sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Mites tätä golfia taas pelattiinkaan?

Parin viikon golf-tauko ja peli on aika totaalisesti hukassa. Tuntui ettei ainoastaan lyönti kadonnut, mutta myös fyysinen kunto. Vaikka golf-tauon aikana olin treenannut muuten. Outo juttu. Alan jo miettiä mitä troppia voisi ottaa. Magneesiumia, B-vitamiinia...? Täytyypä perehtyä asiaan.

Yleensä niin tasaisen varmat avauksenikin olivat ihan sekaisin. Löin monta kertaa kainaloon ja otin jopa muutamat Mulliganit, mitä yleensä en tee. Hybridit ja väyläpuu temppuilivat nekin ja ainoa maila, jolla väylällä tuntui sujuvan, oli rauta-5. Sama se sinällänsä, millä lyö kunhan pääsee eteenpäin. Taaksepäin en sentään mennyt.



Pelattiin Ladyjen F ja O kanssa Kirkkaa perjantaina ja Saras lauantaina. Lauantai-iltana kenttä on lähestulkoon tyhjä, joten peli etenee mukavasti, kun edessä tai takana ei ole ketään. Vaikka on vielä heinäkuu, ja lämpöäkin oli parikymmentä, oli jo jotenkin syksyä ilmassa. Lehdetkin alkavat puissa jo kellastua. Ei kuivuudesta tai kuumuudesta ainakaan.

Teimme harvinaisen kolmois-par'in yhdellä par-3-väylällä ja tarjosin suklaapatukat sen kunniaksi. Mietinkin, että birdie-pullon lisäksi voisi olla muitakin motivaattoreita, kuten par-suklaa, bogey-porkkana jne. Sen mukaan, mikä itseä motivoisi tsemppaamaan. Birdejä ei auta liikaa tehdä, jos palkintona on viinapaukku birkkupullosta, pikkusievässä pallo ei lennä. Kertovat kaverit, itse en ole birkkuja niin paljoa tehnyt. Tänä kesänäkään en muistaakseni yhtäkään.











lauantai 11. heinäkuuta 2015

Tuotetestissä sateenvarjonpidin

Parin päivän golf-tauon jälkeen lähdettiin Lady O:n kanssa Kirkalle. Sääennusteet näyttivät sadetta koko kierroksen ajaksi ja kentälle ajaessani satoi kilometrin välein. Mutta onneksi ei uskottu ennusteisiin, koska koko aikana ei satanut pisaraakaan ja sää oli mitä parhain.

Oltiin molemmat kuitenkin varauduttu sateeseen. Lady O laittoi sadehousut, molemmilla oli bäginsuojus ja sadetakit. Olin joku aika sitten ostanut Golfpointista Konalasta viidellätoista eurolla sateenvarjonpidikkeen, jonka saa ruuvattua mihin tahansa kärryyn kiinni. Otin sen nyt testiin kun kerran piti sataa.





Periaatteessa ihan toimiva systeemi kyllä, mutta ainakaan oma myrskyvarjoni ei ilman kiinnipitämistä pysyisi pidikkeessä edes tyynellä säällä. Tuossa ehkä toimisi joku toisentyyppinen, kevyempi varjo. Mutta olisko siitä sitten vastaavaa hyötyä.




perjantai 10. heinäkuuta 2015

Raumalaissi golfjaarituksi

Kesän perinteinen golf-kierros Rauma Golfissa pilvisenä mutta poutaisena heinäkuun alun päivänä. Pelasin kahden seniorigolfarin, isäni ja hänen ystävänsä, kanssa, jotka liikkuivat autolla, itse kävelin. Golfia ei mitenkään erityisesti rauman giälel pelat, ihan simmotti samanlaitti ko muualki. Tai jotain sinnepäin, raumani on ruosteessa.

Tuloksessa ei kyllä tälläkään kertaa ollut hurraamista. Jostain syystä Rauma on aina ollut vaikea kenttä minulle. Enpä siellä kovin usein pelaakaan, ehkä kerran kesässä.

