Ladyt O ja F olivat kuitenkin innoissaan (siltä se ainakin vaikutti) lähdössä Sarakselle, joten lähdin matkaan mukaan. Päätin jättää pitkät mailat pois bägistä, koska niiden kanssa bägin sadehuppu ei kerta kaikkiaan toimi. Ja muutenkin oli ollut ajatuksena treenata rautoja, koska olen käyttänyt niitä todella vähän kevään kierroksilla. Yleensä vain pitcheriä ja sandyä. Nyt ne toimivatkin yllättävän hyvin, varsinkin rauta-5, jolla korvasin väylällä puu5:sen ja hybridi3:n.
Hybridillä avasin sentään. Parhaimmillaan pääsin sillä melkein driverin mittoihin, mutta huonoimmillaan jäin noin 50 metriä. Esimerkiksi väylällä 17 joka on perinteinen "pisin draivi" -väylämme. Edellispäivän kierroksella pääsin 100 metrin merkille, nyt 150 metrin tupsun viereen. Niinpä hävisin tuon kisan. Lähimmäs lippua - kisamme jäi ratkaisematta, koska kukaan ei päässyt greenille. Palkinnot eivät olisi kummoisia - maine ja kunnia, jotka katoavat seuraavan kierroksen alkuun mennessä. Pitänee nostaa panoksia!
Bogeypisteitä kertyi kyllä vaatimattomammin kuin edellisellä kierroksella, vain 22. Mutta ei se nyt ihan katastrofaaliselta tuntunut. Sääkin parani noin kuudennelta väylältä alkaen - kesä kuivasi minkä oli kastellut.
Eli on golf kivaa, on. Varsinkin, kun voi aina ihailla kaunista luontoa samalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti