sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Golfin sietämistä

On tämä vaikea laji, henkisesti nimenomaan. Kolme peräkkäistä päivää: unelmapuolikas Kirkalla birkkuineen, hyvä bufferikierros Saraksella heti perään ja sitten yhtäkkiä en päässyt rämpimään edes häpeärajalle Kirkalla. Miksi ihmeessä?

Mitään erityistä syytä äkilliselle romahdukselle ei voi löytää. Sama golfari, samat välineet, pallo ja sää, jne. Seura oli kyllä eri viimeisellä kierroksella, mutta ei sillä liene ollut mitään vaikutusta. Ehkä kannattaakin miettiä, mitä ennen kierrosta tapahtui "reaalimaailmassa", joka julmasti tunki mukaan kierrokselle. Sain pari ärsyttävää sähköpostiviestiä juuri ennen kentälle lähtöä, ja ne vetivät mielen matalaksi.

Millä pystyisi tyhjentämään mielensä ennen kierrosta, ettei ensimmäisellä väylällä löisi pallon sijaan naapuria tai pomoa, puttaisi työkaveria maanrakoon?

Ehkä se munkkikahvi on hyvä siirtymäriitti reaalimaailman nollaamiseen ennen kuin siirtyy golf-kuplaan, jossa vain linnut laulavat ja pallon lentää kauniissa kaaressa kauas ja viisimetriset putit kolisevat kuppiin.

Ehkä voisi käydä pikku kävelyllä klubitalon ympäristössä vaikka ihailemassa täydessä kukassa olevaa omenapuuta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti