perjantai 30. kesäkuuta 2017

Lisääntyvät joutsenet

Joutsenet sen kun lisääntyvät. Enkä nyt tarkoita Keimolassa tänäkin vuonna 5 poikasta tehnyttä joutsenparia vaan paikalle ilmaantuneita kolmea sinkkujoutsenta. Olisivatko edelliskesien poikasia, jotka ovat palailleet kotikonnuilleen. Poikasiaan vartioiva pariskunta oli kuulemma jo ihan kunnolla ottanut yhteen parin tällaisen sinkkulinnun kanssa, mutta ovatko nyt jo antaneet periksi?



Lady O:n kanssa näimme ensin klubitalon vieressä olevassa lammessa kolme sinkkulintua ja sen jälkeen väylällä 17 yhden yksinäisen joutsenen, ja sitten siellä myös pari poikasta, mutta ei toista aikuista lintua ja kaikkia poikasia. Ehdimme jo ihmetellä mitä pariskunnalle ja niiden poikasille on tapahtunut, onko tullut avioero. Sitten onneksi toinenkin emolintu ja loput poikaset tulivat näkyviin.

Montakohan joutsenta Keimolaan mahtuu? Niillä on melko suuret reviirit. Wikipedia tietää että:  Ravinnon saatavuus määrää reviirin koon: etelässä voi riittää kymmenkunta hehtaaria, mutta pohjoisessa reviiri voi olla satakin hehtaaria. Ilmeisesti Keimolan koko on 90 hehtaaria, joten kyllä sinne mahtuu enemmän kuin yksi pesivä pariskunta, jos vaan ravintoa riittää.

No se joutsenista ja takaisin golfiin. Tämän viikon pelit ovat sujuneet kohtuullisen hyvin, muttei mitenkään loistokkaasti. Osallistuin scramble-kisaankin, ja parin kanssa tehtiin ihan hyvää tulosta, mutta muut tekivät vielä parempaa. Ilmoittauduin opetukseen, jospa siinä tulisi jotain ahaa-elämyksiä miten peliä saisi parannettua.

Seuraavaksi on vuorossa vierailu Gumböle Golfiin, jossa en ole ennen käynytkään. Siitä sitten juttua myöhemmin.

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Perinteinen juhannusgolf Uudessakaupungissa

Olipa hienoa taas päästä pelaamaan juhannusgolfia isän ja veljen seurassa Uudenkaupungin hyväkuntoiselle kentälle.

Peli sujui ihan kelvollisesti, kaikilta meiltä, noin 28 bogeypistettä tuli kaikille. Sen verran on tullut tuota Ugin kenttää jo kierrettyä, että väylät ovat tuttuja.  Kenttä oli hyvässä kunnossa kuulemma peliseurani kotikenttään Raumaan verrattuna, mutta ehkä samassa jamassa kuin Keimola. Ei mitenkään paha siis, mutta muutamassa putissa pallo lähti vähän omille teilleen viheriön epätasaisuuden takia. Enhän minä tietenkään huonosti putannut...

Pelilipun myyjäkin oli jo tilinumerotuttu, eli golfpiste.comin pörssistä löytämäni myyjän tilinumero löytyi jo verkkopankistani edelliskesältä. Hänen pelilippunsa ovat näppärästi caddiella kansiossa, eikä niitä tarvitse lähteä hakenaan minkään rottweilerin vartioiman omakotitalon porstuasta. Nimimerkillä kokemusta on siitäkin.

Joutsenia kun on ollut tapana kuvata niin tässä Ugin joutsenet. Aika aidoilta nuo näyttävät. Ja toistaiseksi ovat pitäneet valkoposkihanhet loitolla. Tuo lammikko on pallomagneetti. Nytkin yksi pallo hävisi sinne. Yhteensä 8 lyöntiä tuohon väylään tarvittiin. Onneksi muilla väylillä meni paremmin, tein yhteensä 3 par-tulosta, mutten yhtään birkkua.

