tiistai 5. heinäkuuta 2016

Surkeaa peliä mutta hyviä munkkeja

Tärkeintä golfissa on hyvät eväät tai taukokioski. Tänään Lady F:n kanssa satuimme sopivasti Saraksen taukokioskille juuri, kun se saapui paikalle. Chorizohodaria emme saaneet, kun ne eivät tietenkään olleet vielä lämmitettyjä, mutta vastapaistetut munkit kelpasivat meille.

Yhden munkkirinkilän kentällä 10 km kävellessään kyllä kuluttaa, mutta jos joka kierroksen yhteydessä syö lähteissään pullan, kentällä munkin ja vielä perillä olutta tai muuta kaloripitoista niin ei pidä ihmetellä, jos paino ei kesän aikana laskekaan, kaikesta kävelemisestä huolimatta.

Tänään taas Saras osoittautui haastavaksi. Keräsin juuri ja juuri häpeärajapisteet kasaan. Kolme päivää sitten pelasin bufferiin. Kunpa aina tietäisikin mistä kiikastaa niin voisi  ehkä tehdä asialle jotain. Sää oli loistava pilvinen golfsää ja ukonilma alkoi vasta, kun olin jo kotona. Aina golfkenttä kuitenkin kotityöt voittaa, eikä ulkoilu ole koskaan pahasta.


Kuulin tässä joku kierros sitten, että uusiin mailoihin on tehtaalla esiasennettu 10 hyvää lyöntiä. Ei siis ihmekään, ettei uudella Cobrallani enää tule samanlaisia huimia pituuksia kuin sillä toukokuussa vielä tuli!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti