Birdieitä ja birdieitä

Teinpä makean birdien Saraksen väylällä 12, eli par-4:llä. Avaus lensi hyvään paikkaan doglegissä olevan bunkkerin alle, siitä löin hybridillä satasen tupsulle väylälle. Rautalyönti näytti hetken siltä, että pallo menee greenibunkkeriin, mutta se kierähti sitten näkymättömiin bunkkerin ja greenin väliseen raffiin. Tai siltä ainakin näytti, mutta kun tultiin greenille, ei palloani näkynyt missään, ei bunkkerissa, raffissa eikä myöskään greenin yli menneenä. Kunnes sitten Lady F meni nostamaan lippua, ja siellä se pallo oli, kupissa odottamassa! En muista että olisin koskaan noin pitkästä lyönnistä saanut palloa kuppiin. Eikä niitä birkkujakaan montaa kesässä tule...

Pelini on alkanut taas vaihteeksi sujua paremmin. Tein jo melkein bufferituloksenkin. Tarkistin tilastovihostani, että edellisen kerran vastaavaa sattui heinäkuun lopulla! Bufferiin olen pelannut varmaan kolme kertaa koko kesänä. Olen nostanut nyt händäriäni jokaisella täydellä kierroksella (kun olen pelannut sääntöjen mukaan, enkä dropannut laittomasti tms.). Tilastoni kertoo, että lähtöjä Keimolassa on ollut 63, joista parikymmentä on ollut 9 reiän kierroksia. Vielä ehtii, vaikka syksy tekeekin jo tosissaan tuloaan.

Joutsenet seikkailevat nyt todella laajalla alueella ja joku oli nähnyt poikastenkin jo harjoittelevan lentämistä. Jokunen päivä sitten ne olivat Saraksen 5 ja 6 väylien välissä ja seurasimme kun yksi perheen poikasista lähti omille teilleen, kun muut vielä jäivät syömään. Emot katselivat poikasen menoa, mutteivat lähteneet sen perään kohti kauempaa lammikkoa. Sen sijaan koko muu perhe siirtyi lähimpänä olevaan lampeen. Vitsailimme, että tuo yksin lähtenyt poikanen haluaa osoittaa olevansa jo rohkea, itsenäinen lintu. Sinnikkäästi se vaan jatkoi omaan lampeensa, ui sen läpi ja lähti sitten vasta kohti muuta perhettä, joka ui jo toisessa lammessa.

Toisena päivänä perhe kylpi Kirkalla, toinen emoista piti vahtia rannalla.