Milloin golf-innostus kääntyy golf-hulluudeksi?

Menisikö hulluuden puolelle siinä +2 C tienoilla, kun tuulee 6 metriä sekunnissa, eli tuntuu kuin -2 C? Sillä rajoilla oltiin viikonloppuna, kun pelattiin Kirkka B sekä Sarasta vajaa kierros vaihtelevassa seurassa. Saraksen luovutin kesken, kun olin liian kevyesti pukeutunut. Urheat toverit jatkoivat vielä eteenpäin - mikäs siinä, kun valoa vielä riitti. Kesägreenitkin, vaikkakin reikiä on enemmän kuin se yksi.

Syksy on kyllä ollut golfille otollinen, kun on ollut niin kuivaa. Pallo rullii vielä hyvin, ja nyt pudonneet lehdetkin ovat pääosin poissa häiritsemästä pallonetsintää. Ja kiitos Keimola siitä bajamajasta Saraksella! Eipä tarvitse ladyjen kyykkiä puskissa, varsinkin kun puskia on raivattu niin paljon, ettei näkösuojaa juuri enää ole. Muuten on kiva nähdä miten kenttä paranee monilla uudistuksilla siellä täällä.

Kausi alkaa kuitenkin väistämättä olla lopuillaan, vaikka voisihan sitä vielä käydä pelaamassa niin pitkään kuin kenttä vaan on auki. Eihän se ole kuin pukeutumiskysymys. Mutta into alkaa hiipua,  ja ajatukset ovat jo talven harjoituksissa lämpimässä hallissa. Josko ensi talvena ne eivät jäisi suunnitelmiksi. Olinhan viime talvenakin tammi-helmikuussa lyhyellä kurssilla. Mieli tekisi jonnekin ulkomaille pelaamaan keväällä, vaikka Portugaliin.

Kauden aikana olen pelannut sekä hyvin että huonosti. Vaihtelevasti siis. Kertaakaan en pelannut niin hyvin että tasoitus olisi laskenut, vaikka kerran oli todella lähellä. Tasoitukseen pelasin monta puolikasta ja bufferiin koko kierroksia. Mutta yhtä monta kertaa niukin naukin häpeärajalle.

Siitä olen iloinen, että "löysin" bägistäni uuden mailan väylälyönteihin, eli Big Bertha Puu3. Yllättäin osaankin lyödä sillä väylältä, tähän asti olen vain lyönyt sillä avauksia, kun pitää päästä vaikka Saraksen 3:lla ylös greenille (jospa vaan... mikä ihme siinä väylässä on niin vaikeaa!?).

Kauden toinen uusi maila oli driveri, jonka ostin keväällä, ja joka on ollut hyvin luotettava peliväline. Muuta uutta pelissäni on ollut chippilyöntityylin muutos sekä pitcherillä että viime aikoina olen alkanut käyttää myös seiskaa. Ehkä se sieltä vielä löytyy.

Hyvää mutta tylsää golfia?

Pelasin tänään Lady O:n ja juuri golfin aloittaneen tuttuni kanssa Kirkan. Tiiausaika oli taas huolella sadetutkasta valittu, jopa niin että sade alkoi, kun päästiin klubille kierroksen jälkeen.

Taas kierros, jolla tuntui ettei mikään onnistu normaalisti. Pallot lensivät väärään suuntaan, liian kauas, liian lyhyeen, ohi ja lammikkoon. Sitä huolimatta tein birdien ja kaksi par'ia ja bogeypisteitäkin kertyi kierrokselta 28. Ei siis missään nimessä huonosti vaikkei bufferiin mennytkään.

Toiseksi viimeisenä pelattu A:n kasiväylä meni ainoana ihan oppikirjan mukaan par'iin: hyvä avaus keskelle väylää, kakkoslyönti puukolmosella loistavasti seuraan keskelle väylää sekin ja kolmonen rautaysillä parin metrin päähän lipusta, josta unelmaputti upposi. Olisipa hienoa jos  joka väylä menisikin noin käsikirjoituksen mukaan. Tai olisiko hienoa vai tylsää?

Ehkä hienompaa sittenkin on joutua puun taakse, josta pelastautuu raffiin. Sieltä sitten onnenkantamoinen greenin viereen ja ulkoa haamuputti sisään. Se sössiminen vaan tuntuu turhauttavalta vaikka lopputulos - par - on sama. Pitäisi vain oppia nauttimaan sitä kuin selviytyy erikoistilanteista.

Tuttuni tuoreine green cardeineen väläytteli jo monasti sitä golfaria mikä hönestä tuolla innostuksella golfiin tulee.

Erityisen tyytyväinen tänään olin omassa pelissäni siihen että uskaltauduin lyömään puukolmosella väylältä. Olen pitänyt sitä liian vaikeana muuhun kuin tiin päältä lyötyihin avauksiin esim. pitkillä par-3-väylillä. Tänään sain useamman lyönnin lentämään suoraan ja pitkälle. Huonojakin tuli mutta se kuulunee asiaan.

Liikkuva haitta kentällä

Onko joutsenperhe kiinteä tai liikuteltava haitta kentällä? Sattuivat juuri minun palloni  ja lipun väliin. Eipä siinä muu auttanut kuin odotella että perhe suvaitsee siirtyä pois. He olisivat halunneet mennä takanani olevan lammikkoon joten vähän aikaa siinä ihmeteltiin.

Peli sujui miten kuten kovasta tuulesta huolimatta.
Huomaan, että tähän aikaan kaudesta alkaa pelimotivaatio olla aika vähissä. Voisi tehdä hyvää lähteä muille kentille. Tai ostaa joku uusi maila tai jotain.

Toivon kuitenkin vielä hyvä säitä ainakin pariksi kuukaudeksi.

Mailamietteitä

Pelasin Kirkka B:n seuranani pariskunta, jossa mies oli todella hyvä pelaaja ja naisellakin kaikki edellytykset tulla sellaiseksi. Naisen tasoitus oli 54. Hän sanoi ettei ollut - tulkitsin että perhesyistä  - ehtinyt juurikaan pelata green cardin suoritettuaan. Hänen lyöntinsä lähtivät todella puhtaasti mailasta. Aivan erinäköistä menoa kuin itselläni oli tuossa vaiheessa.

Jossain vaiheessa ryhdyimme tämän naisen kanssa keskustelemaan mailoista. Hän kiinnitti huomiota siihen, että minä usein väylältä löin hybridillä tai väyläpuulla. Vähän ihmeissäni aloin katsella hänen mailavalikoimaansa. Todellakin, hänellä oli bägissään vain draiveri ja setti rautoja. Varmaan ihan hyvät mailat, koska niin hyvin hänen lyöntinsä lähtivät.  Mutta ihmettelin miksei hybridejä tai väyläpuita. Hän taisi itsekin alkaa ihmetellä..

Muistan, kun olin viimeksi hankkimassa rautoja, niin eräs pro sanoo minulle, etten todellakaan tarvitse koko settiä rautoja, vaan olisi parempi hankkia puolikas setti ja siihen lisäksi hybridejä. Oikeassa oli vaikken uskonutkaan. Lyöntieni pituuserot ovat niin pieniä, että tuntuu kuin olisi bägi täynnä rautaseiskoja. Hybridi tuli jo ensimmäisen aloittelijan settini mukana, ja sen jälkeen olen ostanut pari uutta.

Suosittelin pelikaverilleni muutaman hybridin hankintaa. Itselläni on nyt kaksi, 21 asteinen kolmonen ja 27 asteinen vitonen. Voisi olla joku nelkkukin, mutta noiden kahden nykyisen lyöntipituusero on sekin aika pieni. On minulla pari väyläpuuta, vitonen jolla lyön väylältä, mutta usein se maila on jäähyllä. Toinen on puu3, joka on käytössä vain avauksissa silloi, kun draiveri olisi liikaa.

Oma pelini alkuvaikeuksien jälkeen meni vallan mainiosti, pelasin 9 reiän tulokseksi 18 bogeypistettä.

Hermostuneita golfareita

Pelasin Kirkka A:n iltakierroksena, Lady F ja pari miestä seuranani. Toinen miehistä oli vieraspelaaja, toinen Keimolan väkeä. Tulipa taas havainnoitua golf-pelaajien erilaisuutta. Molemmat miehet olivat joko luonnostaan tai sitten juuri tänään todella hermostuneen oloisia. Vieraspelaajan tyyli pallolla erityisesti pisti silmään, siinä ei rauhallista hetkeä ollut. Harjoitussvingejä hän teki kymmenkunta, myös silloin, kun oli normikäytäntöjen mukaan esim. minun vuoroni lyödä, joten olin välillä epävarma siitä, kumpi meistä olikaan lyömässä. Sitten kun hän vihdoin oli oikeasti lyömässä, heiluivat jalat ja maila ja koko mies ennen kuin hän sekunniksi pysähtyi ennen swingiä.

Mietin, ovatko kyseiset miehet jotenkin "piiskanneet" itsensä jonkinlaiseen adrenaliinihuumaan pelatakseen hyvin? En huomannut että he olisivat olleet kisaamassa keskenään kuitenkaan. Eipä silti, kyllä he hyvin pelasivat, useimmiten metsän ja naapuriväylän kautta tosin. Katselin illalla vielä hetken Rion kisojen golfareita, ja vertasin peliseuraamme. Ei siellä kauaa tiiboxissa ihmetelty eikä heiluttu. Oli myös lohduttavaa nähdä miten ammattilaisenkin pallo vierii reiän ohi, ihan kuten itselläkin.

Me Lady F:n kanssa pelasimme omaa rauhallista ja tehokasta väylää pitkin etenevää peliämme. Lyöntejä toki kertyi enemmän kuin peliseurallamme. Jossain vaiheessa Lady F kyllä sanoi kokevansa, että kiirehditään vaikkei takana tulijoita edes näkynyt. Arvelin, että miehet kiiruhtivat ehtiäkseen vielä takaysille valoisan aikaan, mutta heillä olikin vaan kiire klubin terassille. Mukavaa peliseuraa nämä hermostuneetkin miehet olivat, varsinkin kun heidän tyylinsä pelata ei vaikuttanut omaan rauhaani.

Itsellä peli oli vähän epätasaista, mutta ei mitenkään huonosti mennyt kuitenkaan. Tein jopa par-tuloksen 5. väylälle, jolle viime kesänä jahtasin par'ia koko kesän. Avaus oli pitkä vaikka tuntuikin, että pallo jäi kauas pelottavasta vedestä. Otinkin kakkoslyöntiin tavallista pidemmän mailan, jolla pääsin hyvään paikkaan väylällä. Kolmonen lähti raudalla todella huonosti, mutta yllättäin se rullikin greenille. Siitä sitten onnistuin upottamaan kohtuullisen pitkän putin. Muilla väylillä ongelmana olivat enimmäkseen chipit ja niiden pituus.

Kuva Golfjokes.com

Alastaro Golf -- kentän etsintää ja bunkkereita

Kesälomamatkalla reitti kulki Alastaron ohi, joten Alastaro Golf piti päästä testaamaan. Halusin testata sen siitäkin syystä, että se kuuluu Seniorikenttien joukkoon, joten pääsisin viidellätoista eurolla matkaan.

Isoin ongelma kierroksella oli löytää kentälle. Auton navigaattori ei tuntenut Alastaro Golfia mutta laitoin määränpääksi Alastaro. Arvelin että kyllä sieltä sitten kyltti löytyy. Väärin. Alastarossa sitten kysyin yhdeltä ohikulkijalta, jolla ei ollut hajuakaan. Seuraavaksi tarkistin osoitteen. Kenttä ei ole Alastarolla vaan Virttaalla, joka on Loimaata. Google Maps löysi paikan, mutta päätin silti vielä kokeilla Lumian Here -sovellusta ja se veikin minut suorinta tietä Alastaron moottoriradan takana olevalle kentälle.

Jo automatkalla kiinnitin huomiota maastoon. Mäntymetsää, mustikan- ja puolukan varpuja sekä upeita jäkäliä. Klubirakennus oli hieno ja golfkärryt kolmipyöräisiä. Mitä muuta sitä tarvitsisikaan? No, esimerkiksi lounasta, jota en saanut koska kentällä oli kisat ja lounasta tarjottaisiin vasta kisaajille tunnin päästä. Voileivällä pärjätään siis. Peliseurakin olisi kiva, mutta ennakkoon ilmoittamastani toiveesta huolimatta olin lähdössäni yksin ja heti seuraavassa lähdössä pariskunta.  Äkkiäkös siirsin itseni siihen mutta vähän jäi ihmetyttämään...

Peliseurana pariskunta olivat oikein mukavia ja neuvoivat vieraspelaajalle bunkkereiden sijainnit. Ja niitähän riitti, yli 80 kpl. Kävin aika monessa.

Vettä Alastarossa oli vain yhdellä väylällä ja siitäkin selvisin. Jo saapuessa näkemäni metsätyyppi osoittautui golfin kannalta hyväksi, sillä väylältä eksyneet pallon näkyivät hyvin. Pelasin yhdellä pallolla koko kierroksen 30 bogeypisteeseen.


Alastaro oli miellyttävä kokemus, mutta ehkä kenttä on tasaisena aika yksitoikkoinen. Bunkkereita tosiaan riitti. Siirtymät ovat lyhyitä ja selkeitä.

Kentän erikoisuus on kultaiset takatiit, joilta pelattuna Alastaro on Suomen pisin kenttä, yli 6000 metriä.

Voisi pelata toistekin, ehkä ensi kesänä sitten.

Osumia Kullo Golfissa

Sitä voi golfissa tehdä kaikenlaisia osumia:  väyläosumia, greeniosumia, "birdieitä" osumalla väylällä olevaan lintuun, ynnä muita. Tänään Kullo Golfissa tein kyllä oudoimman osumani, kun puttasin hyvin määrätietoisesti suoraan päin Lady M:n palloa, siinä vakaassa uskossa että se oli reikä. Hämmentävä tilanne alkoi siitä, kun aloin nosta lippua reiästä, eikä se lähtenytkään irti vaan koko reikä tuli mukana. Jotenkin ajatukseni sekosivat siinä sitten niin että sihtasin päin palloa enkä reikää. Kai se mielessäni oli sitten siirtynyt pois paikoiltaan. Kaksi rankkua siitä sitten tuli...

Muuten ensimmäinen kierrokseni Kullo Golfissa sujui varsin hyvin. Kenttä oli kyllä todella raskas kiertää, koska keli oli niin märkä. Tänään ei enää satanut kuin viisi pisaraa mutta kenttä oli märkä aiemmista sateista. Kenttä on myös hyvin mäkinen, joten ihan huonolla kunnolla sinne ei kannata lähteä. Maisemat ovat kauniit merenlahtineen.

Pelasimme Lady M:n kanssa kaikkia mahdollisia kilpailuja, lyöntipeli, pistebogey, reikäpeli, lähimmäs lippua, pisin draivi. Reikäpelimestaruus meni tiukimmalle mutta voitin sen, samoin kuin PB ja lyönnit. Lähimmäs lippua -voitto meni sivu suun. Kumpikaan ei voittanut pisintä draivia kun ei päästy väylälle.

Kullo Golf' on hyvinhoidettu ja kauniiksi laitettu, mutta opasteet kentällä olivat surkeat. Olisin parikin kertaa saattanut lähteä avaamaan väärälle väylälle, kun next tee -merkintä puuttui, ellei Lady M olisi tiennyt minne mennä, hän kun oli ollut ennenkin.

Valkoposki(?)hanhet ovat tämänkin kentän riesana. Harvemmin olen nähnyt niiden poikasia, nyt laumassa oli ainakin kuusi eri ikäistä.

Periskoopilla voi tarkistaa joko edelliset ovat kaukana.

Vierailulla Nurmijärvellä

Pitkästä aikaa Nurmijärvi Golfissa pelaamassa, viimeksi taisin pelata siellä noin viisi kuusi vuotta sitten Supergolf-aikoinani. Lähdimme Lady F:n kanssa testaamaan uutta seniorigolf-korttiani. Kyllä, olen tullut siihen ikään. Naiset saavat jo 50-vuotiaana senioristatuksen ja liityin seniorigolfiin maksamalla 25 euron jäsenmaksun. Pelaamaan pääsee kahdellakymmenellä eurolla joten eiköhän se kortin hinta tullut tässä nyt kuitattua jo, mutta tarkoitus on kyllä pelata vielä muillakin seniorigolf -kentillä.

