa niin, että jätettiin toinen auto Jumboon parkkiin. Siitäkin ajoi vielä 45 minuuttia. Eipä sinne siis ihan tuosta vaan tule lähdettyä, vaikka pelilippuja saa edullisesti ja Kotojärvi tekee sähköpostilla tarjouksiakin melkein viikottain.

Syyskuussa raffit ovat jo todella pitkiä, ja kenttä on raskas kiertää, kun maa on märkä. Siinä ehkä yksi selitys sille, että peli ei suju. Ehkä raffi olisi lyhyempi keskellä kesää? Jostain syystä tulee mieleen lähteä Kotojärvelle vasta loppukaudesta. Ensi kesänä voisi kyllä lähteä siihen suuntaan jo aiemmin.

Kotojärvi ei kuulu Seniorigolf-kenttiin, ja olen niitä suosinut tänä kesänä, säästyäkseni pelilipun ostamisen vaivalta. Vaikka eipä tuo mikään vaiva ole, kun liput ovat sähköisiä ja Liri niitä myy 22€:lla golfpiste.com:in pörssissä.

Kenttä on slopattu todella helpoksi, eli alle oman händärin pitäisi selviytyä, kun esim. Kirkalla saan pari lyöntiä vielä päälle. Eroa tulee 5 lyöntiä Kirkan ja Kotojärven välillä. Ei minusta Kotojärvi mitenkään helppo ole, varsinkin takaysillä on hyvinkin mielenkiintoisia väyliä, joilla ei ainakaan kerran kesässä -tahdilla ole helppoa tehdä tulosta.

Tällä kertaa en päässyt edes häpeärajalle, vaikka yksi birkkukin upposi. Ensi kesänä uusi yritys!