Alastaro Golf -- kentän etsintää ja bunkkereita

Kesälomamatkalla reitti kulki Alastaron ohi, joten Alastaro Golf piti päästä testaamaan. Halusin testata sen siitäkin syystä, että se kuuluu Seniorikenttien joukkoon, joten pääsisin viidellätoista eurolla matkaan.

Isoin ongelma kierroksella oli löytää kentälle. Auton navigaattori ei tuntenut Alastaro Golfia mutta laitoin määränpääksi Alastaro. Arvelin että kyllä sieltä sitten kyltti löytyy. Väärin. Alastarossa sitten kysyin yhdeltä ohikulkijalta, jolla ei ollut hajuakaan. Seuraavaksi tarkistin osoitteen. Kenttä ei ole Alastarolla vaan Virttaalla, joka on Loimaata. Google Maps löysi paikan, mutta päätin silti vielä kokeilla Lumian Here -sovellusta ja se veikin minut suorinta tietä Alastaron moottoriradan takana olevalle kentälle.

Jo automatkalla kiinnitin huomiota maastoon. Mäntymetsää, mustikan- ja puolukan varpuja sekä upeita jäkäliä. Klubirakennus oli hieno ja golfkärryt kolmipyöräisiä. Mitä muuta sitä tarvitsisikaan? No, esimerkiksi lounasta, jota en saanut koska kentällä oli kisat ja lounasta tarjottaisiin vasta kisaajille tunnin päästä. Voileivällä pärjätään siis. Peliseurakin olisi kiva, mutta ennakkoon ilmoittamastani toiveesta huolimatta olin lähdössäni yksin ja heti seuraavassa lähdössä pariskunta.  Äkkiäkös siirsin itseni siihen mutta vähän jäi ihmetyttämään...

Peliseurana pariskunta olivat oikein mukavia ja neuvoivat vieraspelaajalle bunkkereiden sijainnit. Ja niitähän riitti, yli 80 kpl. Kävin aika monessa.

Vettä Alastarossa oli vain yhdellä väylällä ja siitäkin selvisin. Jo saapuessa näkemäni metsätyyppi osoittautui golfin kannalta hyväksi, sillä väylältä eksyneet pallon näkyivät hyvin. Pelasin yhdellä pallolla koko kierroksen 30 bogeypisteeseen.


Alastaro oli miellyttävä kokemus, mutta ehkä kenttä on tasaisena aika yksitoikkoinen. Bunkkereita tosiaan riitti. Siirtymät ovat lyhyitä ja selkeitä.

Kentän erikoisuus on kultaiset takatiit, joilta pelattuna Alastaro on Suomen pisin kenttä, yli 6000 metriä.

Voisi pelata toistekin, ehkä ensi kesänä sitten.

Osumia Kullo Golfissa

Sitä voi golfissa tehdä kaikenlaisia osumia:  väyläosumia, greeniosumia, "birdieitä" osumalla väylällä olevaan lintuun, ynnä muita. Tänään Kullo Golfissa tein kyllä oudoimman osumani, kun puttasin hyvin määrätietoisesti suoraan päin Lady M:n palloa, siinä vakaassa uskossa että se oli reikä. Hämmentävä tilanne alkoi siitä, kun aloin nosta lippua reiästä, eikä se lähtenytkään irti vaan koko reikä tuli mukana. Jotenkin ajatukseni sekosivat siinä sitten niin että sihtasin päin palloa enkä reikää. Kai se mielessäni oli sitten siirtynyt pois paikoiltaan. Kaksi rankkua siitä sitten tuli...

Muuten ensimmäinen kierrokseni Kullo Golfissa sujui varsin hyvin. Kenttä oli kyllä todella raskas kiertää, koska keli oli niin märkä. Tänään ei enää satanut kuin viisi pisaraa mutta kenttä oli märkä aiemmista sateista. Kenttä on myös hyvin mäkinen, joten ihan huonolla kunnolla sinne ei kannata lähteä. Maisemat ovat kauniit merenlahtineen.

Pelasimme Lady M:n kanssa kaikkia mahdollisia kilpailuja, lyöntipeli, pistebogey, reikäpeli, lähimmäs lippua, pisin draivi. Reikäpelimestaruus meni tiukimmalle mutta voitin sen, samoin kuin PB ja lyönnit. Lähimmäs lippua -voitto meni sivu suun. Kumpikaan ei voittanut pisintä draivia kun ei päästy väylälle.

Kullo Golf' on hyvinhoidettu ja kauniiksi laitettu, mutta opasteet kentällä olivat surkeat. Olisin parikin kertaa saattanut lähteä avaamaan väärälle väylälle, kun next tee -merkintä puuttui, ellei Lady M olisi tiennyt minne mennä, hän kun oli ollut ennenkin.

Valkoposki(?)hanhet ovat tämänkin kentän riesana. Harvemmin olen nähnyt niiden poikasia, nyt laumassa oli ainakin kuusi eri ikäistä.

Periskoopilla voi tarkistaa joko edelliset ovat kaukana.

Vierailulla Nurmijärvellä

Pitkästä aikaa Nurmijärvi Golfissa pelaamassa, viimeksi taisin pelata siellä noin viisi kuusi vuotta sitten Supergolf-aikoinani. Lähdimme Lady F:n kanssa testaamaan uutta seniorigolf-korttiani. Kyllä, olen tullut siihen ikään. Naiset saavat jo 50-vuotiaana senioristatuksen ja liityin seniorigolfiin maksamalla 25 euron jäsenmaksun. Pelaamaan pääsee kahdellakymmenellä eurolla joten eiköhän se kortin hinta tullut tässä nyt kuitattua jo, mutta tarkoitus on kyllä pelata vielä muillakin seniorigolf -kentillä.

En kyllä muistanut Nurmijärven kentästä yhtään mitään vaikka siellä muutaman kerran olenkin pelannut. Tällä kertaa vuorossa oli B&C-yhdistelmä. C näistä taitaa olla se kaikkein vaikein. Meillä oli seurana kaksi muuta vieraspelaajaa, naisia Tampereen suunnalta.

Kierros ei alkanut omalta osaltani ollenkaan hyvin, sillä palloni katosi jo heti ensimmäisellä väylällä aivan omituiseen paikkaan, sellaiseen, mihin sen ei olisi luullut katoavan. Etsiskelin palloani yksin siinä aikani ja jouduin sitten toteamaan että väylä jää nyt pelaamatta loppuun. Hieman, eikä ihan vähänkään, ärsytti että vieras peliseuramme eivät tulleet etsimään palloani. Onneksi tämä oli vain hetkellinen lapsus heiltä. Olivat muuten oikein kelpo seuraa.

Nurmijärvi oli mielenkiintoinen mutta tuntui aika haastavalta kapeine väylineen. Varsinkin kun ei ollut hajuakaan mihin kannattaa lyödä. Onneksi pelikaverit tunsivat kenttää ja osasivat neuvoa.

Kenttä oli hyvässä kunnossa, eikä hanhilauma, joka siellä majaili, ollut sotkenut paikkoja. Oma pelini ei mitenkään erityisen hyvin eikä huonosti mennyt. Peliseurana olleet daamit sen sijaan latoivat birdejä  niin, että Lady F:n  birdiepullo tyhjeni.

Yhdessä lammessa uiskentelee Viking Linen laivan pienoismalli. Pari palloani lähti pyrkimään uimalla laivan kyytiin...

Syötiin vielä lounas klubitalolla, joka näytti tuliterältä. Ehkä se on remontoitu hiljattain. Kiva reissu siis, voisi mennä toistekin, mutta nyt ensin pitää testata muitakin seniorigolfkenttiä.

Surkeaa peliä mutta hyviä munkkeja

Tärkeintä golfissa on hyvät eväät tai taukokioski. Tänään Lady F:n kanssa satuimme sopivasti Saraksen taukokioskille juuri, kun se saapui paikalle. Chorizohodaria emme saaneet, kun ne eivät tietenkään olleet vielä lämmitettyjä, mutta vastapaistetut munkit kelpasivat meille.

Yhden munkkirinkilän kentällä 10 km kävellessään kyllä kuluttaa, mutta jos joka kierroksen yhteydessä syö lähteissään pullan, kentällä munkin ja vielä perillä olutta tai muuta kaloripitoista niin ei pidä ihmetellä, jos paino ei kesän aikana laskekaan, kaikesta kävelemisestä huolimatta.