En kyllä muistanut Nurmijärven kentästä yhtään mitään vaikka siellä muutaman kerran olenkin pelannut. Tällä kertaa vuorossa oli B&C-yhdistelmä. C näistä taitaa olla se kaikkein vaikein. Meillä oli seurana kaksi muuta vieraspelaajaa, naisia Tampereen suunnalta.

Kierros ei alkanut omalta osaltani ollenkaan hyvin, sillä palloni katosi jo heti ensimmäisellä väylällä aivan omituiseen paikkaan, sellaiseen, mihin sen ei olisi luullut katoavan. Etsiskelin palloani yksin siinä aikani ja jouduin sitten toteamaan että väylä jää nyt pelaamatta loppuun. Hieman, eikä ihan vähänkään, ärsytti että vieras peliseuramme eivät tulleet etsimään palloani. Onneksi tämä oli vain hetkellinen lapsus heiltä. Olivat muuten oikein kelpo seuraa.

Nurmijärvi oli mielenkiintoinen mutta tuntui aika haastavalta kapeine väylineen. Varsinkin kun ei ollut hajuakaan mihin kannattaa lyödä. Onneksi pelikaverit tunsivat kenttää ja osasivat neuvoa.

Kenttä oli hyvässä kunnossa, eikä hanhilauma, joka siellä majaili, ollut sotkenut paikkoja. Oma pelini ei mitenkään erityisen hyvin eikä huonosti mennyt. Peliseurana olleet daamit sen sijaan latoivat birdejä  niin, että Lady F:n  birdiepullo tyhjeni.

Yhdessä lammessa uiskentelee Viking Linen laivan pienoismalli. Pari palloani lähti pyrkimään uimalla laivan kyytiin...

Syötiin vielä lounas klubitalolla, joka näytti tuliterältä. Ehkä se on remontoitu hiljattain. Kiva reissu siis, voisi mennä toistekin, mutta nyt ensin pitää testata muitakin seniorigolfkenttiä.

Surkeaa peliä mutta hyviä munkkeja

Tärkeintä golfissa on hyvät eväät tai taukokioski. Tänään Lady F:n kanssa satuimme sopivasti Saraksen taukokioskille juuri, kun se saapui paikalle. Chorizohodaria emme saaneet, kun ne eivät tietenkään olleet vielä lämmitettyjä, mutta vastapaistetut munkit kelpasivat meille.

Yhden munkkirinkilän kentällä 10 km kävellessään kyllä kuluttaa, mutta jos joka kierroksen yhteydessä syö lähteissään pullan, kentällä munkin ja vielä perillä olutta tai muuta kaloripitoista niin ei pidä ihmetellä, jos paino ei kesän aikana laskekaan, kaikesta kävelemisestä huolimatta.

Tänään taas Saras osoittautui haastavaksi. Keräsin juuri ja juuri häpeärajapisteet kasaan. Kolme päivää sitten pelasin bufferiin. Kunpa aina tietäisikin mistä kiikastaa niin voisi  ehkä tehdä asialle jotain. Sää oli loistava pilvinen golfsää ja ukonilma alkoi vasta, kun olin jo kotona. Aina golfkenttä kuitenkin kotityöt voittaa, eikä ulkoilu ole koskaan pahasta.



Kuulin tässä joku kierros sitten, että uusiin mailoihin on tehtaalla esiasennettu 10 hyvää lyöntiä. Ei siis ihmekään, ettei uudella Cobrallani enää tule samanlaisia huimia pituuksia kuin sillä toukokuussa vielä tuli!

Maisemanvaihdos

En lähtenyt vieraalle kentälle, vaikka otsikosta voisi niin päätellä, vaan pelasin koko Kirkan Lady O:n kanssa 54:ltä eli sinisiltä. Viime viikollahan pelasin jo etuysin, nyt siis koko kierroksen. B:llä tuntuivat maisemat välillä vielä oudommilta kuin A:lla. Pelattiin yksi väylä jopa entisiltä keltaisilta, kun haluttiinkin näkymien olevan erilaisia, ja väylällä 15 tiiboxi 54 olisi ollut samassa paikassa kuin 47.

Eihän se peli yhtä hyvin sujunut kuin 47:lta, mutta ennen kaikkea oli kiva vaivata aivojaan. Jouduin oikeasti miettimään, millä mailalla lyödä ja minne se voisi mennä. Meneekö veteen, jonka 47:lta helposti ylittää? Millainen kakkoslyönti olisi hyvä, jos normaalisti pääsee yrittämään greenille, mutta nyt ei millään yllä? Esim Kirkan 10 -väylällä oikealla oleva vesi ei yleensä ole mikään ongelma 47:lta, mutta 60 metriä taaempaa 54:ltä se voi ollakin ongelma. Kymppiväylä nyt muutenkin on sellainen "luulot-pois"-väylä... Juu, ei todellakaan yritetä edes kolmosella greenille.

Tekisi hyvää itse kullekin golfarille katsella sitä tuttua kenttää ihan eri maisemin kuin tavallista.

Edempi keskitii

Kesäkuu tuli ja meni. Onneksi myös golfin merkeissä. Olin pelaamassa 15 kertaa Keimolassa ja kerran Uudessakaupungissa. Sielläkin sattui KGV-pelaaja samaan lähtöön.  Välillä kesäkuun kierrokset  meni hyvin, jopa tosi hyvin ja sitten mikään ei sujunut. Sellaista golf on.

Mielenkiintoinen kierros eli puolikas oli se, jolloin pelattiin sinisiltä. Se onkin ollut pitkään suunnitelmissa. Slope (joka siis ei muuttunut miksikään vaikka ensin niin luulin uusien väylätaulujen tultua) antoi 3  ylimääräistä lyöntiä punaisiin verrattuna. Niiden turvin pääsinkin bogeypisteissä samoille lukemille kuin yleensä punaisilta palatessa. Muutama väylä, erityisesti A9, oli todella erinäköinen sinisiltä.

Siitä tulikin mieleeni, että miten nyt tiiauspaikoista pitäisi puhua? Ennen oli punainen ja sininen. Nyt 47 tai 49 tai 54 tai 56 jne kentästä riippuen. Etutii, edempi keskitii, taaempi keskitii, takatii?

Yritän nyt oikeasti keskittyä parantamaan lyhyitä chippejäni. Sain n. 8 tasoituksella pelavalta veljeltäni pari vinkkiä chipin suhteen ja alan vihdoin tajuta missä vika on ollut ja miten se korjataan. Kaikki onkin kiinni ranteista...

Tässä vielä viimeisimmän vaihteeksi hyvin menneen Saras-kierroksen paras hetki väylän 17 jälkeen. Onpa poikaset jo isoja.

Keimolan uudet mitat

Nyt ne sitten on paljastettu, Keimola Golfin kentillä uudet väylätaulut. Uudet tuloskortitkin olivat tulleet. Samalla kävi ilmi, että slopetkin ovat muuttuneet. Kirkalla saan jatkossa yhden lyönnin vähemmän kuin ennen. Saraksesta en vielä edes tiedä, varmaan sama homma siellä.

Onhan ne hienot ne uudet taulut ja vanhat olivat jo uusimisen tarpessa. Saa nähdä onko tuolla uudella tiiaspaikkamerkinnällä toivottua vaikutusta. Caddiemasterien pitäisi kuulemma myös ohjata pelaajia pelaamaan tietyltä tiiltä tasoituksen mukaisesti. Voisin kyllä kokeilla entisiltä sinisiltä pelaamista.

Kävin pelaamassa Kirkka B:n perjantai-illan kunniaksi. Sääennuste lupaili alkavaa sadetta illan edetessä, joten päätin pelata vain yhdeksän reikää. Varmuuden vuoksi pakkasin bägiin mukaan sadetakin ja bägillekin sadehupun mutta lopulta niitä ei sitten tarvittu. Kierros meni kohtalaisesti mutta ennen kaikkea oli tosi kiva pelata. Seurana minulla oli pariskunta, jotka olivat hyviä pelaajia. Valitsin lähtöaikanäytöltä tarkoituksella lähdön, jossa oli pariskunta. Pari naispelaajaa olisi käynyt myös hyvin, jos sellainen olisi ollut tarjolla. Parin kolmen miehen kanssa en kovin mielelläni lähde, mutta olen sellaisessakin tuntemattomassa seurassa pelannut. Kokemukseni vain on se, että miesporukasta ei juuri yksinäiselle naiselle seuraa kierroksella, No toisaalta ehkä tulisi keskittyä omaan peliin todella hyvin, kun ei voisi kenenkään kanssa jutella, voisi tehdä hyvääkin. Mutta minulle golf on ennen kaikkea sosiaalista kanssakäymistä.

Mittailua

Vaikka tämä blogi onkin ollut aika hiljainen, olen siitä huolimatta pelannut melko ahkerasti. Täysiä kierroksia on ehtinyt tulla viisi kappaletta ja sen lisäksi yli kymmenen puolikasta kierrosta,  joita olen viikolla iltaisin käynyt pelaamassa. Golfkelit ovatkin nyt olleet mitä parhaimmat.

Osallistuin pariin Keimolan Ladyjen 9 reiän kisaankin, ilman menestystä tosin. Nyt yritän löytää kaveria Naisten sunnuntain kisaan, mutta tuntuu että kaikki kaverini joko jo omistavat green cardin tai eivät tule koskaan golfista innostumaankaan. No katsellaan.

Olin ajatellut selvitä tämän kauden ilman, että tarvitsee ostaa enää enempää varusteita tai vaatteita, mutta taidan joutua  kenkäkauppaan. Kesägolfkenkäni ovat pohjistaan kuluneet niin sileiksi, että olen jo pari kertaa swingatessani menettänyt tasapainoni, kun kenkä luistaa alta pois. Olen tykästynyt ruusukkeettomiin kenkiin, joten taidan käydä ostamassa uudet. Footjoy on ollut jalkaani sopiva merkki mutta voisi kokeilla jotain muutakin, vaikka Eccoa.

Keimolaan on tulossa uusi pituuteen perustuva tiiauspaikan merkintäsysteemi. Punaisten tilalle tulee 47, keltaisten 56 jne. Näin eilen kierroksella B:llä yhden uusista väylätauluista ja jäin miettimään että miksi entinen keltainen on edelleen nollapiste kartan pituusmerkinnöille ja entisiltä punaisilta pelaavat joutuvat edelleen itse suorittamaan vähennyslaskut selvittääkseen etäisyydet. Miksei nollapiste voisi olla entinen valkoinen tai punainen? Jos kerran on tavoitteena saada ihmiset unohtamaan vanhat tiiauspaikat ja pelaamaan kenttää valiten itselleen sopivan pituuden. No, pohdinpa vaan. Olisiko ollut hirveä lisäkustannus merkitä karttaan muitakin etäisyyksiä kuin se keltaisilta mitattu? Sama systeemi on tulossa muuallekin, kuten Tarina Golfiin, jonka olen joskus ihan aloittelijana pelannut. Silloin sooivaa kentän pituutta minulle olisi voinut merkitä vaikka numerolla 20...

Kuva Tarina Golf

Räntäsateen ja rakeiden väistelyä

Huhtikuun kierrokset jatkuivat kahdella puolikkaalla kierroksella Kirkalla, sekä A:lla että B:llä. Molemmilla kerroilla piti todella tarkkaan seurata säätilaa sadetutkasta ja muista ennusteista. Kirkka A:lla ehdittiin pelata 7 väylää kunnes sade yltyi ja lähdettiin kesken pois Lady O:n kanssa. Seuraavana aamuna Kirkka B:llä sää oli mitä parhain, mutta kotiin ajaessa tuli ensin rankka raekuuro ja sitten perään räntää. Eli oli varsin onnekkaita kierroksia sään suhteen ja kenttäkin on jo Keimolassa hyvässä kunnossa.

Kovin hyvin eivät nämä kevään toinen ja kolmas kierros tai puolikas menneet. Erityisesti lähipeliin jos pakko keskittyä ja harjoitella. Tuli myös sellainen olo puttejani katsellessa, että hyvä tavoite olisi putata aina mieluummin liian pitkiä kuin raivostuttavan lyhyitä, joilla ei ole edes mahdollisuutta mennä kuppiin.

Lady O:n kanssa puhuttiin että kierrosta edeltävä pullakahvi olisi monestakin syystä parasta vaihtaa lähipelitreeniin.

Nyt voisi sää alkaa pikkuhiljaa muuttua kesäiseen moodiin.

Västäräkistä vähäsen, tiiausajasta ei päivääkään

Golfkauteni Keimolassa alkoi jälleen huhtikuun puolivälissä, jopa päivää aikaisemmin kuin viime vuonna. Silloin jopa satoi räntää taivaan täydeltä ennen kierrosta.  Tänä vuonna aurinko paistoi kirkkaasti ja oli noin 9 astetta lämmintä lähtiessä. Västäräkki hyppeli tervetuliaisiksi heti kakkosväylän tiauspaikalla.

Pääsin testaamaan uutta draiveriakin, ja lupaavalta vaikuttaa. Taisi olla hyvä ostos. Täytyy tarjota Lady O:lle pullakahvit kiitokseksi, hän nimittäin kehotti minua ostamaan tuon mailan, kun oli nähnyt minun testilyöntini sillä hallissa.

Kierros lähti kohtuullisen hyvin liikkeelle, kuten kevään ensimmäiset kierrokset yleensä lähtevät, kun ei ole vielä mitään odotuksia.  Kierroksen edetessä kyllä alkoivat taas hyvin talvehtineet vanhat vikani tulla ilmi, eli lähipeli ja erityisesti puttaus edelleen aiheuttavat ongelmia. Greenit olivat käytössä, mutta kuten tähän aikaan normaalia on, ovat ne aika pomppuisat.

Uuden draiverin lisäksi kierroksella oli muutakin uutta mukana, eli uusi, tosin käytettynä ostettu kantobägi sekä uudet mustat Crossin housut Stadiumista. Ne ovat tosi mukavat päällä. Hyvän golfvaatteen tunnusmerkki on, ettei sitä itse huomaa.

Lady O:n lisäksi peliseurana oli mukava pariskunta. Jossain vaiheessa nainen tosin hermostui miehensä pyytämättä tarjoamiin neuvoihin. On varmaan vaikeaa olla neuvomatta, kun näkee mitä toinen ihan selvästi tekee väärin, mutta ei se siellä kentällä yhtäkkiä korjaannu.

Kaiken kaikkiaan erittäin miellyttävä aloitus kaudelle 2016. Toivotaan, että kelit suosivat tänä kesänä yhtä paljon kuin tällä ensimmäisellä puolikkaalla kierroksella Kirkalla. Joutsenet kuulemma jo hautovat pikkusaarellaan.

Kuva Stadiumin verkkokauppa.

Cobran lumoama

Tuli kallis hallirange-visiitti joku aika sitten. Minun ei pitänyt todellakaan ostaa yhtään mitään, mutta niin vaan lähdin kotiin uuden Cobra-driverin kanssa. Oli niin hyvä myyjä....

Oma Callaway-driverini on toiminut luotettavasti, mutta olen valitellut sitä, että pallo lentää korkealle ja putoaa alas kuin kivi eikä rulli yhtään. Syytin 13,5 asteen nostokulmaa, jota ei pystynyt säätämään. Niinpä kun minulle esiteltiin kauniin oranssia Cobraa, jossa säätökulmaa oli 10,5-13,5 ja draw-säädöt vielä päälle niin pakkohan sitä oli kokeilla. Hyvän tuntuisesti lähti pallo, vaikka mahdoton sitä on halliolosuhteissa sanoa, kuinka pitkälle pallo lentäisi. Eikä driverissa ollut edes vanhempien Cobrien karseaa ääntä. Olin kerran ostamassa kaverin vanhaa mailaa, mutta se kuulosti siltä kuin olisi alumiinikattilalla paukuttanut palloja menemään - ei kiitos.

Kerran se vain kirpaisee tuumin ja annoin Callawayn vaihdossa ja pakkasin Cobran mukaan. Hintakin oli hyvä, kun maila oli viimevuotista mallia. Minäkin olen :-)

Nyt sitten pitäisi jo päästä ulos kokeilemaan osuuko tuolla mihinkään. Kevät, tule jo!

Tämän näköisiä värejä olisi tarjolla golfbidder.comissa. Omani siis oranssi!

Kurssin jälkeen simulaattoriin

Golfkurssi päättyi kuluneella viikolla väylämaila- ja draiveriharjoituksilla. Sain taas swingistäni palautetta että se lähtee liian supussa taakseviennistä. Täytyy keskittyä oikean käsivarren irrottamiseen kyljestä.

Kurssi oli kaikkinensa hyvä, tosin kovinkaan yksilöllistä se ei ollut. Onneksi saimme sähköpostiin kirjalliset harjoitusohjeet, joita voin yrittää jatkossa sitten hallissa tai ulkona rangella käyttää hyväkseni.

Pääsinkin heti kokeilemaan olinko jotakin oppinut, kun menin ensimmäistä kertaa simulaattoriin pelaamaan. Kyseinen simulaattori sijaitsee Raumalla ja vaikutti teknisesti erittäin edistyksekkäältä.

Valitsimme Linna Golfin pelattavaksi kentäksi. Aikaa oli varattu kolmelle hengelle 3 tuntia eikä se ihan riittänyt, kun aluksi siinä vähän ihmeteltiin, että miten tämä toimii ja sitten tuli jossain vaiheessa hankaluuksia päästä bunkkereista ulos.

Yritin lyöntimatolla toteuttaa tyypillistä bunkkerilyöntiä mikä sändyllä tekisin mutta simulaattorikone ei kyllä ymmärtänyt sitä ollenkaan vaan jäin hitlerin morsiameksi hiekkaan. Pyysimme sitten paikan pitäjältä apua ja hän neuvoi lyömään ihan normaalisti, kuin löisi 40 metristä chippiä.

Puttaaminenkin tuntui haastavalta, kun piti kuvitella lyövänsä breikkaavalla greenillä 5 metristä puttia mutta niin että löikin vaan suoraan.

Simulaattorin parasta antia voisi olla laitteen tekemät analyysi mailanpään nopeudesta ja lavan aukiolokulmasta, mutta ne vaan tahtoivat vilahtaa screenillä ohi niin nopeasti etten kerinnyt siinä kovasti pohtia niitä. Itselläni näytti lapa olevan hyvinkin usein liian auki ja tulos olikin sitten hyvin lyhyt lyönti joka lähti väärään suuntaan. Ei siis ollenkaan ainakaan tavallisia avauksiani.

Sen verran hauska kokemus tuo simulaattori oli, että täytyy mennä jossain muuallakin vielä uudestaan kokeilemaan ja miksei tuota voisi ottaa joka talvikaudeksi säännölliseksi harjoitteluksi. Kyllä se ainakin hallirangella pallon hakkaamisen voittaa.

Sandy-valaistumista

HLRGolfin kurssi Konalassa jatkui tälläkin viikolla toiseksi viimeistä kertaa.

Meitä oli pyydetty ottamaan mukaan sekä joku väylämaila että S-maila mutta lopulta teimme harjoituksia vain Sandyllä.  Se olikin todella hyödyllistä, koska harjoittelimme chippi-lyöntiä, joka on ollut minulle aina kaikkein vaikein lyönti.

Tuntui puheiden perusteella olevan sitä muillekin kurssilaisille. En ollut muistanut ottaa Sandyä mukaan, kun arvoin hybridin ja puuvitosen välillä mukaanotettavaksi väylämailaksi, mutta sain Hanna-Leenalta mailan lainaksi.

Sandyn kanssa ongelmani on ollut aina se, että pallo lähtee mailan lavasta hyvin usein ihan väärään suuntaan. Ninpä olen käyttänyt Sandyä vain hiekassa ja lyönyt lyhyet chipit P-mailalla. Niinpä sitten tässä harjoituksessa uskoani koeteltiin todella. Hanna-Leena demonstroi missä asennossa mailan lapa tulee swingissä alas ja missä kulmassa pallo lavasta on lähdössä ylös käyttämällä magneettitikkua (kuva googletettu) apuna. Kun harjoittelimme hyvin lyhyttä korkea chippiä, minun piti ihan todeta, että mailan lapahan osoittaa ihan väärään suuntaan siihen nähden, mihin suuntaan pallon pitäisi olla lähdössä.

Lavan asennossa olennaista onkin se, miten sen pohja tulee maahan nähden, eikä se missä asennossa mailan lapa on haluttuun suuntaan nähden. Eli nostokulmasta on kyse. Kummasti pallo vaan lähti suoraan! Taas kerran todella vaikea selittää, mutta toivottavasti muistan vielä kesällä mikä ajatus tuossa lyönnissä oli, sillä se tuntui loppujen lopuksi toimivan erittäin hyvin, kun sitä tarpeeksi pääsen treenaamaan. Saa nähdä sitten kentällä miten tuo lähtee toimimaan, mutta joka tapauksessa aion yrittää ottaa Sandyn käyttöön chipeissä. Sillä jos pallon saa ylös niin, että se pysähtyy sijoilleen reiän viereen eikä singahda greenin toiselle puolen - mitä muuta sitä hyvään golfiin enää tarvitseekaan?

Kuva magnetic lie angle tool, amazon.com http://ecx.images-amazon.com/images/I/318wdt7PzYL._SX450_.jpg

Puttitreeniä

Golfkurssi jatkui Konalan golf hallissa.

