Pallonkoulutuskierros

Olin kinkkukisassa Saraksella sunnuntaina. Sitten kun kinkusta on vegeversio tai kalkkuna vähintään tarjolla, voin pelata niin hyvin, että olisi pelkoa voitosta. Ihan siksi vaan jätin tulokseni vaatimattomaksi, ja kun kaverikaan ei pelannut kuin pisteen paremmin, ei meistä ollut kinkun kanssa kotiin lähtijöiksi...

Kisaaminen oli ihan kivaa vaihtelua normaaliin pelailuun, ja best ball tuo helpotusta, kun aina voi toivoa, että kaverilla menee paremmin.

Silti oli todella kivaa lähteä seuraavaksi pelailemaan Kirkkaa. Nimenomaan pelailemaan, höpötettiin mennessämme niin, että meinasi lyöntien laskeminen unohtua.

Koulutettiin pallojamme samalla. Pallolle kun puhuu, niin se jopa saattaa tehdä niin kuin pyydät. Ihan varmasti. Yhdelläkin väylällä puttasin 6-7 metristä puttia ja kannustin palloani, että mene mene, käänny käänny, vaikka näin, että ohi menee. Mutta eipä sitten mennytkään, aivan viimeisen parinkymmenen sentin matkalla pallo yhtäkkiä näki, että tuolla se reikä on, ja pinkaisi siihen suuntaan ja upposi. Pallolle ei kyllä kehtaa jutella, ellei ole tuttua pelikaveria, vieraammat saattaisivat tilata valkotakkiset vastaan klubille ja viemään hoitoon.


Ehkä tuollainen liikaa yrittämättä ja keskittymättä pelattu kierros teki hyvää tässä välissä - pelasin parhaan kierrokseni pitkään aikaan. Tosin joukossa oli yksi mulligan, joita harvoin otan. Mutta nyt tuli niin kummallinen avaus, että oli ihan pakko.

Samalla tuli tarkistettua, että joutsenet ovat vielä Keimolassa. Näimme ne lentämässä ensin ja sitten myöhemmin ne lepäilivät lammen rannalla. Syksy etenee kovaa vauhtia. Moni sanoo jo, että nyt oli viimeinen kierros tänä syksynä. Itse ajattelin vielä jatkaa, kun vaan poutakelejä riittää.