Tarkkaa ajoitusta sääennusteen avulla

Sunnuntain pelikierros oli jo aikaa sitten sovittu Lady P:n kanssa Pickalaan. Haluaisin pelata Forestin, kun sitä en ole vielä kertaakaan pelannut. Ne kaksi muuta, Seasiden ja Parkin olen pelannut kerran pari kummankin. Katseltiin lauantaina useaan otteeseen säätiedotusta - varsinkin sade- ja ukkosennusteita. Jossain vaiheessa tultiin siihen tulokseen, että varattu klo 12 lähtö Pickalassa olisi takuuvarma ukkos- ja sadekeskeytys (eli greenfee menisi hukkaan). Aloimme sitten pohtia pallorännilähtöä siellä aikaisemmin aamulla, mutta sade oli Siuntioon tulossa jo aamupäivän aikana.

Otettiin sitten Keimolan sääkartta esiin ja sinne sadetta olisi luvassa vasta yhden maissa. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin sopia aikaiset treffit Keimolaan ja lähteä Kirkkaa kiertämään. Keli olikin todella hyvä. Koska olimme lähdössämme kaksin, pelattiin Kirkka B niin nopeasti, että menimme aikaistamaan A:lle lähtöä parikymmentä minuuttia. Ja hyvä olikin että aikaistettiin. Tummat pilvet alkoivat kertyä toiseksi viimeisellä väylällä ja ukkonen jyrähdellä. Ukkoskuuro alkoi juuri, kun pääsimme kierroksen jälkeen klubitalon eteen. Täydellinen ajoitus siis.

Peli sujui suorastaan hyvin. Varsinkin B, mutta A:lle tein kesän ensimmäisen birdienkin. Väylä 3, avaus punaiselle tupsulle ja siitä raudalla loistolähestyminen suoraan greenille ja parimetrinen putti sisään. Putti varsinkin oli erittäin hyvä siihen nähden miten yleensä puttaan....

Seuraava pelillinen tavoitteeni on alkaa olla tyytyväinen omiin lyönteihini. Odotan itseltäni liikoja ja mussutan lyönneistä, jotka oikeasti ovat ihan hyviä, mutta kun omasta mielestäni ne eivät menneet oikeaan suuntaan tai tarpeeksi pitkälle. Jos ne aina menisivät oikeaan suuntaan tai tarpeeksi pitkälle, olisin singelipelaaja, eikö niin? Eikä se todellakaan ole tavoitteeni.

Kuutamogolfia

Tällä viikolla tuli pelattua pari iltakierrosta niin että sai pitää kiirettä jotta ehti valoisan aikaan pois kentältä. Molemmat kierrokset olivat Saraksella ja Lady O pelikaverina. Ensimmäisellä kerralla oli myös mukava pariskunta, jotka kertoivat pelaavansa Kultakortilla ja olevansa siis muualta.

Edessämme meni 4 hengen porukoita joten kierros tuntui etenevän hitaasti. Ilokseni huomasin, että Sarakselle on ilmaantunut "väliaikakelloja", joiden mukaan olimme kyllä melkein tavoiteaikataulussa. Mutta siitä huolimatta nostin pallon taskuun viimeisellä väylällä, kun en enää kerta kaikkiaan uskaltanut lyödä, kun en yhtään nähnyt minne pallo lähti. Mutta hyvä, että 17 väylää ehti pelata.

Eilen sitten lähdettiin sillä ajatuksella, että pelataan vain 12 väylää. Mutta koska kenttä oli tyhjä, edettiin todella nopeasti ja ehdittiin pelata 14 väylää ja oltaisiin ehkä nähty vielä muutaman väylän ajan, mutta päätettiin oikaista siitä 18. väylälle ja pois. Komea oli auringonlasku. Samalla ihailtiin täysikuuta, joka on nyt vielä erikoinen ns. blue moon. Eli tässä kuussa on täysikuu kaksi kertaa. (Joka kuitenkin on ilmeisesti väärä tulkinta tuosta termistä. Mutta mitäpä siitä.)

Peli ei oikein sujunut, tenniskyynärpää vaivaa aika ajoin vieläkin. Se paheni viikolla, kun jouduin nostelemaan ja kantamaan tavaroita töissä. Työnteko haittaa harrastuksia! Mutta taitaa olla nyt viimeisiä hienoja kesäpäiviä menossa, joten niistä pitää ottaa kaikki irti.