Tänään tehtiin vartalonkiertoharjoituksia. Tässä harjoiteltiin ensin palloa heittämällä, sitten junnumailaa yhdellä kädellä heiluttamalla ja sen jälkeen omalla mailalla. Tarkoitus oli astua askel sivulle niin, että vartalon kierto alkoi jo hieman ennen kun jalka siirtyi tukemaan lyöntiä.

Kohtuullisen hyvin löysin tämän harjoituksen tavoitteena olleen rytmin mutta pallot lähtivät koko ajan liikaa oikealle. En tiedä mistä johtui, mutta ei sillä niin hirveästi väliä tässä vaiheessa ole.

Seuraavaksi siirryin puttiharjoituksiin, joita oli muutama erilainen.

Ensimmäisessä harjoituksessa haettiin putterille hyvää liikettä pitämällä hanskoja kainaloissa niin, etteivät pääse putoamaan ja heilutettiin putteria keppiä vasten niin että tasainen heiluriliike löytyisi.

Toisessa harjoituksessa putattiin eri etäisyyksillä olevia palloja kuppiin niin, että pari kertaa vaan työnnettiin pallo kuppia kohti ja viimeisellä kerralla taakseviennin kanssa. Koko ajan siirryttiin kauemmaksi reiästä. Yllättävän vaikea oli putata ilman taaksevientiä, siinä ihan oikeasti keskittymään että vain työnsi palloa

Viimeisessä puttausharjoituksessa, joka tuntui kaikkein kivoimmalta, koska siinä pallot helposti menivätkin kuppiin, tarkoituksena oli olla osumatta käsipainoihin, jotka oli asetettu linjatikkujen ulkopuolelle eli maila ei saanut lähteä taakseviennissä eikä osuman jälkeen kääntymään.

Tänään yllättäen ei tuntunut siltä että lyönti on katoamassa, ei putti eikä swingi. Saa nähdä miten tästä sitten eteenpäin, vielä muutama kerta kurssia jäljellä.

Golf-kurssi osa 2: Hyvästi lyönti...

Tällä viikolla golfkurssi jatkui Konalassa harjoituksella, jolla oli tarkoitus parantaa käsien asentoa. Swingissä keskityttiin erityisesti ranteiden taivutukseen.

Harjoitus alkoi sillä, että taivutettiin ranteet käsien roikkuessa suorina alas, niin että maila kääntyi vaakatasoon. Siitä sitten kädet nostettiin taaksevientiin niin että vasen käsi oli suorana, edelleen ranteet oikeaoppineesti taivutettuna.

Harjoitus jatkui niin että downswingissä kädet kulkevat suhteellisen lähellä vartaloa ja ranteet suoristuvat viime hetkellä ennen osumaa. Ajatus oli että mailan pää osoittaisi alas, kohti palloa aluksi. Yhtä vaikeaa tehdä kun selittää! Minulla oikea käsivarsi piti saada enemmän irti kyljestä. Swingini lähtee aika supussa.

Seuraavalla harjoituksella haettiin rentoutta. Heitettiin palloa lyömisen sijaan. Nojattiin mailaan vasemmalla käsivarrella ja pallo piti heittää oikealla kädellä vasemman käsivarren alta. Nykyään kuulemma junnuja opetetaan ensin heittämää palloa kuin pesäpallossa, koska se muistuttaa golflyöntiä. Minusta se tuntui aika vaikealta, en meinannut millään saada palloa lähtemään heittämällä oikeaan suuntaan. Kerran se jopa lähti taaksepäin, onneksi en osunut kehenkään.

Sitten kun jatkoin ranteentaivutusharjoitusta lyömällä mailalla, tuntui että en osaa enää mitään, enkö ole koskaan osannutkaan. Olisi pitänyt jo kahdeksan vuotta sitten aloittaessani oppia taaksevienti ja ranteen taivutus. Nyt poisoppiminen on vaikeaa.

No, ensi kerralla pääse hukkaamaan puttinsakin, on puttiharjoitusta tiedossa.

Kuva mynegm.com, ihan tuolta ei tainnut näyttää minun ranteeni.

Kausi 2016 alkoi jo!

Voisi jopa ajatella, että tästä kausi alkaa. Vaikka onkin vasta tammikuu. Olin talvikurssin ensimmäisellä kerralla.  Kurssi pidetään Konalassa HLR golfissa. Eli Prona on  Hannaleena Ronkainen. Hän ei ole minulle entuudestaan tuttu mutta tämän ensimmäisen kerran perusteella vaikutti oikein mukavalta ja pätevältä.

Kurssi alkoi alkulämmittelyllä, jonka jälkeen Hannaleena kävi tarkistamassa kaikkien kurssilaisten gripit ja stanssit sekä antoi muutaman neuvon meidän lyödessämme rautaseiskoilla. Omasta mielestäni omat lyöntini lähtivät yllättävänkin hyvin, kunnes sitten neuvot saatuani yritin niitä toteuttaa ja sinne se lyönti lähti katoamaan. No en aio siitä stressiä ottaa, ja onhan tässä kuitenkin useampi kuukausi aikaa löytää lyönti takaisin, toivottavasti entistä ehompana.

Lopputunnista harjoittelimme vartalon kiertoa ja taaksevientiä. Sainkin hyvän mielikuvan avukseni: minun piti miettiä ikäänkuin istuvani oikealle kankulle taakse alas kiertäessäni vartaloa. Saimme kokeilla myös kuminauhan laittimista polvien ympäri. Tavoitteena oli pitää kuminauha kireänä painamalla polvia ulospäin, jolloin vartalon kierto on helpompaa.

Ensi viikolla sitten jatkuu, odotan mielenkiinnolla!

Kuva hlrgolf.fi