Tänään taas Saras osoittautui haastavaksi. Keräsin juuri ja juuri häpeärajapisteet kasaan. Kolme päivää sitten pelasin bufferiin. Kunpa aina tietäisikin mistä kiikastaa niin voisi  ehkä tehdä asialle jotain. Sää oli loistava pilvinen golfsää ja ukonilma alkoi vasta, kun olin jo kotona. Aina golfkenttä kuitenkin kotityöt voittaa, eikä ulkoilu ole koskaan pahasta.



Kuulin tässä joku kierros sitten, että uusiin mailoihin on tehtaalla esiasennettu 10 hyvää lyöntiä. Ei siis ihmekään, ettei uudella Cobrallani enää tule samanlaisia huimia pituuksia kuin sillä toukokuussa vielä tuli!

Maisemanvaihdos

En lähtenyt vieraalle kentälle, vaikka otsikosta voisi niin päätellä, vaan pelasin koko Kirkan Lady O:n kanssa 54:ltä eli sinisiltä. Viime viikollahan pelasin jo etuysin, nyt siis koko kierroksen. B:llä tuntuivat maisemat välillä vielä oudommilta kuin A:lla. Pelattiin yksi väylä jopa entisiltä keltaisilta, kun haluttiinkin näkymien olevan erilaisia, ja väylällä 15 tiiboxi 54 olisi ollut samassa paikassa kuin 47.

Eihän se peli yhtä hyvin sujunut kuin 47:lta, mutta ennen kaikkea oli kiva vaivata aivojaan. Jouduin oikeasti miettimään, millä mailalla lyödä ja minne se voisi mennä. Meneekö veteen, jonka 47:lta helposti ylittää? Millainen kakkoslyönti olisi hyvä, jos normaalisti pääsee yrittämään greenille, mutta nyt ei millään yllä? Esim Kirkan 10 -väylällä oikealla oleva vesi ei yleensä ole mikään ongelma 47:lta, mutta 60 metriä taaempaa 54:ltä se voi ollakin ongelma. Kymppiväylä nyt muutenkin on sellainen "luulot-pois"-väylä... Juu, ei todellakaan yritetä edes kolmosella greenille.

Tekisi hyvää itse kullekin golfarille katsella sitä tuttua kenttää ihan eri maisemin kuin tavallista.

Edempi keskitii

Kesäkuu tuli ja meni. Onneksi myös golfin merkeissä. Olin pelaamassa 15 kertaa Keimolassa ja kerran Uudessakaupungissa. Sielläkin sattui KGV-pelaaja samaan lähtöön.  Välillä kesäkuun kierrokset  meni hyvin, jopa tosi hyvin ja sitten mikään ei sujunut. Sellaista golf on.

Mielenkiintoinen kierros eli puolikas oli se, jolloin pelattiin sinisiltä. Se onkin ollut pitkään suunnitelmissa. Slope (joka siis ei muuttunut miksikään vaikka ensin niin luulin uusien väylätaulujen tultua) antoi 3  ylimääräistä lyöntiä punaisiin verrattuna. Niiden turvin pääsinkin bogeypisteissä samoille lukemille kuin yleensä punaisilta palatessa. Muutama väylä, erityisesti A9, oli todella erinäköinen sinisiltä.

Siitä tulikin mieleeni, että miten nyt tiiauspaikoista pitäisi puhua? Ennen oli punainen ja sininen. Nyt 47 tai 49 tai 54 tai 56 jne kentästä riippuen. Etutii, edempi keskitii, taaempi keskitii, takatii?

Yritän nyt oikeasti keskittyä parantamaan lyhyitä chippejäni. Sain n. 8 tasoituksella pelavalta veljeltäni pari vinkkiä chipin suhteen ja alan vihdoin tajuta missä vika on ollut ja miten se korjataan. Kaikki onkin kiinni ranteista...

Tässä vielä viimeisimmän vaihteeksi hyvin menneen Saras-kierroksen paras hetki väylän 17 jälkeen. Onpa poikaset jo isoja.