Kisamenestystä

Olin yrityksen golftilaisuudessa pelaamassa. Pelikenttänä oli minulle entuudestaan täysin tuntematon Tuusula Golf. Kisassa oli best ball -joukkuekisa ja henkilökohtaiset pistebogey- sekä scratch-kisat.

Joukkueessani oli kaksi miestä, joita en ollut ennen tavannut. Toisella tasoitus oli alle 10 ja toisella vähän päälle 20. Eli aika lähellä omaani, vähän parempi vaan. Lähtö tapahtui yhteislähtönä, minä lähdin kahdeksannelta tiipaikalta. Vähän jännitin löydänkö oikealle tiipaikalle ollenkaan, mutta onneksi sain neuvoja matkalla sinne. Pelikaverini tapasin vasta tiiboxissa. Olisi kyllä ollut fiksumpaa joukkueitten etsiä toisensa jo klubitalolla.

Sinkkupelaaja oli tasoituksensa veroinen. Hän takoi melkoista par-sarjaa. Toinen pelikaveri pelasi kovin ailahtelevaisesti. Hän mm. löi avauksen joka voitti pisin draivi-kisan mutta saattoi seuraavassa hetkessä lyödä väärää palloa, joka meni suoraan bunkkeriin, yrittää sieltä pois 3 kertaa ja lopulta paiskoa mailaansa. Onneksi hän rauhoittui nopeasti...

Lähimmäs lippua -kisa oli väylällä 15, joka oli minusta melko haastava. Oma osallistumiseni kisaan päätyi lammikkoon.

Itse en seurannut ollenkaan miten minulla meni pistemielessä. Tein muutaman parin, mutta yhtä monta väylää tiesin jäävän yhteen pisteeseen tai kokonaan pisteittä. Olikin yllätys, kun näin tuloslistasta että sain 32 bogey-pistettä! Ei sillä palkinnoille ollut asiaa - ainoastaan naisten sarjassa sillä olisi pärjännyt (itse asiassa voittanut), mutta sitä ei varsinaisesti ollut, kun meitä naisia oli liian vähän. Lyöntitulokseni oli 102. Tuusula on slopattu aika vaikeaksi, joten hyvin menneistä väylistä pystyi keräämään pisteitä.

Joukkueeni voitti best ball kisan, jossa huomioitiin kaksi parasta tulosta kultakin väylältä. Pelikaverini olivat jo ennakoineet vähintään sijoitusta, kun molemmat olivat tehneet niin hyvää tulosta koko ajan. Voitto oli siis täysin ansaittu - varmasti osittain myös minun ansiotani. Singelipelikaverini voitti pistebogeykisan ja toinen oli neljäs. Molempien tasoitus laski.

Keli oli mitä hienoin, helteinen suorastaan. Aamiainen, eväät ja ruokailu kierroksen jälkeen toimivat hyvin. Caddiet hoitivat homman hienosti ja tulokset tulivat juuri sopivan nopeasti. Kiitokset Tuusulan Golfklubille onnistuneesta kisakokemuksesta.

Kuva: Tuusulan  golfklubi/golfpiste.com

Mikä tekee hyvän golf-kierroksen?

Töitten jälkeen iltakierroksella Kirkalla. Olipa mukava kierros, kertakaikkiaan. Seurana Lady O ja A:lla kaksi miestä sekä B:llä enää toinen heistä.

Laitoin uuden GolfBalancen alesta ostamani mustan Daily Sportsin hameen päälle, testatakseni miltä se tuntuu neljän tunnin kierroksella, lämpimässä säässä. Toimi hyvin. Paras vaate on sellainen, jota ei edes huomaa päällään. Ei kinnaa, ei purista, ei joudu kiskomaan ylös tai alas, joustaa ja on sopivan viileä tai lämmin, tarpeen mukaan. Tuossa hameessa on sopivasti taskujakin, sekä alusshortsit. Taskut ovat tärkeät. Minulla on vanha golfhame, jossa on vain yksi takatasku. Ei sellaisesta ole mitään iloa golfissa.