 


Säätiedotus uhkaili sitä sun tätä tulevan taivaalta, mutta onneksi olivat väärässä niin Ilmatieteen laitos, Foreca, yr.no kuin Accuweatherkin. Mielenkiintoista nähdä miten eri mieltä ennustajat ovat keskenään ja vieläpä kaikki väärässä... Pitäisi joskus selvittää mikä niistä olisi eniten oikeassa useimmin.




perjantai 16. kesäkuuta 2017

Händärihuijari


Pelini saattaa näyttää ihan hyvältä ja sujuvalta, jopa siinä määrin, että eräs samaan lähtöön osunut entuudestaan tuntematon pelikaveri kuultuaan tasoitukseni totesi, että "et sitten ole paljon kortteja jättänyt". Taisi pitää minua händärihuijarina. Totuus on kuitenkin se, että bufferituloksetkin jäävät useimmiten haaveeksi, puhumattakaan siitä, että keräisin bogey-pisteitä yli händärini. Joten korttien jättäminen ei ole tuntunut tarpeelliselta.

Jos olisin jättänyt kortin jokaiselta pelaamaltani kierrokselta, olisi tasoitukseni varmaankin jo pian 30. Se taas tuntuisi itsestäkin liian korkealta. Ilmoittauduin mukaan Naisten Pankki -scramblekisaan ja tuli kiire jättää kortteja ennen kisaa, ettei minua luulla händärihuijariksi. Jos vaikka sattuisin pärjäämään kisassa parini kanssa.

Isäni, yli 80-vuotias golfari oli vieraanani Keimolassa ja pelasimme Kirkan. Hän piti sitä melko haastavana kenttänä. Ehkä se onkin, vaikkei sitä itse enää mieti, onko vai ei.

Näimme joutsenperheen pariinkin otteeseen. Tässä kuvassa ne olivat väylän 18 tiiauspaikalla. Taisi niiden  mielestä honor kuulua heille eikä meille. Mutta sulassa sovussa päästiin tiiamaan, kun joutsenet pysyivät aidan takana.


sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Golfin sietämistä

On tämä vaikea laji, henkisesti nimenomaan. Kolme peräkkäistä päivää: unelmapuolikas Kirkalla birkkuineen, hyvä bufferikierros Saraksella heti perään ja sitten yhtäkkiä en päässyt rämpimään edes häpeärajalle Kirkalla. Miksi ihmeessä?

Mitään erityistä syytä äkilliselle romahdukselle ei voi löytää. Sama golfari, samat välineet, pallo ja sää, jne. Seura oli kyllä eri viimeisellä kierroksella, mutta ei sillä liene ollut mitään vaikutusta. Ehkä kannattaakin miettiä, mitä ennen kierrosta tapahtui "reaalimaailmassa", joka julmasti tunki mukaan kierrokselle. Sain pari ärsyttävää sähköpostiviestiä juuri ennen kentälle lähtöä, ja ne vetivät mielen matalaksi.

Millä pystyisi tyhjentämään mielensä ennen kierrosta, ettei ensimmäisellä väylällä löisi pallon sijaan naapuria tai pomoa, puttaisi työkaveria maanrakoon?

Ehkä se munkkikahvi on hyvä siirtymäriitti reaalimaailman nollaamiseen ennen kuin siirtyy golf-kuplaan, jossa vain linnut laulavat ja pallon lentää kauniissa kaaressa kauas ja viisimetriset putit kolisevat kuppiin.

Ehkä voisi käydä pikku kävelyllä klubitalon ympäristössä vaikka ihailemassa täydessä kukassa olevaa omenapuuta.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Kesän ensimmäinen birdie

Kiersin eilen Kirkka B:n seuranani Lady O ja entuudestaan tuntemattomat nainen ja mies sekä yksi kävelijäkin oli seurassamme. Uusia tuntemattomia ja mukavia pelikavereita aina löytyy lisää. Keimolassa on kuitenkin yli 2000 jäsentä, joten lienee pikemminkin ihme, jos sattuu sama ihminen uudestaan ryhmään. Näin kuitenkin on käynyt jo useammankin kerran.

Kierros meni jopa pelottavan hyvin, ja kesän eka birkkukin kolahti kuppiin ulkoa putaten väylällä 17. Siitä tuli viiden pisteen birkku minun tasoituksellani, joten puolikkaan kierroksen kokonaistulos oli 23 pistettä - mikä olisi aika normaali koko kierroksen tulokseksikin. En kuitenkaan ole jättänyt kortteja puolikkailta periaatteesta, ellei ole ollut kisa eli pakko.


Birkkutaskumattini oli kuitenkin tyhjillään vielä. Se on kiva pieni taskumatti, mutta siinä ei saa säilyttää juomaa pidempään. Ei niitä birkkuja niin usein osu kohdalle, etteikö juoma olisi sitten jo pilalla, kun sitä tarvittaisiin. Eli kaunis koriste mutta epäkäytännöllinen. Suunniteltu selvästi pelaajalle, joka tekee useamman birkun ja tyhjentää sen kierroksen aikana. Ei siis kerran-kesässä-birkkuilijalle. Ehkä joku pikku lasipullo olisi paras minulle.

Kuva: pinterest/amazon: Visol Golf Addict Matte Flask

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Par-putteja

Oltiin Ladyjen F ja M kanssa Saraksella kauniina, lämpimänä kesäpäivänä. Kierros sujui hyvin. Mutta eniten jäi mieleen se, että puttasin par'ia todella monta kertaa, mutta tein tuplan tai bogin. Syy siihen oli huono puttaustaito. Useimmiten kyllä pallo laskeutui greenille aivan liian kauas reiästä, jotta par olisi syntynyt ilman 5 metrin haamuputtia. Eli oikeasti chippi on syyllinen...

Olen ollut kerran lähipelialueella Keimolassa kauden alettua. Mutta puolustuksekseni sanottakoon, että silloinkin puttigreeni oli vielä kiinni. Nythän se on ollut auki jo pitkään, mutta ei puhuta siitä...
Kumma vaan kun ei harjoittelu kiinnosta, ei niin yhtään. Rangelle menoa suorastaan inhoan, enkä ole ainoa. Lähipeli- ja puttitreeni olisivat miellyttävämpiä - ja tarpeellisempia - harjoituksia, mutta jostain syystä nekin häviävät munkkikahveille joka kerta.


Meneehän se peli näinkin ihan riittävän hyvin, mutta olisihan se kiva chipata hyvin ja putata vielä paremmin. Ehkä pitää keksiä joitakin kivoja harjoituksia, joita viitsii tehdä. Ja jättää ne munkkikahvit väliin.

Saraksella kulkiessa tuli myös tarpeen nauhoittaa yksi parin minuutin video omiini tarpeisiini. Onneksi edellä menevät olivan niin hitaita, että hyvin ehti kuvata parin minuutin pätkän siinä odotellessa.



maanantai 5. kesäkuuta 2017

Putterifittausta

Kausi Keimolassa on käynnistynyt yhtä hitaasti kuin kesäkin. Mutta tällä viikolla näyttää jo hyvältä ainakin säätiedotusten valossa - kesä on saapumassa ja jäämässä pidemmäksikin aikaa. Olen toki kiertänyt tuulessa ja tuiskussa (raekuurossa nyt ainakin) tähänkin asti, mutta niin odotan jo lämpimiä hame-hihaton paita -kelejä. Ja sitä, että kenttä tulisi myös kesäkuntoon, väylät ovat olleet vielä aika heikossa kunnossa, mutta nyt varmasti tilanne paranee kun sataa ja sitten lämpenee.

Kävin lyhennyttämässä muutamia mailoja - sain kimmokkeen siihen Espanjanmatkan pro:lta, joka puuttui erityisesti putterini pituuteen. Ihme, ettei siihen aikaisemmin ole kukaan pro puuttunut, maila oli minulle aivan liian pitkä. Havahduin siihen aivan konkreettisesti, kun tehtiin harjoitusta, jossa piti asettaa pallo peilillä varustetulle levylle ja sitten nähdä silmänsä peilistä pallon päällä, apuviivojen sisäpuolella. En nähnyt naamaani ollenkaan ko. peilistä, kun putteri otti jo kroppaan kiinni!  Tälläisen peilisysteemin saa ostaa itselleenkin netistä, esim tämä golftrainingstuff.com:issa maksaa 60 taalaa.



Lyhennytin ja vaihdatin gripit putterin lisäksi myös S-, P- ja 9-mailoihin Golfbalancessa. Muutama muu maila tarvitsisi kipeästi uudet gripit, mutta itse mailatkin näyttävät sen verran kärsineiltä, että uusi grippi ei juuri tekisi niistä sen parempia. Kai. Täytyy tuota miettiä vielä.

Ostin myös uuden tuuli/sadetakin, entinen toimi kyllä tuulitakkina, mutta ei pitänyt enää sadetta. Vettä pitävät takit taitaa hiostaa aina, ei kai sille mitään voi. Tämä IcePeakin takki löytyi Luhta Brand Storesta, ja olen ollut tyytyväinen siihen muuten.

Muuten yritän pärjätä tämän kauden nykyisillä välineillä ja vaatteilla - toiveajattelua?