Tällä kertaa aloitettiin kympiltä, mitä en ollut ennen tehnytkään. Joka toinen päivä kuitenkin niin tehdään. Ensimmäinen ja kolmas väylä tuntuivat ihan "mikki-hiiri-väyliltä", ne kun ovat lyhyitä par3:ia. Ei se sitä tarkoita, että niillä mitään birkkua tai edes paria tekisi....

Käytin kierroksella mScorecardia. Tein sen mokan, että aloin kirjaamaan tuloksia ykköseltä enkä kympiltä. Ihmettelinkin ohjelman laskemia 800 metrin gps-etäisyyksiä ja bogeypisteitä ennen kuin tajusin mikä oli ongelma.

mScorecard tarjoaisi taas yhden uuden tavan analysoida peliään, eli FIR- ja GIR-prosentit. GIR, eli ihannelyöntimäärällä greenille -prosentti, minulla ei kovin kaksinen olisi, mutta useimmiten FIR olisi aika korkea - eli väyläosumat. Täytyypä tutkailla asiaa.

Pelikaverini ihastelivat useaan otteeseen rentoa swingiäni. Eivät olleet ensimmäisiä, jotka ovat sanoneet sitä kevyeksi ja vaivattoman näköiseksi. Kunpa muutkin lyönnit olisivat samanlaisia. Erityisesti taas chippieni ja puttieni heikkous tuli esiin - jopa siinä määrin, että päätin hakeutua pron oppiin. Kunhan tästä kerkiän.



sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Ärräpäitä kirkonmenojen aikaan

Saras ja sunnuntaiaamu. Ehkä jotkut jopa istuivatkin kirkonpenkissä, kun me jo päästelimme ärräpäitä parilla ensimmäisellä väylällä. Ei ihan lähtenyt pallo mailanlavasta toivotulla tavalla. Auttaisiko jos joskus kävisi rangella ennen kierrosta? Sunnuntaiaamuna se on kyllä ihan liikaa vaadittu. Mailansuojukseni näyttää siltä, kuin se pyytäisi korkeampia voimia puuttumaan peliin. Ei siitä ole kylläkään apua.



Lauantaina sen sijaan olisin mielelläni lähtenyt aikaisemmin ehtiäkseni rangelle. Tai myöhemmin kuten alunperin oli ajatus. Tai unohtanut vaikka banaanini kotiin ja palannut hakemaan sitä. Jotta en olisi osunut samaan aikaan risteykseen sen urpon kanssa, joka törmäsi upouuden autoni perään. Ei siinä juuri golfin pelaamisesta mitään tullut, kun samantien piti lähteä kierrokselle, kun klubille pääsin. Höyry vaan nousi päästä. Sanoinkin etten uskalla ykkösväylällä edes lyödä, kun löisin tahallani parkkiselle kiukuspäissäni. Toki siitä sitten jotenkin rauhoituin, mutta ei siitä harmistuksesta ihan kovin nopeasti yli pääse. Ja miksi pitäisi päästäkään. Miten se sattuma joskus puuttuukin peliin.

Sattumaa ja tuuria kentällä joskus tapahtuukin. Tänään palloni teki kaksi leipää veden pinnalla ja päätyi greenin viereen eikä veteen. Tuurille voi aina antaa mahdollisuuden, mutta yritin tietoisesti olla luottamatta siihen liikaa, ja alkaa pelata järkevästi. Muutamalla väylällä mietin, että miksi yritän väkisin lyödä pitkälle sillä vaikealla mailalla (puu5 esimerkiksi), kun kuitenkaan en tule pääsemään greenille. Parempi ottaa helpompi maila ja tehdä sitten pitempi lähestymislyönti. Eli alan pohtia pelistrategiaakin välillä. Ehkä siinä minulle tavoitetta.

Helleviikonlopun kolme kierrosta eivät mitenkään loistavasti sujuneet, mutta ihan kivasti kuitenkin. Nähtiin kauris Kirkan 10. väylällä.

Kioskikärry tuli Saraksella taas vastaan ja päätettiin kannattaa sitä, jotta se jatkuu. Mutta jälleen kerran vahvistui oma näkemykseni siitä, että kioskikärryn pitäisi olla parkissa jossain, vaikka kymppiväylän tiiauspaikalla. Nyt se ajeli edes takaisin sellaisten ryhmien välillä jotka olivat jo kärrystä ostokset tehneet ja oli suoraan sanottuna vähän tielläkin.

Kirkalle pitäisi ehdottomasti hellepäivinä ainakin saada vesikanisterit. Saraksella vettä saa hyvin matkan varrellakin.

Huomasin tänään ensimmäistä kertaa, että Sarakselle voisi ilmoittautua kosketusnäytöltä itsepalveluna. Hyvä uudistus!



lauantai 4. heinäkuuta 2015

Katastrofin aineksia ja tyyppilyöntejä

Olin kesän ensimmäisellä hellekierroksella Lady O:n kanssa. +30 C  ja ihana tuuli! Sen ansiosta pelaaminen oli miellyttävää. Sama tuuli pari viikkoa sitten ei tuntunut ollenkaan kivalta.

Lähdettiin Kirkka A:lle, joka tapansa mukaan oli haastava minulle. Palloja ei kuitenkaan kadonnut vesiin kuin pari.

Mietittiin, miten jokaisella pelaajalla on ne omat bravuurilyöntinsä ja myös ongelmalyöntejä. Omat avaukseni ovat noin 90 %:sesti aina samanlaisia - suoraan keskelle väylää ja kohtuullisen mittaisia. Lady O:lla on paljon bravuurilyöntejä, kuten lipulle chippaamiset, mutta hänellä on viime aikoina ollut merkillepantavan paljon putteja, jotka menevät reikää hipoen ohi. Tai pysähtyvät kahden sentin päähän reiästä. Ollaankin alettu kutsua näitä tyyppilyöntejä etunimillämme. Jos minun puttini menee reikää hipoen ohi, teen Lady O:n. Molemmat tekisimme mielellämme Lady F:iä, eli puttaisimme kuppiin greenin ulkopuolelta. Ja minun nimisiäni avauksiakin joku voisi toivoa tekevänsä - minä itsekin välillä....


Onnistuin hävittämään P-mailani kierroksen aikana! Aivan katastrofi, se on tärkeimpiä mailojani, teen sillä lähes kaikki lähestymislyönnit, kaikki chipit ja puskasta pelastautumiset. Arvelin unohtaneeni mailan seiskan greenille, joten perille päästyämme lähdin käymään siellä. Muistin kyllä jo sinne kävellessäni, että olin tehnyt puskasta chipin väylälle kasilla, joten kävin siinä puskassa seuraavaksi katsomassa. Ei ollut siellä. Sitten menin vielä ysille kysymään takanamme tulleelta seurueelta, josko he olisivat löytäneet mailani. Mailaa ei ollut heilläkään.

Lady O sen keksi sitten, että maila olisi jotenkin jäänyt lammen rantaan etsiessäni palloani ja samalla kuvatessani näitä herttaisia pienenpieniä linnunpoikasia, jotka ilman emoaan uivat peräkanaa 8-väylän vieressä olevassa lammessa, muodostaen sen pintaan hauskan näköisen vanan.  Sieltähän se sitten löytyi, kun B:n kymppiväylältä pääsin sitä etsimään. Huh, onneksi löytyi. Sandy-mailani olen käynyt noutamassa joltain kentältä jälkikäteen. Siitä oppineena yritän aina laittaa P- tai S- mailan lipun päälle greenillä. Ehkä pitää lopettaa kentällä kuvaaminenkin. No, ei nyt sentään.