Mietin kierroksen jälkeen, mikä tekeekään hyvän kierroksen.

Ei välttämättä se, että pelillisesti onnistuu. Nytkin tein "vain" 25 bogeypistettä. Mutta pystyin lähes koko ajan ylläpitämään hakemaani rentoutta lyönneissä. Vaikkei ne aina niin pitkälle lentäneetkään, niin suht suoraan kuitenkin, ja kauniisti. Välillä pitkäänkin.

Seura oli mitä parasta. Ryhmässä oli iloinen ja rento fiilis. Kukaan ei kiroillut eikä paiskonut mailojaan, ellei sitten leikillään.

Sää oli upea, +22 ja aurinkoista, täysin tyyntä. Aurinko laski kierroksen aikana ja alkoi tulla viileä, mutta vaatetta oli sopivasti, ja varalla vielä lisää.

Kierros oli sujuva. Edessä menevä ryhmä oli ripeä ja takaa tulijat pysyivät sopivasti takana.

Eväät ja juomat riittivät koko kierroksen ajaksi ja fyysinen vireys ja kunto riittivät.

Siinäpä niitä onnistuneen kierroksen elementtejä.

Juuri kun tulimme viimeiselle väylälle, käynnistyivät sadettimet. Pääsimme kuivina ohi, mutta kengät vähän kastuivat, Mutta niin ne nyt kasteesta kostuvat muutenkin. Lammet höyrysivät kauniisti.

Golfarin uudet vaatteet

Olen menossa yritystilaisuuteen pelaamaan enkä kertakaikkiaan löydä kaapistani mitään vaatetta millä sinne kehtaisi lähteä. Niinpä tein pikavisiitin GolfBalancen alennusmyyntiin ja lähdin sieltä caprien ja hameen kanssa pois. Nyt on siis jopa varaa valita, laittaako hameen vai housut.

Caprit (tummansiniset Röhnischit) kävin jo testaamassa samana päivänä ja ihan hyvin ne pelasivat. Ehkä laitan hameen testiin nyt tulevalla viikolla ja päätän sitten vasta kisapäivänä mitä laitan päälle.

Tällainen hame siis:

 Ja caprit, tosin tummansiniset.

Pelillisesti on ollut vaihtelevaa. Taas. Kirkalla yhtäkkiä taas löysin sen kadonneen rentouden ja pallo alkoi lentää. Pystyin vain ihailemaan oman palloni menoa. Lady O sanoi että hän oli joskus "vain yrittänyt tuntea swingissä mailan nupin" ja antanut sen tippua swingissä omia aikojaan. Juuri sellainen fiilis minullekin tuli, kun lyönti onnistui. Pidin vain höllästi gripistä kiinni ja annoin mailan hoitaa hommat. Heti kun kokeilin puristaa vähän enemmän, lyönti muuttui huonommaksi. Miksi siis puristaa? Ei kannata. Kun vaan muistaisi ja osaisi olla puristamatta ja yrittämättä.

Käpychippejä

Tuli vietettyä lähes golfiton viikonloppu. Bägi tosin aina kulkee auton perässä, joten pääsin treenaamaan chippejä mökillä. Ensin chippailin muutamat kävyt metsään poluilta.

Kuvan kävyt eivät liity tapaukseen, mutta ne ovat kotoisin Sarakselta, josta poimin ne koristeeksi pari vuotta sitten.

Sitten tehtiin sulkapallokentälle letkusta noin metrin halkaisijaltaan oleva maalialue, johon piti osua pallolla. Käytettiin harjoitusgolfpalloja, joita en ole ennen kokeillutkaan. Sellaisia pehmeitä, kevyitä, jotka eivät lennä mihinkään, joten niitä voi lyödä melkeinpä normaalisti swingaten. Näitä voisi ostaa itsellekin.

Lyötiin sitten myös oikeilla palloilla. Meinasin saada ahaa-elämyksen chip-gripistä - otin alempaa kiinni ja tuntui, että lyönti saattaisi onnistua siten paremmin.

Kokeilin sitten tänään tuota alempaa kiinniottamista kentällä, eikä se ainakaan vielä ollut hallussa, josko sitten olikaan toimiva ote. Kävin kiertämässä Kirkka B:n, seuranani kolme tuntematonta miespelaajaa. Hellesää oli vetänyt golfareita puoleensa niin että lähdöt olivat ihan täynnä viiden ja kuuden välillä. Ja vielä kahdeksalta pois lähtiessäni oli joku lähdössä Saraksellekin.

Tein tasaista tulosta - joka väylälle yhden lyönnin liikaa. Varsinkin puteissa useamman kerran kävi niin, että pitkä putti meni noin 30-40 cm ohi ja lyhyt putti sitten varmasti sisään. Kaipa siitä sitten voi olla tyytyväinen.

Amatööripron matkassa

Upea kesäinen ilma - vihdoin kesäkin suvaitsee saapua. Pysyisi nyt edes hetken ilonamme. Lähdin taas itsekseni kentälle, tutut ladyt ovat kaikki jossain teillä tietymättömillä. Kiersin Kirkka A:n seuranani kaksi miespelaajaa, jotka olivat isä ja poika, ja kakkosväylällä meidät kiinni ottanut amatööripro.

Mukava mies, hyvä pelaaja ja muodollisesti päteväkin - paitsi pron virkaan, jonka hän itselleen otti. Onneksi minä en joutunut oppilaaksi, kuuntelu-sellaiseksi kuitenkin. Tämä kaveri nimittäin alkoi neuvoa poikaa ihan kädestä pitäen. Ei poika näyttänyt ollenkaan panevan sitä pahakseen, ja itsekin bongailin sieltä jotain hyviä neuvoja mm. pallon  paikasta stanssissa, kun lyönti lähtee raffista.

Puhetulva vaan oli sitä luokkaa, että se alkoi pikkuhiljaa häiritä. Se ei nimittäin keskeytynyt edes silloin kuin joku - esimerkiksi minä - oli avaamassa. Kiihtyi vaan loppua kohden niin, että olin iloinen, että pelasin vain 9 reikää. En kuitenkaan halunnut huomauttaa asiasta - kun fiilis ryhmässä muuten oli hyvä.

Yllättäin oma peli sujui ihan hyvin, vaikka taas muulta tuntui. Pelasin bufferiin. Tosin yhden väylän tulos oli vähän kyseenalainen, sillä harjoitusswing osuikin palloon, joka lensi lähimaastoon. Hain sen ja löin varsinaisen avauksen ja tein bogin.

En juuri jutellut pelikavereiden kanssa - olisiko sitä saanut suunvuoroakaan :-) - joten keskityin vain peliin. Ihan siis pelasin golfia.... Yritin hakea chippiin rentoutta ja keveyttä. Pari kertaa se onnistuikin. Ehkä se sieltä vielä jotain päivänä löytyy.

Kuva ja vitsi: Cartoonstock.com

Tuplapäivä

Lähdin testaamaan edellisellä kierroksella saamani ahaa-elämystä pakottomuudesta ja rentoudesta. Eipä se tänään toiminut. Tai sitten olin aivan kipsissä, kuin pitkästä aikaa olin aivan vieraiden kanssa kiertämässä. Peliseuranani oli kaksi mukavaa daamia, molemmat itseäni parempia pelaajia.

Toinen naisista teki parin lähes joka väylälle ja toinen bogin. Minä sitten hoidin tuplaosaston. Eihän tuplissa mitään vikaa ole mutta peli tuntui jotenkin vaivalloiselta. Rentous oli kaukana. Lopussa vähän parani ja ehkä toinen puolikas olisi ollut sujuvampi, mutta aikaa oli vain ysiin tällä kertaa.

Kuulin siinä kävellessäni klubijuorutkin.... Itse en ole mukana seuran toiminnassa joten en niistä mitään tiennyt. Enkä oikeastaan välittäisi tietääkään. Ja kantarellipaikatkin tuli bongattua.

Onkohan tänä kesänä jotenkin tavallista enemmän muurahaispesiä? Aiemmin en ainakaan kiinnittänyt niihin huomiota, nyt olen nähnyt kentällä monta isoa pesää.

(Ylin kuva; zazzle.com. Tuolla kuvalla näyttää olevan kaikenlaista kamaa tarjolla, mukeja, lippiksiä jne. Kuka niitä haluaa, kysyn vaan...)

Kaikenlainen yrittäminen kostautuu aina

Taas kerran tulin todistaneeksi väitteeni, että kaikenlainen liiallinen yrittäminen on pahasta (golfissa ainakin). Kierrettiin Lady O:n kanssa Sarasta ja tuntui, ettei mikään suju. Lyönnit jäivät lyhyiksi ja menivät minne sattuu. Tein kuten aina teen: Yritän entistä kovemmin ja pidemmälle ja etenen puolet siitä mitä voisin edetä. Yritän vaikeista paikoista joutuakseni vielä vaikeampiin paikkoihin. Yritän sankarilyöntejä puitten lomasta, useimmiten osuakseni kyseisiin puihin.

Kun tajusin, mitä olin tekemässä, yritin rentouttaa itseäni ja lakata yrittämästä liikaa. Pikkuhiljaa tilanne alkoi parantua. Kun lopulta lakkasin myös puristamasta mailaa, lähti pallokin lentoon. No, tulosta ei siltikään tullut, mutta kauniita lentokaaria on niin paljon mukavampi katsoa kuin maata pitkin meneviä madontappolyöntejä.

Mailan puristaminen alkoi jokunen vuosi sitten ihan tietoisesti, kun silloinen pro sanoi, että otteeni ja varsinkin ranteeni ovat liian lepsuja. Aloin sitten puristaa mailaa ja lyönti paranikin. Olisiko puristus lisääntynyt liikaa tässä vuosien varrella? Eilen lopulta yritin vain pitää mailasta sen verran kiinni, ettei se lennä pallon perään (no, vähän liioitellen). Lavan kosketus palloon oli aivan erilainen kuin väkisin pakottamalla tehty. Kuului usein se ihana kilahdus, jonka mailan suunnittelija on ajatellut siitä kuuluvan, kun osuma on hyvä. Erityisesti Big Bertha puu-3-mailassani on erityisen kaunis ääni, josta heti tietää sen kuullessaan, että nyt tuli hyvä lyönti. No, rautamailoilla ei vielä kevyttä pakotonta rentoutta löytynyt.

Buddha-Palminen kirjoittaa: "(Golf) on naisellinen, esteettinen taitolaji. Taitavan svingin salaisuus ei ole ruhjova repiminen, vaan rento rauhallisuus. Golf on pakottoman yrittämättömyyden taidetta.... Kun golfaajan peli alkaa murentua, tavallinen reaktio on lisää puristusta, lisää voimaa ja lisää yritystä.... Siis: vähemmän yritystä, ei niin pitkälle, ei niin väkisin."

Taidanpa muuttaa blogin esittelyssä olevan mottoni myös muotoon "Kaikenlainen yrittäminen kostautuu aina". Jospa sitten muistaisin sen kentälläkin. 

Garderoobi-caddie

Pari puolikasta ja yksi kokonainen iltakierros tällä viikolla. Ensin meni hyvin ja sitten tosi hyvin ja sitten ei sujunutkaan ollenkaan. Tällaista tämä golf on. Luulisi siihen jo tottuneensa, mutta aina se hämmästyttää ja kummastuttaa pientä golfaajaa.

Heinäkuu päättyi yhtä viileänä kuin oli alkanutkin. Varustauduin sateisen iltapäivän innoittamana sateenvarjolla, -takilla ja pitkillä housuilla. Sää poutaantuikin ja alkoi pukee-riisuu-golf. Pelkässä lyhythihaisessa paidassa ei ihan tarjennut, sadetakissa tuli kuuma kun se ei hengitä, vaalea ohut fleece oli välillä hyvä ja välillä liian kuuma. Lyhythihainen anorakki tai liivi olisi ehkä ollut paras varustus. Mutta niitä ei ollut mukana.

Siitäpä tietysti tuli loistoidea: garderoobi-caddie, eli caddie joka ajelisi perässäni golfkärryllä mukanaan shortseja, lyhyt- ja pitkähihaisia paitoja, liivejä, takkeja, lakkeja, sadekelin hanskoja, vaihtokenkiä ja sukkia. Kärryssä olisi tietysti pukukoppi, jossa vaihdella vaatteita. No just joo.... :-)

Joutsenetkin nähtiin taas viikolla Kirkan 7-väylän greenin vieressä.