Kahluugolfia Kirkalla

Keimolassa ei sentään kanootilla liikuta kuten Löfkullassa, mutta märkää on sielläkin. Pelasin viikonloppuna pari kertaa Kirkkaa, puolikkaan ja koko kierroksen. Kävi kyllä mielessä ottaa kentän lainakärryt, kun omissa on niin kova putsaaminen. Lauantaina kierrokselle lähtiessä vielä vähän satoi, joten otin oman kärryni, jotta pääsin sateenvarjon alle. Laitoin vanhat kumisaappaat, vaikka ne liukkaat onkin. Eipä tarvinnut miettiä mihin astuu, kun kumisaappaissa eivät jalat eikä lahkeensuut kastu.

Pelaamista ei kentän märkyys oikeastaan juuri haittaa. Aina voi dropata johonkin vähän kuivempaan kohtaan, jos sellaisen löytää. Pääasia että saa pallon lentämään, ettei se yritäkään edetä rullaamalla. Mitään kovin kaksista tulosta en toki tehnyt, mutta mitäpä siitä. Kaunista kentällä ainakin on.

Lauantaina iltapäivällä Lady M:n kanssa tuntui että Kirkka B oli oma kenttämme  - kun siellä ei näkynyt ketään muuta. Ihan sai rauhassa pelata. Sunnuntaina aamupäivällä, kun pelasin Lady F:n kanssa A:ta, pelaajia oli enemmänkin, olihan poutapäivä. Olimme kuitenkin omassa flightissamme kahdestaan ja saimme edetä omaa tahtiamme.

Viimeiselle puolikkaalle, eli B:lle sunnuntaina lähdin jonkun yksin lähdössään olevan miehen kaveriksi. Hän olikin oikein mukavaa seuraa. Edellämme meni mies yksin ja hänen edessään neljän miehen porukka. Arvaahan sen miten siinä käy. Odottelimme pelikaverini kanssa, että milloin yksin pelaava mies jää odottamaan meitä liittymään hänen flightiinsa. Olimme koko ajan hänen kannoillaan ja jouduimme välillä odottelemaan. Mutta tämä mies oli todellakin päättänyt pelata yksin. Ei kai sitä voi pakottaa toista käyttäytymään järkevästi?

Sen sijaan meidän flightiimme liittyi takaa nopeasti tulleet kaksi miestä väylällä 16. Yhtäkkiä pelin luonne muuttui täysin, kun pelikaverit lisääntyivät. Leppoisasta hitaasta pelistä hermostuneeksi ja kiireiseksi. Miehillä oli joku keskinäinen kisa meneillään. He eivät juuri noteeranneet meidän muiden peliä, vaan kävelivät omassa kuplassaan ripeästi eteenpäin. Jouduin pariinkin otteeseen sanomaan, että älkää menkö eteeni, kun olen vielä lyömässä.

Minulle on jäänyt jostain epäonnistuneesta lyönnistä kammo siitä, että joku on yhtään edessäni, niin että voisin väärään suuntaan lähteneellä lyönnillä osua. Ja jotenkin palloni tuntuu aina hakeutuvan juuri kohti ihmistä, jos sellainen on lähistöllä...

Onhan se järkevää ja fiksua kävellä eteenpäin, jos on eri puolella väylää kuin pelikaveri. Mutta sen verran pitää pitää varansa, että edes kääntyy katsomaan kun kaveri lyö, jotta tietää hypätä sivuun jos pallo harhautuu.

No, perille päästiin ilman havereita ja ihan hyvässä ajassakin. Vaikkei se mikään itseisarvo olekaan, kuinka nopeasti pelaa, vaikka usein siihen tulee kiinnitettyä huomiota. Onhan pelinopeus usein ongelma.

Toivottavasti sateet nyt väistyisivät ja kentät vähän kuivuisivat vielä. A on luonnollisesti märempi kuin B ja siellä on greenit jo ilmastettu. B ilmastetaan tällä viikolla. Eipä reikäiset greenit haittaa, jos ei autakaan asiaa.